30 min
“Opettele elämään tässä hetkessä….” on yksi tärkeimmistä elämänohjeoppaiden pääviesteistä.
Se on kai niin, että joko me vatvomme menneitä tai suunnittelemme tulevaisuutta. Tässä ja nyt- elämä unohtuu.
No, ainakin aavikolla juoksemisen aikana keskityn vain siihen hetkeen.
Tai seuraavaan 30 minuuttiin, sillä pidän lyhyen juomatauon kerran puolessa tunnissa.
Jaan päivän kokonaistavoitteen, joka on siis minimissään 50 kilometriä, puolen tunnin jaksoihin.
Keskitän kaikki voimat siihen puoleen tuntiin. En mieti, tai ainakin yritän olla miettimättä, juoksun kokonaispituutta, sillä se saattaa jossain vaiheessa olla pääkopalle liikaa.
“Vielä 1000 kilometriä jäljellä” ei tunnu motivoivalta, mutta “seuraavaan juomabreikkiin on 15 minuuttia” kullostaa paljon paremmalta.
Elämä aavikolla (tai jäätiköllä) on mukavan yksinkertaista.
Juokset, syöt ja lepäät. Kaiken maailman humut on poissa mielestä.
Muistan kun olin jokunen vuosi sitten MBA-aikuisopiskelijaporukan kanssa viikon ajan Saharassa.
Perusleirissämme ei toiminut kännykkä, joten yhden päivän oireiltuaan, porukka alkoi keskittyä siinä hetkessä elämiseen eikä kännykän räpeltämiseen.
