Stressi

/in /by

New York Timesissa julkaistiin pari vuotta siten ansiokas artikkeli “Free the mind and fewer injuries will follow” eli vapaasti suomennettuna “relaa, niin säästyt loukkaantumisilta”.

Viime vuosina urheilijoiden henkiseen valmentautumiseen on kiinnitetty entistä enemmän huomiota, koska tutkimukset ovat osoittaneet yhteyden stressin ja loukkaantumisriskin välillä. New York Timesin haastattelema psykologi/apulaisprofessori Frank M.Perna(!) sanoo mm. seuraavaa “kortisolin eli stressihormonin lisääntyessä kehon immuniteettitaso heikkenee ja keho altistuu lihastulehduksille, joka saattaa johtaa loukaantumiseen”.

Urheilupsykologit suosittelevat  urheilijoille anti-stressaavia harjoitteita, joihin kuuluvat mm.mielikuvaharjoitukset ja lihasten rentoutusharjoitukset. Myös valmentajan kanssa käydyt keskustelut voivat auttaa urheilijaa ja useat huippu-urheilijat turvautuvat myös henkisen valmentajan tukeen.Ei hierontakaan ole pöllömpi vaihtoehto.http://www.nytimes.com/2007/01/04/fashion/04fitness.html

Tuhannet ja tuhannet harrastajajuoksijat noudattavat jonkin sortin harjoitusohjelmaa päästäkseen tavoiteaikaan maratonilla tai puolikkaalla. Harjoitusohjelma ei -huonoimmassa tapauksessa- ota huomioon juoksijan muuta elämäntilannetta. Työpaikalla saattaa olla tiivis jakso, jonka aikana ei ehtisi harjoitella niin paljon kuin ohjelma vaatisi, mutta säntillinen juoksija ei malta luopua siitä..kotona voi olla tilanteita, joissa harjoituksesta luopuminen olisi paljon fiksumpaa kuin siitä härkäpäisesti kiinni pitäminen. Olo tuntuu väsyneeltä, mutta kun on se harjoitusohjelma ja tänään on vuorossa ne viikon tiukat vetoharjoitukset….

Treeniohjelmat toimivat erittäin hyvänä renkinä, mutta huonona isäntänä ainakin niille henkilöille, jotka eivät juokse ammatikseen. Juoksun ja muun liikunnan tulisi minun mielestäni vähentää stressiä, ei lisätä sitä! Tavoitteiden tulee olla haastavia, mutta myös realistisia.  

Valmistelin maanantaina Matkamessujen esitystäni ja päivän liikunta jäi kävelylenkiksi kauppaan ja takaisin. Tänään on vuorossa lyhyt 45-60 min lenkki ja pitkä venyttelysessio. Pidän tämän viikon erittäin maltillisena harjoittelun suhteen, sillä lepo tekee poikaa. Ensi viikolla päästellään taas!

Aivoruokaa

/in /by

Jo vuosikymmenten ajan on tiedetty, että fyysinen aktiviteetti vaikuttaa mielentilaan. Pitkäaikainen liikunta voi saada meidät jopa juovuksiin eli endorfiinihumalaan. Liikunnalla on muitakin positiivia vaikutuksia pääkoppaamme, sillä verenkierto ja ravinnon tuotanto aivoihin saa sporttailusta lisäbuustia.

Juoksua voi pitää hyvänä aivojumppana, mutta se ei yksin riitä. Meidän pitää antaa aivoille myös täysipainoista ravintoa.Vuosi sitten ilmestyneessä Talouselämässa oli juttu nimeltään “perunalastut vaarantavat aivosi”, jossa kerrottiin ajatusta terävöittävistä elintarvikkeista.

Syö särkeä, se kasvattaa järkeä. Totta toinen puoli, mutta mitä rasvaisempi kala sitä paremmin viesti kulkee aivoissa. Yksi parhaista vaihtoehdoista on villi lohi.

Mustikka, punaviini ja kaakao sisältävät roppakaupalla antioksidantteja, jotka auttavat taistelussa aivojemme vihollisia, vapaita radikaaleja vastaan.

Pähkinöiden Omega 3 tehostaa muistia ja oppimista. Sen lisäksi pähkinöissä on urheijan tarvitsemaa E-vitamiinia, joka estää mm.lihasvaurioiden syntymistä. Luonnollinen E-vitamiini on paljon parempi kuin synteettinen. Kokeile vaikkapa saksanpähkinää.

