Tuleen tuijottajat…

Aloitetaan blogi muutamalla otsikkoon liittyvällä kuvalla:

” Esi-isiemme tiedetään käyttäneen tulta jo noin 1,9 miljoonaa vuotta sitten. Se tarjosi mahdollisuuksia ruoanlaittoon, lämpöä ja turvallisuutta sekä ennen kaikkea se pidensi aktiivisen ajan määrää vuorokaudessa, mikä kehitti myös aivoja”. Näin kertoo Ylen artikkeli “miksi takkatulta jaksaa tuijottaa loputtomiin”.

”Tuleen tuijottaminen on moniaistinen kokemus. Liekkien välähtely, äänet, lämpö ja tuoksu luovat kokonaisuuden, joka rentouttaa ja auttaa katselijaa unohtamaan itsensä hetkeksi” sanoo puolestaan eräs apulaisproffa HS:n haastattelussa.https://www.hs.fi/elama/art-2000005214826.html

Aavikkoseikkailujen aikana tulella on hiton suuri merkitys. Valmistamme sen avulla ruokaa, esim.aavikkoleipää, joka muuten maistuu tosi hyvältä.

Tuli pitää viholliset (villieläimet) tiessään ja tarjoaa valonkajoa sysipimeässä erämaassa.

Aamuisin aavikolla on yleensä hiton kylmä…paitsi nuotion ympärillä, jossa on kiva lämmitellä aamukohmeessa olevaa kroppaa ja juoda samalla aamukahvit.

Nuotion ympärillä on yleensä rauhallista. Retkikunnan kovimmät hölisijät, kuten minä, ovat maagisen tulen äärellä hiljaa.

Tutkimusten mukaan nuotiota katsomalla ja sen äänimaailmaan keskittymällä jopa verenpaine laskee.

Kirjoitan tätä blogia takkatulen äärellä.

Juoksin sunnuntaina 2h30. Eka tunti oli karseaa vääntämistä, mutta loppumatka kulki jo aika mallikkaasti. Tein vielä iltasella tunnin palauttavan kävelylenkin.

Maanantai on lepopäivä.