Kapuilua

Scrambling…on liikuntamuotona varsinainen sekasikiö, mutta wikipedia kertoo siitä seuraavaa: It is an ambiguous term that lies somewhere between hiking, hillwalking, mountaineering, and rock climbing“

No, ylöspäin siinä on tarkoitus mennä ja ilman apuvälineita, joka tekee siitä minulle kiinnostavan. Eteneminen tapahtuu siis lihasvoimin.

Tätä on aikoinaan tullut jonkun verran harrastettua Espanjassa, jossa vietimme aikoinaan varsin runsaasti aikaa niin vuorilla juosten kuin jyrkähköjä seinämiä “kiipeillen”.

Ja nyt kun olemme muuttaneet tänne Nuuksioon, niin aion jatkaa jyrkkien kalliokielekkeiden kapuamista, sillä tämä seutu jos mikä tarjoaa siihen mahtavat puitteet.

Ei siis tarvitse mennä merta edemmäksi kalaan, sillä mökkimme viereinen “mustakallio”, joka kohoaa 65 metriä Pitkäjärven yläpuolelle, tarjoaa siihen loistavat mahdollisuudet. Ja parin kilometrin säteellä on toinen toistaan hienompia kallioita, joita olen jo sillä silmällä katsellut tässä talvikauden aikana,

Kävin maanantaina ottamassa pientä esimakua tulevasta. Tällä hetkellä kalliojyrkänteillä on melko helppo liikkua, kiitos hyvän hankikannon.

Aion pitää kiipeämisen yhteydessä selässä pitkulaista (Millet) reppua, joka antaa pehmikkeillä pakattuna selälle ja (toivottavasti) päälle suojaa, jos ote sattuisi lipeämään.

Jalassa on hyvä pitää ketteriä ja hyvää pito-ominaisuuksia tarjoavia kenkiä. Sponsorini Merrell tarjoaa tähän mm.barefoot-kenkiä ja/tai maastojuoksukenkiä, joissa on pitävä pohja.

Scrambling on varmasti hyvää voimatreeniä niin jaloille kuin yläkropalle. Ja ennen kaikkea pirun hauskaa.

Pidän vielä päivän kaksi juoksutaukoa ja sitten on testilenkin vuoro.