Tämä oli taas yksi juoksijan palkkapäivä. Lämpöä, aurinkoa, hienot maisemat ja jalatkin ovat kunnossa, mitä nyt oikea takareisi nyt hieman kirraa. Se on kumma juttu. Keväällä ja alkukesällä vasen takareisi oli juntturassa, mutta nyt se toimii hyvin. Oikea klabbi oli bueno, mutta nyt se taas ilmoittaa olostaan. Jumi on siis vakio.
Tiedän kyllä mistä jumitus johtuu. Juoksin viikolla useamman kovavauhtisen lenkin ja toiseksi, vedin perjantaina kuntofillarilla kovan treenin ja satulasäätö oli normaalista yhtä pykälää korkeamalla.
Suomalaisilla huippupituushyppääjillä tuntuu olevan jalat (tai selkä) yhtä päätä romuna. Katselin eilen Kalevan kisoja ja Ylen (loisto-)selostajat kertoivat yhden sun toisen olevan telakalla tai hyppäävän puudutettuna. Ollikainen keskeytti kisan toisen hypyn jälkeen ja neljänneksi sijoittunut heppu loukkasi jalkansa viimeisen hypyn jälkeen.
Onkohan valmennuksessa jotain pielessä vai voiko tämän pistää vain huonon tuurin piikkiin?
Yksi K-kisojen parhaista suorituksista oli Johanna Lehtisen hieno jänisjuoksu 3000 esteissä. Yleensä jänikset juoksevat miten sattuu eli suomeksi liian lujaa ja muut juoksijat seuraavat jänön kantapäitä useiden metrien päässä. Johanna juoksi kierros toisensa jälkeen tasaisesti kuin sveitsiläinen kello ja parivaljakko Erikson&Kettunen sai hienoa vetoapua.
Tuleva viikko on hieman iisimpi treenien suhteen.
PS. Sain kysymyksen lukemaani kirjaan liittyen. Kirjailija on James Borg, Persuation.