Palapeli

Tällä hetkellä kaksi tiimiä odottaa Kanadassa malttamattomana päästäkseen ottamaan ensimmäisen askeleen kohti pohjoisnapaa.

 

Kuten niin usein aiemminkin tähdet eivät ole olleet retkikuntalaisille suotuisat. Toisen tiimin kamat tulivat lähtöpaikalle myöhässä jne.

https://pythom.com/Too-much-weight-for-the-North-Pole-plane—Skiers-in-Resolute-Bay-2017-02-27-23424

 

Mitä vaativammasta retkikuntahankkeesta on kysymys, niin sitä enemmän on tiedossa odottamista, tuskastuttavia lupa-ja raha-asioita yms. Siksi niin harva niihin ryhtyy. On paljon helpompaa mennä valmiiseen ruokapöytään, kun rakentaa se (pöytä) itse sekä saalistaa ja valmistaa ruoka.

 

Retkikuntatyötä voi hyvin verrata sokkeloisessa labyrintissa etenemiseen. Tai siihen, että kokoat palapeliä ja yhtäkkiä joku heittää juuri kokoamasi palat lattialle. Ja aloitat kaiken alusta.

 

No jos se elämä on yhtä sokkeloissa tai palapelin edessä konttaamista, niin mikä saa siihen ryhtymään?

 

Olen ollut silloin tällöin sähköpostiyhteydessä erääseen maailman tunnetuimpaan seikkailijaan Alastair Huphreysiin. Hän kertoo nettisivullaan eri syitä lähteä expeditionille:

 

It’s fun, or at least it’s fun looking back on it when it’s over.
There’s a hell of big world out there and I don’t want to limit my experiences and education to the tiny corner I happened to be born in

 

Seikkailukaverini Greg Maudin mielestä taas

“Life is either a grand adventure, or nothing”

Ei lisättävää….

 

Vaikka näitä seikkailuasioita tulee kerrottua (ainakin joskus) mollissa, niin hauskaa elämäähän tämä on. Saan tehdä asioita joista nautin.

 

Ja mitä nautintoihin tulee, niin tänään on niin upea päivä, että on ihan pakko mennä juoksemaan. Vedän sellaisen 1h45minsan peruslenkin Espoon metsissä.