Kroppaa likoon

Aina silloin tällöin, joku juoksukärpäsen pistämä (vai pitäisikö sanoa juoksuhyttysen..) kansalainen ottaa minuun yhteyttä ja kyselee vinkkejä.

 

Sen näkee jo aika nopeasti onko kyseinen henkilö aidosti kiinnostunut oppimaan jotain uutta vai onko meikkosen/naikkosen tavoitteena nostaa vain omaa profiiliaan. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvalla on suuret korvat, jälkimmäisellä suuri suu.

 

 

Viimeisten kuukausien aikana kysymykset ovat liittyneet polkujuoksuun ja maratonia pidempiin. matkoihin. Yksi sun toinen on ilmoittautunut kisoihin, joiden maasto-olosuhteet ovat haastavat.

 

Kyseiset henkilöt tykkäävät juksusta yli kaiken, mutta liian moni harjoituksista kuluu joko juoksumatolla tai sisähallissa.

 

Jos päämäärä on asetettu kisaan “hankalissa” olosuhteissa, niin niiden perään on hinguttava(!!) myös harjoituksissa.

 

Kuuleman mukaan, kulunut talvi on ollut suksien myynnin osalta surkea, mutta nastalenkkarit ovat käyneet hyvin kaupaksi. Jos niitä on vielä kaupoissa, niin eiköhän ne myydä pian loppuun.

 

Tänään tiet olivat megaliukkaat, mutta metsäpoluilla oli hyvä edetä. No, märkäähän siellä on, mutta jos ei pelkää jalkojen kastumista, niin metsikkö on ihan paras paikka treenata juoksua. Eikä siellä ole ruuhkaa. Tänään, noin kahden tunnin juoksun  aikana, en nähnyt ristin sieluakaan. No, yhden oravan bongasin…

 

Vaikka olen samoillut näitä seutuja jo usean vuosikymmenen ajan, niin aina löytyy uusia reittejä. Olen jo pitkään miettinyt mihinköhän yksi kapea metsätie päätyy ja tänään oli aika ottaa se selville.

 

Metsätie muuttui pian kapeaksi poluksi tiheän kuusimetsän keskellä. Juoksin polkua välillä niin lujaa kun jaloista lähti. Vauhtihurjastelun lopputuloksena oli pienet pannut. Jalka vaan lipesi alta ja meikäläinen otti lähituntumaa maastoon.

 

Päädyin lopuksi hiekkatielle, joka oli turkasen liukas. Etenin sitä parisen sataa metriä, kunnen huomasin ison luolaston. Ihmettelin siinä, että onkohan tuo jokin väestönsuoja, mutta kyseessä olikin Kaupunkallion lämpökeskus. Siellä luolan uumenissa puksuttaa pari lämpökattilaa, jotka tuottavat espoolaisille kaukolämpöä.

 

Olin siis aivan Espoon keskuksen lipeillä. Päätin kääntyä takaisin ja juosta takaisin lähtöpisteeseen. Hieno lenkki!