Urheilija ei tervettä päivää näe vai…

…näkeekö?

Oletan, että lähes kaikki tavoitteellisesti harjoittelevat urheilijat tuntevat kropassaan kovan harjoittelun tuomat krempat ja kivut.

Tunnen tietenkin lajeista juoksun kaikista parhaiten.

Juoksu on hemmetin kuormittava laji. Siinä jalat ovat todella lujilla.

En tunne yhtään tavoitteellisesti ja painotan nyt sanaa tavoitteellisesti harjoittelevaa juoksijaa, joka ei kamppailisi kipeiden kinttujen kanssa.

Moni juoksija, minä mukaan lukien, tekee virheitä harjoittelussaan ja maksaa siitä edellä mainitun hinnan.

Emme aina muista tai oikeastaan viitsi tehdä riittävän hyvää alkulämmittelyä ja/tai panostaa palautteluun. Harjoittelun rytmityksen kanssa saattaa olla vähän niin ja näin. Emme ehkä lepää tarpeeksi, nauti riittävästi nesteitä ja ravintoa. Jälkimmäisen osalta laadullakin on merkitystä.

Monet juoksijan vaivat ja juiperrukset ovat siis osin itse aiheutettuja ja siten siis vältettävissä.

Me juoksijat haluamme kuitenkin vain juosta. Venyttelyt, lämmittelyt…ne ovat meille hukkaan heitettyä aikaa. Me käytämme sen ajan paljon mieluummin..no se taisi tulla jo selväksi, juoksemiseen!!!

Pieneen kipuun kuitenkin tottuu.

Jotkut turruttavat sen lääkkeillä. Jotkut turvautuvat jopa kannabikseen, kuten oheinen juttu kertoo. Artikkeli sisältää allekirjoittaneen haastattelun….https://www.hs.fi/urheilu/art-2000002800160.html

Olen antanut itselleni (muistaakseni) vain yhden juoksuun liittyvän lupauksen. Jos joudun juoksemaan kipulääkkeiden voimalla, niin lopetan välittömästi.

Ja aion pitää tuosta lupauksesta kiinni.

Tähän loppuun tosi hyviä uutisia. Pääsen tekemään erittäin mielenkiintoista ulkoiluun liittyvää ohjelmaa.

Kerron tästä lisää loppukevään/alkukesän aikana, jolloin kuvausten on määrä alkaa.