Juoksualusta

Maanantai on seikkailujuoksijan vapaapäivä…juoksusta. Nyt on siis aikaa pohtia vaikkapa sitä, mikä alusta voisi olla juoksijan paras valinta.

Heti alkuun, sellaista faktatietoa ei todennäköisesti löydy. Ainakin ne artikkelit ja tutkimusreferaatit, joita olen aiheesta lukenut eivät yksiselitteisesti pysty vastaamaan tähän kysymykseen.

Ainahan sitä voi kuitenkin spekuloida…

Asvaltti jakaa juoksijoiden mielipiteitä. Joidenkin mielestä se rikkoo juoksijan jalat, joidenkin mielestä se on paljon mainettaan parempi.

No, aloitetaan asvaltin hyvistä puolista. Sillä on helppo juosta, sillä se ei tarjoa epämiellyttäviä yllätyksiä, jollet juokse kaupungin vilinässä. Asvaltilla on hyvä tehdä juoksutekniikkaharjoituksia ja vaikkapa pyrähdyksiä, sillä kengän alla on pitävä alusta..ainakin osan vuotta.

Talvella asvaltti on parissakin suhteessa petollinen. Ensiksi, se on usein, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla, liukas. Sitä vastaan voi taistella juoksemalla nastalenkkareilla. Toisaalta, talvisaikaan asvaltti on alustana kovempi kuin vaikkapa tähän aikaan vuodesta, jolloin aurinko on sitä lämmittänyt. Yhdistelmä kova alusta ja nastat voivat aiheuttaa jalkaongelmia, mikäli et anna jaloille riittävästi aikaa sopeutua uudenlaisen iskutukseen.

Suosikkini on hiekkapäällysteinen alusta. Ihan parasta on juosta wanhalla hiekkatiellä jossain maalaismaisemassa. Muutama nimismiehen kiharakaan ei haittaa:-)

Hiekkatie, kuten myös asvaltti, ovat pinnaltaan usein kaltevia. Kannattaa siis juosta vaihtelevasti tien molemmilla puolin…liikenneturvallisuutta unohtamatta. Talvellahan myös hiekkatiet saattavat olla liukkaita, mutta mitalin toisena puolena on vaikkapa vastasatanut lumi, joka tarjoaa juoksijalle mukavaa lisävaimennusta. Lumessahan nastat eivät toimi läheskään yhtä hyvin kuin paljaalla asvaltilla ja hiekalla. Nuoskaisella kelillä nastareiden pohjaan jää lunta, joka estää nastojen pureutumista jäähään.

Hiekkapäällysteisiä pintoja löytyy vähän erilaisissa olosmuodoissa. Minun mielestä kehnoin on alusta, jossa on paljon pieniä irtokiviä. Se on kuin juoksisi pienten kuulien päällä. Jalan alla ei ole riittävää pitoa ja se lipsuu näiden pikku kivien alla.

Entä ne paljon puhutut polut? Kuten todettua, niin polkujuoksusta on tullut aiempaa suositumpi..ja sen autuudestahan minäkin olen paljon kirjoittanut.

Juoksusta saa henkistä ja fyysistä ravintoa. Tähän ensin mainittuun polkujuoksu tarjoaa -ainakin minulle- suurta tyydytystä. Saaha