Ei parta pahoille kasva

Olen juossut sellaisena peruslenkkinä reittiä, josta hieman alle puolet on maastojuoksua kinttupoluilla ja loput matkasta etenen hiekkapohjaisella ulkoilureitillä. Lenkin kesto on 1,5-2 h. Poluilla vauhti on snadisti hitaampaa, mutta hiekkatiellä otetaan karstat pois koneesta.

 

Sellaisen mä kiskaisin eilenkin. Kokeilin minulle uutta bafefoot-tyyppistä maastokenkää. Ja nyt on pohkeet hellänä

 

Tällaiselle metsäläiselle kaikki luontoa fanittavat jutut ovat mieleen. Sellaisesta käy vaikkapa eilinen Hesarin artikkeli, jossa puhutaan mm.toimistokuukkeleista..ja siitä, kuinka jo hipit tiesivät, että luonto tekee ihmisille hyvää.

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1476413761329?jako=5f3f032a543c95f598843654e3918909&ref=og-url

 

Hipistä tulee mieleen kaverini Greg, joka on kasvattanut niin pitkän parran, että ihmettelen, että miten hän pystyy vielä juoksemaan kompastumatta partavärkkiinsä. No, hippi-Greg (älkää kertoko…) juoksi eilen Etelä-Afrikassa Otter Trailin, joka on maratonin mittainen juoksu. Hän lähetti kisan jälkeen minulle kuvan, jossa hän keekoilee partoineen Chris Crewson-nimisen hepun kanssa. Chris oli meidän tukitiimin pomo, kun juoksimme Kalaharin autiomaan läpi.