2003-2023
Niin se aika rientää.
Jäin nimittäin “perinteisestä työelämästä” pois päivälleen 20 vuotta sitten.
Pari vuotta ennen tätä episodia tein päätöksen alkaa täyspäiväiseksi juoksijaksi.
Se oli idea, jota pidettiin idioottimaisena.
Yleensä ammattijuoksijaksi ryhdytään paljon nuorempana. Minun parasta ennen päivämäärä oli monien mielestä kulunut umpeen.
No, hinku juoksemiseen oli kuitenkin niin valtava, että en kuunnellut muita. Silläkään kertaa.
Kun viimein irtisanouduin Sanomien Yritysjulkaisujen markkinointipäällikön tehtävästä, niin mietin “mitäköhän sitä tuli oikein tehtyä”. Olen muuten kokenut samoja fiiliksiä usein sen jälkeenkin:-)
Polte aloittaa täyspäiväinen juokseminen oli kuitenkin paljon vahvempi kuin istua lukemattomissa merkityksettömissä kokouksissa.
En tuntenut ketään juoksumaailmasta eikä kukaan totisesti tuntenut minua.
Minulla oli unelma aloittaa työt Juoksija-lehdessä. Ja kas kummaa, näin myös tapahtui syksyllä 2004.
Se oli kuitenkin vasta ensimmäinen, mutta erittäin tärkeä askel tulla “seikkailujuoksijaksi”. Keksin tittelin vasta vuosia myöhemmin.
Varsinainen hyppäys seikkailujuoksijaksi tapahtui Pohjoisnavalla 2007. Sieltä palasi hieman erilainen Jukka kun sinne lähti.
Tein sen seikkailun yhteydessä päätöksen resuta maapalloa. Juosten.
Suuret päätökset ovat vaikeita. Ei nimittäin ollut helppoa jättää tuttua ja turvallista hyväpalkkaista duunia.
Mutta ei minulla oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa. Olin roikkunut henkisessä kravatti-hirressä jo pitkään ja sen kuristusote vaan kasvoi.
Nyt, 20 vuotta myöhemmin, voin sanoa, että päätös oli oikea. Ja olen tiennyt tämän jo kauan.
Missä olen ja mitä teen viiden vuoden kuluttua? Minulla ei ole harmainta aavistustakaan.
Unelmia on ja teen niiden eteen töitä. Jotkut niistä toteutuvat, toiset eivät.
Uusia ovia avautuu, osa vanhoista sulkeutuu.