Hei me lakkoillaan…

Näin ne tilanteet muuttuvat. Eilen olin vielä lähdössä Saharaan, mutta ranskis-lennonjohtajien lakko muutti suunnitelmat.

 

De Gaullen kentällä noin 50% lennoista toteutuu ja puolet jää lentämättä. Tämän hetken tiedon mukaan torstainen lentomme Ourzazateen jää lentämättä.

 

Ei ole siis mitään järkeä lähteä notkumaan CDG:n kentälle, jos sinne nyt yleensä pääsisi, sillä siellä on (tod.näköisesti) aikamoinen kaaos.

 

Tällaista tämä on. Ikävä juttu, mutta en viitsi vetää tämän takia ranteita auki. Nyt katsomme Youssefin kanssa uuden päivämäärän ja eiköhän me päästä jonakin päivänä perille.

 

Vedin tänään päivällä ihan megalomaaniset lipat, Testasin eräitä juoksukenkiä. Niissä kengissä on ns.pikalukitus ja se (pirun) nauha jäi roikkumaan. Omaa huolimattomuutta. Kaaduin vähintään yhtä tyylikkäästi kuin U.Turhapuro. Halasin tien pintaa oikein kunnolla ja sillä seurauksella, että polvesta norui verta. Onneksi olin lähellä kotipesää, joten nilkutin suihkukaappiin ja ruiskutin polveen kylmää vettä.

 

No, verta roiskui sinne tänne ja parilla tupolla sain sen tyrehdytettyä. Sitten ei muuta kun sidettä ja laastaria jalkaan. Ihme ja kumma, mutta tunnin kuluttua kyntämisestä polvi tuntui yllättävän hyvältä.

 

Tilannetta ei riemastuttanut se, että illalla oli tarkoitus vetää kauden ensimmäinen juoksukoulu. Näin myös tapahtui ja juoksin “oppilaiden” kanssa lyhyen lenkin. Polvi tuntui ihan hyvältä, joten ei siihen mitään isompaa vammaa tullut (kop, kop).

 

Olipahan päivä!