Ohessa on Talouselämän juttu kokonaisuudessaan. Sieltä löytyy asiaa myös kanamunista, lihasta jne.http://www.talouselama.fi/tyoelama/article354321.ece

Kävin sunnuntaina 2 tunnin juoksu-ja aivojumpassa. Tänään on välipäivä, sillä keho tarvitsee välillä lepoa. Ravitsen pääkoppaa tekemällä kirjoitustöitä sekä nauttimalla hyvää ja terveellistä aivosafkaa.

Luento

/in /by

Vietin lauantaipäivän Valkeakoskella, jossa pidin klo.13.00-14-30 välisenä aikana avoimen yleisöluennon, johon saapui mukavasti porukkaa, 30-40 henkeä.

Kerroin puheeni alussa mistä tämä “hullutus” sai alkunsa..siis juokseminen napa-alueilla ja autiomaissa. No sehän johtuu siitä kuvasta, jonka näin netissä vuonna 2005 ja se esitti kylmänkankeaa heppua, joka juoksi lumikengät jalassa hankien keskellä. Kuva aiheutti päässäni sen sortin sähköilmiön, etttä päätin siltä istumalta ilmoittautua kisaan mukaan ja sille tielle olen jäänyt.

Valkeakoski-opiston yleisö esitti luennon jälkeen paljon kysymyksiä, joista yksi liittyi harjoitusmääriin. Kuinka paljon pitää treenata Kalaharin halkijuoksua varten? Tässä polveileva ja pitkä vastaus:)

Kerroin luennon aluksi seikkailuistani Pohjoisnavalla, Etelänapamantereella ja Saharassa. Nämä reissut ovat kasvattaneet -ainakin juoksijana- henkistä kanttiani ja siksi olen uskaltanut ottaa vastaan uusia ja entistä haastavimpia juoksuhaasteita, joista Kalaharin halkijuoksu on yksi esimerkki.

Mikäli minulle olisi esitetty vuonna 2005 ajatus, että juoksen vuonna 2010 Kalaharin autiomaan halki, niin olisin todennäköisesti ollut valmis passittamaan kysyjän hullujenhuoneelle.

Yksi ominaispiirre, josta on ollut vuosien aikana paljon apua on optimismi. Olen saanut juoksumatkoillani aina silloin tällöin turpaan niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Kun koen takaiskuja, niin tulkitsen ne vain satunnaisiksi epäonnen hetkiksi ja otaksun asioiden muuttuvan parempaan suuntaan..kuten aina myös tapahtuu.  Emme voi aina valita mitä meille tapahtuu, mutta voimme valita miten me suhtaudumme siihen!

Palaan takaisin yleisökysymykseen, kuinka kauan piti treenata Kalaharia varten?  Uskon, että kaikki ne asiat, joita olen elämäni aikana kokenut,valmistivat minut kohtaamaan autiomaan haasteet. Viime vuosien seikkailujuoksut ovat antaneet viimeisen silauksen ja jalostaneet minua kohtaamaan niin Kalaharin kuin tulevien juoksuseikkailujen haasteet.

Otaksun, että kysyjä halusi tietää, kuinka paljon tein juoksutreeniä valmistatuessani Kalahariin. Juoksin ennen Kalaharia mahdollisimman vähän (100-120 kilsaa/viikko, välillä vähemmän), sillä halusin välttää mahdollisen ylirasituksen. Pienikin hölmöily eli yliharjoittelu olisi lisännyt merkittävästi loukkaantumisen riskiä ja pitkä valmistelutyö olisi valunut hiekkaan. Pari viikkoa ennen h-hetkeä, lopetin treenamisen kokonaan ja tein vain kevyitä juoksutreenejä, jotta lihaksisto pysyy vireänä. Olen sitä mieltä, että useat juoksijat kuormittavat kehoaan liikaa esim.maratoneille valmistatuessaan ja ovat liikatreenamisesta ihan puhki juuri silloin, kun pitäisi olla parhaimillaan. Moni huippu-urheilija on saanut parhaan kunnon esille melkoisen epäortodoksisella metodilla. He ovat sairastuneet juuri ennen tärkeää kisaa ja joutuneet pitämään pakollisen harjoittelutauon…ja ovat tehneet levon jälkeen vuoden parhaan suorituksen.

Valkeakosken Sanomat kirjoitti keskiviikkona 12.1. meikäläisestä artikkelin “Kannusta itseäsi”. Lehtijutusta tehty “tynkäversio” löytyy netistä. http://www.valkeakoskensanomat.fi/cs/Satellite/Ajankohta/1194661850394/artikkeli/kesyt+linnut+kaipaavat+villit+lentavat.html

Kiitokset kaikille tilaisuuteen osallistujille ja myös iltapäivän lenkkikavereille Essille, Petrille ja Paulille!