Ja ennen kuin joku vingahtaa, että tähänkö ne verorahat menee niin tiedoksi, että meikäläisen pussiin ei kilahda Yleltä killinkiäkään …eikä muuten jutussa mainituilta yrityksiltäkään.
Minua ei tarvitse motivoida juoksemaan aavikoilla, mutta kyllä tämä Ylen seuranta antaa ison lisäboostin tulevaan seikkailuun.
Olen budjetoinnut tulevalle viikolle 11h juoksua sekä sen päälle verryttelyt ja palauttelut. Tällä tahdilla mennään kuun loppuun asti.
Tuntuu siltä, että tämä aavikkojuoksu vaan paranee vanhetessaan.
Olimme torstaina testaamassa useamman ukon voimalla “lähetintä”, jonka avulla voimme välittää aavikolta dataa kotisuomeen. Tästä tulee lähiaikoina lisäinfoa.
Olisihan se ollut hienoa toteuttaa aavikkojuoksu jo kuusi vuotta sitten, mutta kyllä mä silti olen sitä mieltä, että paras ajankohta seikkailulle on joulukuu 2021.
Itse torstain testijuoksu ei kestänyt muutamaa kilsaa kauempaa. Kävin myöhemmin iltapäivällä hölkkäilemässä kahden (mukavan..) juoksijan kanssa Nuuksion Solvallassa. Heistä ainakin toinen aikoo kipitellä aavikolla noin vuoden kuluttua.
Minulla on kasassa niin mahtava tiimi, että tekisi mieli heittää tanssiksi. (Kuva Kalaharin atuiomaasta, Bushmannien tanssiesitys).
Jos joku haaveilee ammattiseikkailijan “ammatista”, niin tässä pieni kurkistus keskiviikon tapahtumiin.
Tiedän seikkailijoita, jotka ottavat yhteyttä sponsoreihin ja kun kukaan ei vastaa, niin he sanovat “ei ne ollut kiinnostuneita”. Jos lähetän 50 meiliä, niin ehkä viiteen (5%) prossaan vastataan. Voi olla, että luku meni yläkanttiin. Melkein aina vastaus on thanks, but no thanks.
Tiedoksi, rahamiehillä on ystäviä. He istuvat kokouksissa päivät pitkät eivätkä vastaa kaikkiin meileihin ja kyselyihin, koska niitä tulee “viljalti”.
Lähettelin jo aamutuimaan tekstaria Kauko Oy:n (Toughbook) toimari Juha Rytköselle, sillä heillä oli aamusella kokous, jossa puhuttiin ainakin parilla sanalla meikäläisen seikkailusta. Ja keskipäivän aikaan meiliin lävähti miellyttävä viesti.
Avasin tietokoneen aamulla 6.30 ja aloin tykittämään viestejä sinne sun tänne. Tässä yksi esimerkki.
Kirjoitin pitkän yhteistyöesittelykirjeen eräälle dirikalle, joka työskentelee suomalaisfirman johdossa Gulfin alueella. Sain edellisenä iltana (Riadista) vihjeen, että kyseistä firmaa kannattaa lähestyä.
Delta on mun aavikkojuoksun kumppani ja ollut sitä jo vuodesta 2014, jolloin heidät ekan kerran tapasin. Olen tehnyt useiden aavikkofirmojen kanssa duunia ja sen voi sanoa, että nää pojat on tosi ammattilaisia.
Kävimme Mohan kanssa läpi muutamia käytännön asioita, jotka liittyivät aikatauluun, mahdolliseen pressitilaisuuteen, majoitukseen, juoksupäivän aikataulutukseen yms.ja yms.
Aurinko nousee aavikolla kuuden nurkilla, jolloin meikäläinen aloittaa 50 kilsan taivalluksen. Otan kaikki irti viileämmästä aamusta. Puolen päivän aikoihin siellä on todella kuuma.
Nämä puhelut toimivat myös hyvinä herjanheittämishetkinä. Ilon kautta, ilon kautta!
Pidin palaveria myös tiimikaverini Penan kanssa. Ja sitten lähettelin taas hullun lailla meilejä sinne sun tänne.
Eikä tässä vielä kaikki; päivä päättyi Riadista tulleeseen puheluun.
Tsekkasin ToDo-listaa, josta löytyy aika monta tekemätöntä asiaa.
Sen jälkeen aloin valmistelemaan torstain kokouksia.
Tämä ei ollut (todellakaan) ihan tavallisin juoksupummin tai seikkailijan arkipäivä, sillä valmistelen pää märkänä Arabiajuoksua. Siksi tekemistä piisaa normaalia enemmän.
Olen kirjoittanut blogiin lukuisia kertoja jäävuori-ilmiöstä. Me näemme noin 10% jäävuoresta, mutta 90% on veden alla. Sama juttu koskee näitä seikkailuja. Ihmiset näkevät maksimissaan sen 10%, mutta suurinta osaa tähän kuuluvasta työstä on veden alla.
