Pari sanaa talvijuoksusta…

Olen juossut harvakseltaan sisähallissa tai juoksumatolla.

Juoksumattoon tutustuin (hotellikuolemaa välttääkseni)vieraillessani Saudeissa.

Sisähallissa olen viettänyt aikaa vieläkin vähemmän. Viimeksi ehkä kymmenen vuotta sitten.

Olen siis ulkoilmajuoksija.

Lumiset talvet ovat juoksijalle selvästi muita vuodenaikoja haastavampia.

Liukkaus on sieltä pahimmasta päästä. Pääkallokeleillä ainoa mahdollisuus pysyä pystyssä ja pitää juoksuaskel rentona on pistää nastalenkkarit jalkaan.

Mikäli juoksukengät lipsuvat juostessa, niin rento ja luonnollinen juoksuaskel häiriintyy. Ei ole ihan tavatonta nähdä ilman nastalenkkareita etenevää juoksijaa, jonka jokainen lihas on jännittynyt kuin jousi kaatumisen pelossa. Epärento töpöttely-juoksu jumittaa myös helposti lihakset.

Jäisellä tiellä taivaltaminen saattaa muuttaa (siis) juoksuasentoa epäedullisempaan suuntaan, sillä liukkaus estää rennon askeleen. Tämä yhdistettynä kylmään säähän ja roudan kovettamaan juoksualustaan saa lihakset helposti kireiksi.

Ei ehkä tule heti mieleen, mutta routainen maa on vähintään yhtä kova kuin betoni. Se on asia, joka kannattaa ottaa huomioon, sillä betoni on juoksualustoista kaikkein eniten jalkoja kuormittava alusta. Tähän kun vielä lisää (vielä kertauksena..) liukkauden ja epätasaisen alustan, niin ei ihme, jos lenkin jälkeen jalkoja juipertaa.

Nastalenkkarit ovat siis hyvä investointi.

PS. Maanantaina blogisivulla kävi 2000 silmäparia. Hienoa!