Arabian Desert 2014

Eilen muistelin joulukuuta 2008 ja tänään joulukalenteri vierailee vuodessa 2014.

Oheinen kuva on otettu Saudi-Arabiassa kuusi (6) vuotta sitten. Joulukuisena juoksukaverina on Suomen (ex-)Saudi-suurlähettiläs Pekka Voutilainen, jonka kanssa lenkkeilen nykyään Espoon keskuspuisossa.

Muistan hyvin kun tuo kuva otetiin. Oli aivan hiton kuuma sää; ihan kuin joku olisi pitänyt naaman edessä hiusfööniä ja täydellä teholla.

Kun sylkäisin maahan, niin aavikon hiekka vaan sihahti.

Tuon ja muiden Saudi-reissujen tavoitteena oli saada viranomaisilta lupa juosta aavikon halki. Kerran se myönnettiin ja saman tien poistettiin. Syytä moiseen en tiedä. Lupalappu löytyy Nuuksion asunnon seinältä..ei sitä ihan joka jätkällä ole!

Nyt lupien kanssa ei (koputan puuta) ole ongelmia, sillä maahan pääsee turistiviisumin kanssa.

Mikäli ongelmia ilmenisi, niin minulla on toinen reittivaihtoehto ylittää aavikko, nimittäin Omanista Arabiemiraatteihin.

Sain päähäni juosta tuon maailman suurimman yhtenäisen aavikon halki ihan Saharan halkijuoksun viime metreillä. Parhaat ideat syntyvät juostessa…

Kyselin tuolloisilta tiimikavereiltani, olisiko heillä kiinnostusta lähteä myös seuraavalle aavikkoseikkailulle mukaan.

Ei ollut, paitsi Kotiahon Penalla.

Aavikkoelämä voi tuntua vähän rankkalta. Hiekka pöllyää jatkuvasti ja sitä on kaikkialla, siis ihan kaikkialla. Yleensä päivällä on kuuma, yöllä on taas kylmä. Ruoka on yksipuolista eikä suihkuunkaan pääse.

Mutta..ne maisemat ja se yksikertainen nomadi-elämä. Ei sen parempaa olekaan!

Ja kun on paljon ulkona, niin kaikki ruoka maistuu hyvältä. Ja jos on kylmä, niin pistetään kudetta enemmän niskaan. Jos on kuuma, niin sit pistetään vähemmän…