Kahvi, osa 2

/in /by

Vierin suuren osan joulukuusta 2008 Etelämantereella. Jäimme Antarktikselle aiottua pidemmäksi aikaa, sillä myrkytuulet estivät lentomme Chileen, Punta Arenas-nimiseen rannikkokaupunkiin.

Pohjoisnapaan verrattuna meillä oli Etelämantereella aivan loistava ruokahuolto. Kokkimme Ronnie  (norjalainen, ei siis ruotsalainen..) loihti meille vähäisistä raaka-aineista todella maittavia aterioita.

Kahvin osalta olimme murusumpin varassa. En mussuttanut aiheesta, sillä tuoreessa muistissa oli Pohjoisnavan “kahvi” ja siellä tehty juhlava päätös.

Lentomme Punta Arenakseen totetui viimein ja pääsimme matkaan 27.12. Noin kuuden tunnin lentomatkan jälkeen laskeuduimme aamuvarhain Chilen maaperälle. Päästyämme hotelliin, suurin osa noin 30 hengen joukosta marssi vastaanottotiskille varaamaan huoneita. Kukin meistä oli käynyt viimeksi suihkussa joulukuun alussa…

Punta Arenaksen rannalla sijaitsevan sinänsä mukavan hotellin vahvuuksiin ei kuulunut järjestelmällisyys ja tietokoneiden käyttökin oli vähän niin ja näin. Vastaanottovirkailijat menivät suuresta asiakasmäärästä aivan sekaisin. He pyörittivät meidän passeja&papereita ja olivat pallo hukassa. Tuskaa lisäsi se, että tiskin edessä seisoi 30 haisevaa asiakasta, joiden kaikkien ulkonäkö poikkesi passikuvista melko paljon. Esimerkki..olin ajanut partani edellisen kerran 4 viikkoa aikaisemmin  ja sama juttu oli mm.hiusten pesun kanssa.

Eräs virkailijoista kysyi, “are you John?”. Vastasin, “No, my name is Jukka”. Sama virkailija kävi vielä kysymässä olenko Roger, Ted tai Eric, kunnes päätin häipyä eteisaulan vilskeestä kohti hotellin ravintolaa.

Olin pukeutunut “Uuno Turhapuromaisesti”paksuihin talvihousuihin sekä reissussa rähjääntyneeseen aluspaitaan. Marssin paksut monot jalassa ravintolaan, jossa muut hotellin (suihkunraikkaat) asiakkaat nauttivat aamiaistaan. Lösähdin vapaaseen pöytään ja tilasin tarjoilijalta 3 isoa kupillista maitokahvia (latte). Varmistettuaan tilauksen pariin kertaan tarjoilija häipyi ja palasi hetken kuluttua kolmen höyryävän kupin kera. Harvoin,jos koskaan,on kahvi maistunut niin hyvältä.

Keskityin seuraat 15 minuuttia mokan aromeihin, jonka jälkeen oli maksun aika. Pyysin tarjoilijaa pistämään kahvit huonelaskuuni. Hän kysyi huoneeni numeroa, johon vastasin “That is a good question” ja marssin kohti  vastaanottotiskiä. Siellä ensimmäinen kysymys oli “Sir, is your name John…”.

Matkat opettavat ottamaan asiat rauhallisesti. Varusteita häviää, aikataulut heittävät häränpyllyä, ruoka (kahvi)on erilaista  ja monet meille itsestään selvät asiat loistavat poissaolollaan.Siitä on turha riehaantua. Asiat etenevät kussakin kultturissa omaan tahtiinsa ja siihen on hyvä tyytyä. Maassa maan tavalla.

Kävin aamulla edistämässä erästä sponsorointiin liittyvää asiaa. Aion juosta iltapäivällä lyhyehkön noin tunnin ns.palauttavan lenkin. Kävin eilen tekemässä juoksuvetoja eli spurtteja. Juoksin aluksi 20 misaa hitaasti hölkötellen, jonka jälkeen tein noin 100 metrin vetoja, jonka jälkeen palauttelin 50 metriä. Tein lisäksi muutaman ylämäkispurtin. Lenkin lopuksi oli noin 15 minuttia hölköttelyä.

Hyvää viikonloppua!

Kahvi

/in /by

Heräsin aamulla klo.5.45. Muutamien aamutoimien jälkeen päätin keittää kaffet. Tämän aamun sumpin keitto ei mennyt ihan putkeen. Liekö rähmäisten silmien vai onnettoman matikkapään ansiota, mutta liemestä tuli todella vahvaa.

