Tautia takana

Päivän paras urheilu-uutinen on tämä; http://www.urheilulehti.fi/yleisurheilu/41-vuotias-kiekkolegenda-sensaatiomaiseen-temppuun-kalevan-kisoissa-taalla-tehdaan-vaar

 

Suomen ennätyksen haltija Frantz Kruger teki paluun kiekkorinkiin ja voitti Kalevan kisojen kiekkokarsinnan yli 3 metriä pidemmällä kiskaisulla muihin verrattuna. Mies lopetti uransa kuutisen vuotta sitten, mutta äityi treenaamaan 6 viikkoa sitten…

 

No, se paras pointti haastattelussa on se, että Krugerin mielestä suomalaisheittäjien voiman ihannointi on ylimitoitettua:” Suomessa keskitytään liikaa voimaan, kun enemmän pitäisi keskittyä TEKNIIKKAAN”.

 

Mutta kun sitä voimaa fanitetaan niin paljon. Urheiluselostajatkin puhkuvat, kuinka paljon jonkun keihäänheittäjäm heitossa “on tautia takana”.  Suomalaismäkihyppääjilläkin on tautisen kova ponnistusvoima, ainakin testien mukaan. Mutta lento ei yleensä kanna edes toiselle kierrokselle.

 

Olen huomannut juoksijoita valmentaessa, että perusasioihin eli juoksutekniikan hiomiseen ei oikein jakseta keskittyä. Sen jengoilleen /selkäytimeen saaminen kun vaatii toistoja toistoja ja toistoja.

 

Kuten aiemminkin, niin valmennan itseäni seuraavaan aavikkojuoksuun. Tällä hetkellä yksi valmentautumisen pääpilareista ovat ne edellä mainitut toistot.

 

Juoksin tänään 2h20 minuuttia hiekkatiellä totuttaen jalkoja monotoniseen juoksuun. Sitähän se aavikollakin taivaltaminen on, Sitä kilometrien nielemistä tunnista ja päivästä toiseen. (But I just love it!)