HCR, part 2
Kuten pari viikkoa sitten ennakoin, niin Helsinki City Run (puolimaraton) oli alamittainen.
Olimme Juoksija-lehden porukalla vastassa maaliin tulleita juoksijoita ja yks sun toinen kävi kertomassa, että reitti oli ihan varmasti alimittainen. Todistusaineistona olivat juoksijoiden GPS-laitteet, jotka näyttivät 400-500 metriä liian lyhyttä matkaa.
Nyt asiaan on saatu virallinen selvitys. Matka oli alimittainen.
Onneksi SUL otti lusikan kauniiseen käteen ja teki uusintamittauksen ja pyysi nätisti anteeksi mokaansa. No, tekevälle sattuu ja eiköhän tämä jää ensimmäiseksi ja viimeiseksi SUL:n kisatöppäykseksi.
Viikon kuluttua on Tukholman maraton, jonne on ilmoittatunut jälleen kerran tuhansittain suomalaisjuoksijoita.
Olen siellä mukana, en tosin juoksijana, vaan Juoksija-lehden edustajana.
Vedän perjantaina Viking Linella muutaman maratoniin liittyvän infotilaisuuden ja sen lisäksi myös juoksuaiheisen esitelmän sunnuntaina laivan lipuessa takaisin Helsinkiin.
Kesäkuun aikana treenimäärät nousevat nykyisestä melko paljon, sillä siirryn jälleen tuplatreenaajaksi.
Se tarkoittaa sitä, että teen useana päivänä kaksi harjoitusta nykyisen yhden sijaan. Juoksun lisäksi treenaan soutua ja teen myös muita lihaskuntotreenejä.
Sitä odotellessa jatkan toukokuisia juoksenteluja. Tänään on vuorossa kevyt tunnin treeni.
Tosta HCR-osiosta pakko sanoa, että niinpä niin… Jos yhtään on perillä HCR:n organisaation toiminnasta tässä alimittaisuusasiassa, niin ei parane kehua sen hoitamisesta tai taputella olalle. Virheitä sattuu kaikille, ne ovat ok. Todella ylimielisesti, asiattomasti ja asiantuntemattomasti suhtautuneet maksavien asiakkaiden huolenaiheeseen joka vaiheessa. Ei minkäänlaista nöyryyttä, suoraselkäisyyttä ja rehtiyttä. Kaukana niistä arvoista, mitä urheiluun voisi liittää. Se ei todellakaan ole ok. Jälkeen päin tarjottu “korvaus” on piste iin päälle.