Tein vuonna 2007 päätöksen, etten valita kahvin mausta vaikka mikä olisi. Tarina juontaa juurensa Pohjoisnavalle, joka oli myös kulinaarisessa mielessä mielenkiintoinen matka. Keskellä Pohjoisnapaa törrötti pieni sininen teltta, jossa venäläinen nainen kokkasi meille puuroa ja keitteli sumppia. Se oli varsinainen “Hell´s kitchen”. Olen kuvaillut puuroa sanalla “maailman paras ummetuslääke”.  Lautasellinen puuroa ja sen jälkeen oli syöksyttävä teltasta ulos ja juostava kiireen vilkkaa kohti pohjoisnavan ainoaa vessaa, jonka sisälämpötila oli  yli -30 astetta.

Bajamajassa oli käynyt useita ihmisiä, mutta ei yhtään siivojaa. Vessanpöntön reunusta katsoessa tuli tehtyä päätös, ettei siihen kannattanut iskeä kankkuaan, vaan valitsin toisen taktiikan. Vessan ovessa roikkui naru. Laskin housut (4 kpl) nilkkaan, tartuin naruun  ja laskin ahterini mahdollisimman lähelle jäistä pöntön reunusta. Toivoin, ettei naru mene poikki, sillä Bajamajan yllä roikkui uhka, että tippuisin pöntön mustaan aukkoon ja pohjoisnavan hyiseen veteen. Siinä narun päässä sätkiessä (ja hampaiden kalistessa..)yritin tähdätä samaan paikkaan kuin muut ja onnistuin siinä yhtä hyvin kuin ne muut…

Takaisin kahviin. Se oli keitetty suolaveteen ja maku oli sen mukainen. Laitoin mukiin ison kasan maitojauhetta. Maku (jopa) paheni. Lisäsin peltimukiin lusikkakaupalla sokeria, jotta saisin tökötin alas. Siinä sumppiä hörppiessä, vannoin erään jenkin kanssa valan, ettemme enää ikinä mussuta kahvin mausta.

QNT

/in /by

Juoksin eilen ja tänään 20 kilsan lenkit. Tälle päivälle mittari pysähtyi 20.12 kilometrin lukemiin. Kaloreita paloi näyttötaulun mukaan 1295, joten marssin heti ensi töikseni keittiöön ja aloin valmistamaan palautumisjuomaa. Ladoin blenderiin marjoja, jauheita ja nestettä. Laitoin sekoittimen päälle ja samalla huomasin, että olin unohtanut laittaa pienen tiivisterenkaan muovikulhon pohjalle, joten suurin osa nesteistä levisi laitteen käynnistyttyä keittiön pöydälle. Voi sitä riemua…ja sotkua. Onneksi muistin laittaa blenderin päälle “hatun”, ettei tarvinnut luututa kattoa. Sekin päivä vielä koittaa.

Onneksi minua fiksummat ravintotieteilijät ovat kehittäneet laadukkaita palautumisjuomajauheita, jotka auttavat kehoa toipumaan rasituksesta. Minulla on tällä hetkellä koekäytössä QNT-merkkinen tuote, tarkemmin sanottuna QNT Recovery. Makuvalintani on vanilja, joka on sopivan neutraali verrattuna esim.suklaaseen. Makuasia.

Tuotetta saa ainakin Prismoista ja isosta purkista riittää jauhetta “isältä pojalle”. Tässä melko tiiviin harjoittelun ohessa on pidettävä hyvää huolta siitä, että palaudun lenkin rasituksista seuraavaa päivän varten. Siksi on ensisijaisen tärkeää nauttia HETI lenkin jälkeen korkeaoktaanista palautumista edistävää ruokaa ja juomaa.

Tämä viikko jatkuu tiiviisti treenien merkeissä. Tavoitteena on juosta yli 120 kilsaa ja kun siihen lisätään muu treeni, niin eihän tässä tule aika pitkäksi.

Ensi viikolla vietän juoksun osalta sapattia, ainakin alkuviikon osalta, sillä ystävämme Ville&Kaisa muuttavat ja olen lupautunut muuttohommiin ainakin maanantain-keskiviikon väliseksi ajaksi. Muuttolaatikoiden kanto käy hyvästä voimaharjoituksesta.