Tukka putkella

Luin tänään uusinta Hiihto-lehteä. Vaikka (firman edustajana..)itse sanonkin, niin lehdessä on todella dynyä asiaa.

 

Otetaan esimerkkinä “Treenaa kehoa kunnioittaen”-niminen juttu, jossa haastatellaan valmentaja Antti Autiota. Hänen mielestään “ilo katoaa kun liikkumisesta tulee liikaa vain suorittamista”.

 

Kokeneetkin urheilijat voivat harjoitella itsensä yli. Esimerkkeinä Autio mainitsee Mika Myllylän, suunnistaja Jani Lakasen sekä Janne Ahosen.

 

Vaatii siis urheilijalta pokkaa olla treenaamatta, sillä joka puolella muistutetaan kuinka huipulle pääsee “vain kovalla harjoittelulla ja työllä”.

 

Ja niin se tapahtuukin, mutta kehoa on opittava kuuntelemaan.

Aina ei ole syytä vetää sitä tehotreeniä, vaikka se harjoitusohjelmassa lukeekin, jos olosuhteet sen suorittamiselle eivät ole suotuisat.

 

Voin sanoa, että olen lyönyt päätä Karjalan ja muidenkin paikkojen mäntyihin. On vedetty yli 750 juoksutuntia/vuosi ja vaikka mitä eikä kehoa todellakaan kuunneltu.

 

No tällä viikolla on. Juoksin maanantaina lyhyen iltalenkin testatakseni eräitä kenkiä huhtikuun kenkätestinumeroa varten. Työhuoneessa odottaa läjä muitakin kenkiä,joita pitäisi ehtiä testaamaan, mutta tänään pidän juoksusta lepoa. Käyn toki tunnin happihyppelyllä, kun on niin hieno pakkaskeli.