Jatketaan mieleen liittyvillä asioilla (osa 2)
Kirjoitin blogiin jutun “Mielen voima” joitakin päiviä sitten.
Nyt jatkan samalla teemalla.
New York Timesissa julkaistiin jo kauan sitten ansiokas artikkeli “Free the mind and fewer injuries will follow” eli vapaasti suomennettuna “ Relaa, niin säästyt loukkaantumisilta”.
Viime vuosina urheilijoiden henkiseen valmentautumiseen on kiinnitetty entistä enemmän huomiota, koska tutkimukset ovat osoittaneet yhteyden stressin ja loukkaantumisriskin välillä. New York Timesin haastattelema psykologi/apulaisprofessori Frank M.Perna (!) sanoo mm. seuraavaa:
“Kortisolin eli stressihormonin lisääntyessä kehon immuniteettitaso heikkenee ja keho altistuu lihastulehduksille, jotka saattavat johtaa loukkaantumiseen”.
Urheilupsykologit suosittelevatkin urheilijoille anti-stressaavia harjoitteita, joihin kuuluvat mm. mielikuvaharjoitukset ja lihasten rentoutusharjoitukset.
Myös valmentajan kanssa käydyt keskustelut voivat auttaa urheilijaa ja useat huippu-urheilijat turvautuvat myös henkisen valmentajan tukeen.
Tuhannet ja tuhannet harrastajajuoksijat noudattavat jonkin sortin harjoitusohjelmaa päästäkseen tavoiteaikaan esimerkiksi maratonilla.
Huonoimmassa tapauksessa harjoitusohjelma ei ota huomioon juoksijan muuta elämäntilannetta.
Hyvässä tietenkin ottaa.
Työssä saattaa olla tiivis jakso, jonka aikana ei ehtisi harjoitella niin paljon kuin ohjelma vaatisi, mutta säntillinen juoksija ei malta luopua siitä
Kotona voi olla tilanteita, joissa harjoituksesta luopuminen olisi paljon fiksumpaa kuin siitä härkäpäisesti kiinni pitäminen. Olo tuntuu väsyneeltä, mutta kun on se harjoitusohjelma ja “tänään on vuorossa ne viikon tiukat vetoharjoitukset”.
Treeniohjelmat toimivat erittäin hyvänä renkinä, mutta huonona isäntänä ainakin niille henkilöille, jotka eivät juokse ammatikseen.
Juoksun ja muun liikunnan tulisi minun mielestäni vähentää stressiä, ei lisätä sitä!
Mitä sporttailuun tulee, niin keskiviikkoon kuului juoksua ja kuntosaliharjoittelua.
