Motiiveista

Viime viikonloppuna, Solvallan juoksukisan yhteydessä, erään ystäväni vaimo kysyi…Jukka, miksi?

Mikä vetää aavikoille (hiekka, jää)?

Luulen, että olisin antanut hänelle hieman erilaisen vastauksen Pohjoisnavan aikoihin (2007) sitten kuin minkä annoin kesäkuussa 2024.

Aloitin vastaukseni sillä, että sanoin edelleen “rakastavani” juoksemista. Kuulostaa suomeksi sanottuna vähän kornilta, mutta sitä se pohjimmiltaan on.

Minua kiinnostaa historia. Etenkin autiomaiden, jäätiköiden, vuoristojen…siis sellaisten alueiden, joihin ihmisen on ollut vaikea päästä ja operoida.

Ihmiset ja etenkin erilaisesta taustasta tulevat tyypit kiinnostavat todella paljon ja myös työskentely heidän kanssaan.

Jos joku luulee, että aavikot ja jäätiköt ylitetään kovalla kunnolla, niin se joku on oikeilla jäljillä.

Toinen tärkeä tekijä liittyy motiiveihin.

Motiiveja ei voi ostaa mistään. Joku voi saada hetkellisen inspiraation jonkun motivoituneen ihmisen puheesta tai suorituksesta.

Sillä ei kuitenkaan vielä pitkälle pötkitä.

Motivoituneet ihmiset voivat suorittaa “tekoja”, jotka tuntuvat ulkopuolisista ihmeellisiltä.

Työskentelen tällä hetkellä pitkän aavikkomatkan parissa. Jos kaikki menee tuubiin, niin se voi toteutua jo ensi vuonna.