Safety comes first.
Juha Hietasen kirjoittamassa “Seikkailujuoksija”-kirjassa kerrotaan varsin seikkaperäisesti mm.Saharan halkijuoksun valmisteluista.
Turvallisuus oli eräs tärkeimmistä..ellei tärkein asia, johon käytimme paljon aikaa ja vaivaa.
Lähtötilanne oli se, että Saharan Marokon puoli oli (ja on) turvallinen, mutta Mauritania taas ihan kaikkea muuta. Tuolloin siellä mellasti al-Qaida.
Tuoreessa muistissani oli mm.joulukuu 2007, jolloin ranskalaiset turistit surmattiin Mauritaniassa…ja tilanne oli muuttunut paljon pahemmaksi kuluneiden vuosien aikana. (minun piti kisata Mauritaniassa 2008, mutta terroristijärjestön toiminta esti tuolloin matkani..)
No, mä nyt vaan halusin juosta Saharan halki ja tiesin sen olevan mahdollista, mikäli saan itselleni viimeisen päälle asiantuntevan tukitiimin. Ja näin myös kävi.
Saharan retkikunnan toimintaa johti sotilastiedustelussa ja erikoisjoukkotoiminnassa meritoinuneita henkilöitä. Yksi heistä oli ystäväni /liikekumppani Robert Sainio. (järjestän hänen kanssaan juoksuseikkailun Saharassa..siis Marokon puolella, jossa meidän ei tarvitse huolehtia turvallisuudesta. Olemme siis erittäin kaukana Mauritaniasta)
Mauritaniassa meillä oli lopujen lopuksi muonavahvuudessa jopa 14 paikallista sotilasta.
Menemättä (mehukkaisiin) yksityiskohtiin tiedän, että se kannatti.
Otin aiheen puheeksi siksi, että Malissa kaapattu ruotsalainen oli al-Qaidan vankina kuusi vuotta. Minulla ei ole lehtiartikkeleita yksityiskohtaisempia tietoa tästä tapauksesta, mutta ihan yleisesti ottaen voi sanoa, että me olemme usein hieman sinisilmäisiä liikkuessamme turvattomilla alueilla.
Pitäkää siis suojaus ylhäällä.
http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005320937.html
Olin pari päivää Lansi-Suomessa kokoustamassa ja suunnittelemassa uusia kuvioita edellä mainitun henkilön ja erään toisen ystäväni kanssa.
Kotiin tultuani oli tehtävä päätös; juostako kaksi tuntia vai käyttää sama aika nurmikon leikkuuseen. Molemmissa aktiviteeteissa on käyttövoimana kauramoottori.
Jälkimmäinen vaihtoehto voitti.