5 päivää vankina

/in /by

“Viisi päivää lumimyrskyssä viettänyt seikkailujuoksija neuvoo, miten kotimassakin kannattaa varautua”.https://yhteishyva.fi/artikkeli/viisi-paivaa-lumimyrskyn-vankina-teltassa-viettany/1rDwmFcyELZcqSigdlzjva

Ohessa uudehko toimittaja Jyri Kivimäen artikkeli, joka julkaistiin Yhteishyvän nettisivulla.

Olen kirjoittanut molemmista Grönlannin seikkailuista niin paljon viimeisien vuosien aikana, joten en palaa niihin tunnelmiin tässä blogikirjoituksessa.

Sen kuitenkin sanon, että kyllä meidän suojaus petti vuonna 2013.

Jokaisessa teltassa olisi pitänyt olla häkävaroitin. Ei ollut.

Allekirjoittaneen ilmatäytteinen makuualusta levähti kesken matkan. Se kun sai jossain vaiheessa osumaa mukana kulkeneista jäätikkörautojen piikeistä. Olisi pitänyt olla mukana kunnon paikkausvälineet.

Ei ollut.

Voin sanoa, että sen jälkeen yöt tuntuivat ihan helvetin kylmiltä. On suoranainen ihme, että en saanut reumatismia….

Vuonna 2019 osaamista oli jo paljon enemmän eikä kuusi vuotta aiemmin tapahtuneita virheitä toistettu.

Mitä yleisesti ottaen varautumiseen tulee, niin uskon, että suomalaiset ovat ottaneet aiheesta vaarin.

Tai ainakin osa meistä.

Ihmettelen edelleen sitä, että monet vaikkapa Lapin matkaajat luottavat viestintävälineenä kännykkään.

“Kyllä se sama varautumisen ohje kannattaa pitää mielessä kotimaassakin. Lappiinkin lähtee usein ihmisiä pelkän kännykän varassa, vaikka vaellusreiteille osuu herkästi alueita, joihin eivät matkapuhelinverkot kanna. Satelliittipuhelin olisi halpa henkivakuutus vuokrata reissuun, mutta moni ajattelee säästävänsä siinä”, vuonna 2019 lopulta Grönlannin mannerjäätikön yli ensimmäisenä juossut Viljanen sanoo”.

Aika moni eräjorma lataa varusteisiin ihan helvetin paljon fyffeä, mutta “säästää” satelliittivälineestä. https://savantum.com/hatalahettimet/inreach/

Kävin tiistaina vetämässä leppoisan parin tunnin retkilenkin kaverin kanssa.

Tänään ja tulevina päivinä juostaan.

Tylsyyden sietäminen

/in /by

“Kännykästä tai muusta mobiililaitteesta on tullut monelle mielialalääke” kertoo sanomalehti

“Kuinka monta puhelimeensa uppoutunutta ihmistä näet, kun katsot ympärillesi kadulla, bussissa tai kassajonossa?” kysyy kasvatustieteen professori Juha T. Hakala Hämeen Sanomien artikkelissa.https://www.hameensanomat.fi/teemat/5217659

Juoksin viime viikolla neljä (4) melko pitkää lenkkiä.

Näistä kahdessa mukana oli mukavaa seuraa, muulloin jolkottelin kuin yksinäinen susi.

Ryhmässä juokseminen on hauskaa ja aika kuluu tarinaa iskiessä kuin siivillä.

Ryhmä imee mukaansa. Antaa voimaa.

Siksi kimppajuoksut – ja fillaroinnit ovat niin suosittuja.

Pitkien erämaajuoksujen aikana vietän jopa pari sataa tuntia yksin.

Silmien eteen ei avaudu juurikaan stimuloivia ärsykkeitä.

On vain hiekkaa, jäätä ja lunta.

Moni kysyy, viimeksi lauantaina, miten sitä voi sietää?

Siis tylsyyttä.

Huomaan miettiväni sitä myös itse varsinkin, kun valmistaudun marraskuussa alkavaan autiomaajuoksuun.

Train as you fight.

Yksi syy, miksi juoksen lenkkejä myös Nuuksion ulkopuolella liittyy tähän.

Kun juoksen useiden kilometrien pituista viivasuoraa asvalttibaanaa, niin se on myös Taistelua Tylsistymistä Vastaan.

Monet eivät siedä sitä.

Siis tylsyyttä.

Minun on pakko.

Ja siihen kyllä tottuu.

Harjoittelemalla.

Mielen voima

/in /by

Juoksukaveri kertoi minulle viime viikon treenilenkillä lukemastaan sporttikirjasta nimeltä “Endure”.

Sen on kirjoittanut palkittu journalisti Alex Hutchinson.

Kirjassa otetaan esille aihe, joka liittyy mielen voimaan.

En ole lukenut kirjaa, joten en osaa sanoa käytetäänkö siinä termiä “mind power”, mutta merkitys on sama.

Ylen Akuutti-ohjelman nettisivulla julkaistussa artikkelissa sanotaan, että “Mielen voimalla voi olla valtava vaikutus terveyteen”

Niin Ylen jutussa kuin Hutchinsonin kirjassa puhutaan plasebosta.

“Plasebo on vaikuttamaton aine, joka ei – sananmukaisesti – saa aikaan mitään”.

Vai saako sittenkin?

Nostan esille yhden esimerkin Ylen/Akuutin jutusta:

“Ihmisissä on ihan valtavasti paranemispotentiaalia, professori Järvinen sanoo.
Hän on nähnyt sen omin silmin lumekirurgisissa tutkimuksissa, joita Suomessa on tehty jo 15 vuotta. Ensimmäinen ja kuuluisin tutkimuksista koski polven nivelkierukan repeämän leikkaushoitoa.

– Puolet potilaista saivat arvalla standardihoidon eli nivelkierukan siistimisen, kun taas puolet potilaista sai pelkän tähystyksen. Lumepotilaiden kohdalla kirurgi vähän veivasi polvea, surrutteli nivelhöylää ja oli muutenkin vain tekevinään varsinaista leikkausta.

Yllättäen kaikki potilaat hyötyivät toimenpiteestä yhtä paljon – niin oikean toimenpiteen saaneet kuin lumeleikatutkin”.https://yle.fi/aihe/a/20-10002395

“Olet mitä ajattelet olevasi”. Kirjoitin tämän väitteen Asennetta Peliin -kirjaani

Näillä samoilla sanoilla seikkailujuoksija ja “pään valmentaja” J. Viljanen on evästänyt lukuisan määrän henkilöitä, joilla on edessään vaativia suorituksia.

Minäkuva eli minäkäsitys vastaa kysymykseen siitä, millainen minä olen. Se on käsitys omasta itsestä ja suhteesta ympäröivään maailmaan.

Toisinaan ihmisellä voi olla kielteinen käsitys omista kyvyistään. Tämän seurauksena hän voi suhtautua elämään varauksellisesti, pelätä epäonnistumisia sekä vältellä erilaisia haasteita. Myönteinen minäkuva sitä vastoin antaa eväät suhtautua elämään avoimesti ja rohkeasti.

Otan arkisen esimerkin treeneistäni.

Kesken harjoituslenkin pystyn siirtämään itseni ja ajatukseni aavikolle ja saan “sieltä” lisävoimaa viedä harjoitukseni loppuun.

Mielen voima on uskomaton!