Orava

Elettiin kuluvan vuosituhannen alkuhetkiä.

Istuin jonon jatkona aamuruuhkassa.

Olo oli muutenkin vähemmän euforinen sillä olin ajamassa turhaan aamupalaveriin.

Yhteen niistä monista.

Kirjassa “Seikkailujuoksija” Juha Hietanen kuvaa aamupalaveria, johon olin joutunut.

Asiakas/yhteistyökumppani kertoo minulle silmät leiskuen jostain uudesta innovaatiosta.

Olin vähemmän liekeissä, joten niin ajatukseni kuin katseeni harhaili kokoushuoneen ikkunasta ulos. Näin siellä muutaman puun ja yksinäisen oravan, joka hyppeli innokkaana oksalta toiselle.

Olin vahvasti sitä mieltä, että oravalla menee suhteellisesti otettuna paljon paremmin kuin minulla. Se oli vapaa, minä neukkariin vangittuna.

Siitä hetkestä ei kulunut kuin tovi, kun vapautin itseni löysästä kravatti-hirrestä.

Elinkautisesta.