Sitten pohjoisnavan….

…eli vuoden 2007 jälkeen en ole juurikaan harrastanut talvipyöräilyä. En kyllä kesälläkään ei sen puoleen…

 

No, tänään oli mahdollisuus kokeilla sähkömoottorilla varustettua fatbikea. Ajatus moottoriavusteisesta pyörästä tuntui ensialkuun hieman happamalta, mutta saatuani filetson alle mieli muuttui. Täähän onkin makeeta.

 

Lyhyen Siltalan Antilta saadun perehdytyksen jälkeen otin ensi-tyypit Luoston parkkialueella. Saatuani pyörän vaihteiston yms.jollain tavalla haltuun, lähdimme kipuamaan kohti Ametistikaivoksen lähellä olevaa Lampivaaraa.

 

Sinne kulkee lumikenkäreitti, jota pitkin ohjastimme fillareitamme.

 

Ylöspäin minulla oli käytössä “tour-vaihde”, joka auttaa jonkin verran polkijaa. Pistettäessä turbo-vaihteen päälle fillari oikein potkaisee eteenpäin. Käytin sitä vaihdetta myöhemmin päivällä, kun ajelimme kohti Luosto-tunturin huippua.

 

Emme menneet tunturin huipulle asti, mutta sieltä alaspäin tuleminen nosti ihokarvoja. Oli nimittäin aika jyrkkä alamäki….

 

Lopputulemana, sähköpyörällä liikkuminen on erittäin hauskaa. En ostaisi sitä itselleni, mutta suosittelen kokeilemaan, jos sellainen mahdollisuus tulee eteen.

 

Huomenna on tarkoitus kavuta 370 metrisen Soutaja-tunturin huipulle lumikenkien kanssa.

 

Luostolla on edelleen lystiä.