Laiva oli lastattu…

“Etelämantereen tutkimusmatkailija Sir Ernest Shackletonin kadonnut Endurance-alus löydettiin viikonloppuna Weddellinmeren pohjalta Antarktiksen läheltä.” kertoo mm. Ylen uutinenhttps://yle.fi/uutiset/3-12350290

Laiva mikä laiva saattaa moni ajatella.

No, ei minulle.

Olen suuri Sir Ernest-fani..

Tässä tarina Endurancesta pähkinänkuoressa. Shacletonin retkikunnan piti alun perin vaeltaa ensimmäisinä halki Etelämantereen. Muutamaa vuotta aiemmin Amundsen miehistöinen oli päässyt ensimmäisenä etelänavalle, mutta brittiryhmä päätti pistää vielä paremmaksi.

Taivaltaa koko mantereen halki.

Kuten retkikunnille on monasti käynyt, niin tämäkään ei mennyt käsikirjoituksen mukaan. Päin vastoin. Miehistö joutui jättämään laivan, joka sitten upposi.

Hyisistä olosuhteista pelastautuminen nosti retkikunnan johtajan maailman maineeseen.

“Endurancen murskaannuttua jäiden puristukseen marraskuussa tutkimusmatkailija Sir Ernest Shackleton ja miehistö pelastautuivat jäätikölle laivaveneisiin. He selvisivät jotenkin kylmyydestä ja vaelsivat Elefanttisaarelle.

Shackleton onnistui jotenkin purjehtimaan pienellä laivaveneellä hakemaan apua ja elokuussa 1916 pelastusalus saapui noutamaan miehistöä Elefanttisaarelta”. (Lähde: Yle)

Olen lukenut miehistön koettelemuksista kirjoitetun kirjan moneen kertaan läpi. Ja taidan lukea nyt uudestaan….

Pelkästään Sir Ernestin ansioksi ei miehistön selviytymistä voi laskea, mutta hän olikin mestari pestaamaan itseään pätevämpiä miehiä retkikuntaansa.

Esimerkkinä käyköön tuo Elefanttisaarelta pelastautuminen, joka ei olisi onnistunut ilman mukana ollutta laivan kippari Frank Worseleyta, joka oli mestari-navigaattori.

Olen yrittänyt noudattaa omilla retkikunnilla Shackletonin oppeja. Palkkaa mukaan vain parhaat miehet, joiden osaaminen ylittää omat avut ihan heittämällä.