Vuosikymmen sitten…

Tasan kymmenen vuotta sitten, hain pää märkänä sponsoreita etelämantereen seikkailuani varten.

 

Lähtökohdat olivat kaikin puolin nykypäivää huonommat. Ensinnäkin, kansainvälinen pankkikriisi oli iskenyt myös Suomeen, vaikka eräs kärkipoliitiikkomme sanoi sen ohittavan meidät. (sinänsä uskomaton lause…).

 

Rahoituksen kerääminen aikoina, jolloin sapeleita kalistellaan ja veri virtaa kaduilla, on hiukkasen vaikeaa. Kassaa kartuttaakseni, tein mahdollisimman paljon puhekeikkoja, koska niistä maksetaan kohtuu hyvin.

 

Muistan marraskuisen päivän, kun pidin puheen erään pankin johtajistolle. Siellä vedettiin melkein ranteita auki (ei ehkä puheeni takia) vaan siksi, että ajat olivat kurjat.

 

Sanoin, että pää pystyyn (perkele). On tässä lähihistoriassa pahemmastakin selvitty.

 

Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, kun haen rahoitusta toiselle jäätikkömatkalle, asiat ovat paremmin. Mutta kun katsoo lehtien otsikoita, jossa puhutaan (ja on puhuttu) mm.rakennusbuumista, niin vanhaa (sivuaineena) kansantaloustiedettä lukenutta seikkailijajuoksijaa alkaa välillä meno hirvittää. Historiasta kun ei ikinä opita mitään….