Sulattelua…

Tämä päivä on kulunut kevyen sulattelun merkeissä. Viimeisten päivien aikana on tapahtunut niin paljon asioita, joten tänään on ollut hyvä tehdä yhteenvetoa tapahtuneista.

 

Vietin eilisen illan paikallisten ihmisten parissa. Minut oli kutsuttu tukitiimini pomon ystäväperheeseen illallisvieraaksi ja mikä ilta siitä tulikaan. Otetaan nyt tuo ruokapuoli ensikäsittelyyn, sillä siitähän on tullut kirjoitettua viime päivinä muutenkin.

 

Pöydät sananmukaisesti notkuvat erilaisista paikallisista herkuista, joita oli tietenkin kaikkia maistettava isännän valvovan, mutta ystävällisen katseen alla:)

 

Ruokailun aikana ja sitä ennen (ja sen jälkeenkin..) sain vastata useisiin aiempiin seikkailuihini liittyviin kysymyksiin. Lisäksi pidin suomikuvaa yllä kertomalla tarinoita kaukaisesta maastamme. Teen siis välillä duunia myös suurlähettiläänä:-)

 

Yksi illan kummallisuuksista tapahtui siinä kohdin, kun kerroin porukalle Grönlannin seikkailusta ja siihen liittyvistä yksityiskohdista. Mainitsin, että meillä oli jäätiköllä 32 huskya vetämässä kahta koiravaljakkoa.

 

Siihen isäntä tokaisi, “minullakin on husky”. Luulin ensiksi kuulevani väärin, mutta pian puutarhassa touhusi hieman yli vuoden ikäinen hurtta. No, sen tietää kun meikäläinen kohtaa leikkisän koiran, niin siinä unohtuu kaikki muu. Sitä touhua katsoessa illan isäntä oli sitä mieltä, että huskylla olisi hyvät oltavat suomessa ja hän olisi ollut jopa valmis luopumaan lemmikistään mutta aion tulla kotiin ilman koiraa. Ainakin vielä tällä kerralla.

 

Olen juuri lähdössä kaupungille iltapalalle. Huomenna jatkuu ns.virallinen osuus. Tiedossa on aavikkojuoksun kannalta uber-tärkeä tapaaminen paikallisen suurlähettilään residenssissä. Pitäkää peukkuja!

 

Juoksin tänään matolla 50 minuuttia. Boring!!! Huomisesta alkaen pääsen juoksemaan mielenkiintoisimpiin paikkoihin.