Reppu ja….
Jos on tähän huusholliin kertynyt juoksukenkiä, niin sama on laulu reppujenkin suhteen.
Ensimmäinen Juoksija-lehdestä saamani reppu on Deuterin X Race, joka viruu edelleen (jossain) kaapissa.
Kyseinen reppu ei ole muuttunut viimeisen 15 vuoden aikana juuri lainkaan. Totesimme tämän vuosi pari sitten, kun teimme laajaa repputestiä Juoksijaan ja X Race oli yksi testatuista repuista.
Toistaiseksi parhaat reput ovat tulleet ex-sponsoreiltani. Niin Salomon kuin Camelbak ovat tämän busineksen aatelia. Libyan Saharassa 2008 minulla oli ihan viimeisen päälle oleva Salomonin reppu, jonka sponssini tilasi minulle Ranskasta. Uskon, ettei niitä tuotu edes toista kappaletta härmään, sillä tuolloin juoksureppujen menekki oli minimaalista nykypäivään verrattuna.
Eiköhän sekin reppu jossain loju.
Kalaharissa minulla oli Camelbakin ihan vimpan päälle oleva juomavyö. Taisin käyttää sitä myös Saharassa(?).
Sain Grönlannin jäätikölle ex-sponsoriltani Salomonilta (kiitos Fredu) pummattua 30 litran juoksurepun, johon mahtuu paksu untuvatakki, muonaa, vettä ja kaikkea muuta tarpeellista.
Jäätiköllä reppu on selässä ihan turvasyistä. Mikäli (jostain syystä) kadotan yhteyden muuhun tiimiin, niin minulla on ainakin pieni mahdollisuus selvitä. Voin sään kylmetessä vetää päälle untsikan lisäksi vaikkapa karvalakin ja paksut käsineet. Niissä olosuhteissa selviämisen mahdollisuus ilman lämmintä vaatetta rajoittuu kohtuu pieneen hetkeen.
Aion käyttää joko hyväksi havaittua Salomonin reppua tai Patagonian vastaavaa kantolaitetta tulevassa “running for the Arctic”-juoksussa ensi huhti-toukokuun aikana. En ole vielä testannut Patagonian reppua, joten teen päätöksen vasta useamman testilenkin perusteella. Onhan tässä aikaa…
Reppu-asia tuli mieleen, kun juoksin perjantain lenkin minikokoisella Camelbakin repulla. Siitä on nimittäin useampi kuukausi aikaa, kun olen viimeksi juossut reppu selässä.
Siihen tulee nyt muutos, sillä minun on totuteltava erittäin hyvin kaikkiin niihin varusteisiin, joita aion käyttää jäätikköä ylittäessäni.
