Viisumi
Elettiin loppuvuotta 2011. Näin jälkikäteen voi sanoa, että se oli aikaa, jolloin “kämmenet hikoili” eikä vähiten siksi, että Saharan halkijuoksun valmistelut olivat kuumimmillaan.
Yksi aiheeseen liittyvä pikku episodi ei kyllä hevin unohdu. Minun ja parin muun tukitiimiin kuuluvan henkilön oli tarkoitus lähteä Mauritaniaan ns.recce-matkalle. Lyhennys “recce” tulee sanasta “reconnaissance”, joka tarkoittaa tiedustelua.
Tiedustelumatkan avulla selvitetään mm.alueen turvallisuus, joten mukanani oli mm.kaksi turva-alan ammattilaista, jotka olivat aiemmin tehneet töitä merivoimien erikoisjoukoissa.
Viisumin hankkiminen Mauritaniaan oli kyllä sellainen show, ettei mitään rajaa. Jouduimme lähettämään passimme lähimpään suurlähetystöön, joka saattui olemaan Berliinissä…. ja sinne ne tuntuivat myös jääneen. Otimme useasti yhteyttä suurlähetystöön ja kyselimme, notta missäköhän ne viisimit (ja passit) ovat, kun tuo matkapäivä Mauritaniaan lähestyy uhkaavasti.
No, ne tulivat maanantaina ja lento oli tiistaina:-) Olin jo hakenut poliisiasemalta uuden passin, sillä olin 100-varma, että passi jää Berliiniin for good.
Minun lento ihan toiselle aavikolle on ensi maanantaina ja koin tänään deja-vu-ilmiön, sillä luvattua viisumia ei näkyvyt eikä kuulunut. No, onneksi sain iltapäivällä tiedon, että viisumiasia on reilassa ja voin matkustaa kohdealueelle alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Huh!
Meikäläisessä asuu (ei välttämättä ihan pieni) beduiini, joten päätin tänään lähteä pikapuolin myös Saharaan. Menen huhtikuussa ystäväni kanssa moikkaamaan Youssefia, johon tutustuin Saharan halkijuoksun aikana.
Youssefilla on mukava talo Zagorassa, mutta siellä me emme aio juurikaan kupata, vaan suuntaamme kohti M´hamidia eli viimeistä pikku kylää ennen autenttista Saharaa! http://wikitravel.org/en/M%27Hamid
Kyseessä ei ole lomamatka vaan työreissu, jonka hedelmiä voimme nauttia ehkä vuonna 2016.