Ravia

Mikään, ei siis mikään…ole sen hienompi tunne kuin se, että juoksu kulkee.

Sen fiiliksen saamisen eteen joutuu tekemään paljon töitä.

“Nothing great is easy” sanoi kapteeni Matthew Webb. Hän oli ensimmäinen ihminen, joka ui Englannin kanaalin halki (1875).

Kuten edellisessä tai sitä edellisessä blogissani kerroin, niin talvi on kulunut aika lailla poluilla jolkotellessa lukuunottamatta joukuussa alkanutta noin 5 viikon jaksoa, jonka aikana vedin kohtuu kovavauhtisia hiekka-ja asvalttitielenkkejä.

Tuon 5 viikon harjoitus-session avulla pääsin hyvään juoksukuntoon. Pitkätkään kovavauhtiset vedot eivät tuntuneet juuri missään.

Sen jälkeen palasin taas poluille, jossa on pahuksen hauska taivaltaa, mutta metsässä juoksuvauhti tippuu turkasen hitaaksi.

Juoksin sunnuntaina seuraavanlaisen lenkin. Kävelyä/verryttelyjuoksua ekat 10 minsaa. Sen jälkeen polulla 5 minuuttia, jonka jälkeen siirryin keskuspuiston hiekkateille. Siellä hölkkäilin kaverin kanssa hidasvauhtisen tunnin, jonka jälkeen jatkoin omaa lenkkiäni.

Lenkin loppujakso kului vauhdikkaissa merkeissä. Juoksin aluksi parin minuutin vetoja noin 80% maksimivauhdista. Pidin sen jälkeen 30 sekunnin palautuksen ja pidensin pikku hiljaa vetojen pituutta pitäen palatuksen puolessa minuutissa.

Tein vedot pääosin asvaltilla, joka on tähän treenimuotoon paras alusta.Hiekalla juostessa päkiä lipsuu sitä enemmän mitä kovemmaksi vauhti kasvaa.

Sunnuntain treenijalkineena minulla oli Brooksin Adrenaline 20, joka on parannettu versio edellisen vuoden mallista numero 19. Kenkä on esitelty huhtikuun Juoksijassa.

Pidän maanantaina juoksuvapaan päivän. Aion kuitenkin tehdä jonkun hikitreenin.