Jos tulee mieleen jokin kysymys liittyen aavikolla juoksemiseen tai siihen valmistautumiseen, niin lähetä kyssäri meiliosoitteeseen jukka.viljanen@sportman.fi
Ensimmäisen kysymyksen lähettäjälle palkintona on Asennetta Peliin -kirja.
Vastaan kaikille….
Yksi asia on varmaa; kunhan pääsen aavikolle juoksu-urakan kimppuun, niin teen joka ikinen aamu huippuhyvän lämmittelyn ennen päivän 50 kilsan etappia.
Kalaharissa läksin juoksemaan ilman mitään alkulämmittelyä enkä muista Saharassakaan kiinnittäneeni siihen juuri huomiota. Grönlannin jäätikkökeikat (2) tekivät tähän poikkeuksen; siellä oli pakko juosta teltan ympäri 10 minsaa paksu toppatakki päällä, jotta kone lähtisi käyntiin:-)
Nyt siihen tulee muutos. Aion pyhittää jokaiseen Arabian-aamuun ainakin 15-20 min lämmittelyn, jonka aikana pistän veren kiertämään ennen juoksun alkua. Ja on varmaan syytä keskittyä myös loppuverryttelyyn.
Veren kiertämisestä kun tuli puhe; olen käynyt kuluvan syksyn jokaisena päivänä vähintään kerran pulahtamassa Nuuksion Pitkäjärvessä. Parhaana neljä.
Kesällä järven lämpötila nousi reilusti yli 25 asteen, nyt se on maksimissaan 7-8C.
Tein eilen (klo.20.45) vedessä viisi kyykkyhyppyä kastellen muun osa kropasta paitsi pään. Siinä kavutessani laiturille keho oli kohmeinen, mutta minuutin parin kuluttua veri jo kohisi.
Ymmärrän hyvin avantouimareita. Kylmä vesi koukuttaa.
Juoksen tänään viikon toisen pitkän lenkin. Sen toisen vuoro on sunnuntaina.
Heti Grönlannin reissun jälkeen (2013) olin yhteydessä toimittaja Arno Seiroon ja kyselin hänen kiinnostustaan aloittaa kirjaprojekti.
Olin tutustunut Arnoon jo vuonna 2006. Hän skrivasi minun seikkailuista juttuja Hesariin aina vuoteen 2012 asti ja ystävystyimme siinä matkan varrella.
Olin tuossa vaiheessa heittänyt puhekeikkaa jo jonkin verran ja kaipasin uutta materiaalia luentojani varten.
Ajattelin, että paras tapa kehittyä puhujana, on kirjoittaa siihen liittyvistä ajatuksista kirja. No, kuten tapana on, niin siirryin tuumasta toimeen ja siinä ei nokka kauaa tuhissut, kun olimme työstämässä uutta kirjaa.
Saimme kustannus-sopparin Bonnier-konserniin kuuluvasta ReadMe -kustantamosta. Firma oli tullut jo tutuksi “Seikkailujuoksija”-kirjan yhteydessä.
Kirja sai nimeksi “Asennetta Peliin”. Heitin sen ihan lonkalta erään kustantajan kanssa käydyn palaverin aikana. Nimiehdotus ei ollut mikään nappisuoritus, mutta kun kenelläkään ei ollut parempaakaan ehdolla, niin se valikoitui kirjan nimeksi.
No, kirjan pääteema on asenne ja sen merkitys, joten ei se nimi nyt ihan metsään mennyt, mutta olisipa joku keksinyt paremman…
Arnon ja minun kirjakokouspaikkana toimi wanha Tapiolan Stokka, joka on jo räjäytetty ilmaan. Yksi syy Stokkan valintaan oli se, että sieltä sai santsikupin kahvia ilmaiseksi. Sitä nimittäin kului.
Oletan, että meidän kirjoittajapalkkio, tai ainakin suurin osa siitä, meni kahvilakuluihin.
Olihan se kirjan kirjoittaminen hieno kokemus. Siinä joutuu pinnistämään älynystyröitä ihan huolella ja tekemään turkasen paljon taustatyötä.
Mutta pirun hauskaa se myös oli. Yhteistyö Arnon kanssa sujui kuin tanssi.
Ja hei…onhan se hieno tilanne, kun saa painotuoreen (oman) kirjan ensimmäistä kertaa käsiinsä. Olimme promoamassa kirjaa mm.Huomenta Suomi-lähetyksessä ja Helsingin Kirjamessuilla.
Sanoin kuitenkin kirjan julkistamisen jälkeen, että en lähde mukaan tuleviin kirjaprojekteihin. Mutta, ei sitä koskaan tiedä…
Otin kirja-asian esille tämän päivän blogissa siksi, että jaan teille ajatuksia kirjan sisällöstä ennen aavikolle lähtöäni.
Minähän tarvitsen joulukuun aavikkojuoksussa roppakaupalla asennetta ja ei se varmaan muillekaan pahaa tee.
Juoksin maanantaina treenilenkin ystäväni Heikin (from Rab) kanssa Pirkkolan ja Paloheinän maisemissa. Otimme samalla juoksukuvia Rab´lle
