Varvas

Kuten eilisessä blogissani mainitsin, niin iskin lauantain Nuuksion lenkilläni oikean jalan pottuvarpaan puun juureen.

 

Nyt näyttää siltä, että onni oli onnettomuudessa mukana. Varvas ei ole turvoksissa tai saanut uutta väriä pintaan, joten kaikki lienee ok.

 

Pidin kuitenkin tänään juoksuvapaan, just in case. Käyn varmaan huomenna kokeilemassa miltä juoksu tuntuu…

 

PS. Ihminen on sitten etevä. Hän kuvittelee voivansa säätää maapallon lämpötilaa aivan kun hänellä olisi hallussaan termostaatti ja maaginen kyky hallita ja johtaa luontoa. Voin ihan kokemuksesta sanoa, että ei muuten ole.

Ihmisen olisi hyvä opetella nöyryyttä. Sen opiskelu onnistuu vaikkapa siirtymällä tietokoneen ja pehmeän sohvan ääreltä olosuhteisiin, jotka opettavat kuinka pieneksi sitä itsensä voi tuntea.

En ole ihan varma tarvitseeko luonto meitä, mutta siitä olen varma, että me tarvitsemme luontoa.

Ugh.