Kaheli?
Kun aikoinaan päätin alkaa seikkailemaan, niin moni sanoi, että “ootko ihan kaheli?”. Eräs TV-toimittaja sanoi minulle Kuntomessuilla (nykyinen GoExo) vuonna 2006 “Jukka, saat tuolla tempauksella hullun paperit”.
Olin sitä ennen ilmoittanut hänelle, että lähden Pohjoisnavalle juoksemaan ja maastopyöräilemään. Tuo toimittajan lause ei saanut minun intoa laantumaan, päin vastoin.
Pääsin jopa erän lehden pääkirjoitukseen. Matkaani Pohjoisnavalle verrattiin kusiaspesässä istumiseen. Ja minun into kasvoi taas piirun verran.
“Ei tuossa ole mitään järkeä, tuo on mahdotonta, eikö aikainen ihminen keksi mitää järkevämpää tekemistä…..”. Näitä ja monia muita lausahduksia on mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos viimeisen lähes 15 vuoden ajan.
Sanojen voima on valtava. Niillä voi lannistaa tai kannustaa. Joka kerta, kun kuulen jonkun sanovan, että “eihän noin voi asioita tehdä tai tuo on kyllä mahdotonta”, niin meikäläinen vaan innostuu.
Tapaan luennoilla ihmisiä, joita tällaset lauseet ovat musertaneet. uhujana minun yhtenä tehtävänä on deletoida lannistavat lauseet pois ihmisten mielistä.
Grönlannin jäätikköä ylittäessäni tapasin pari muuta retkikuntaa sekä amerikkalaispariskunnan, joka asuu 4kk vuodessa ex.tutka-ja sääaseman Dye 2:n vieressä “Raven campissä”.
Jokainen heistä piti joko hyvin outona tai kahelina, että taivallan jäätikköllä ilman suksia.
No sitähän se tietty oli, mutta jonkun sen piti tehdä.
Kuten olen aiemmin sanonut, niin mielestäni on mahdotonta juosta koko Grönlannin jäätikön halki. En sano sanaa mahdoton kovinkaan helposti, mutta tässä kohdin kirjoitan sen varmalla kädellä.
Sunnuntain Hesarissa on muuten jäätikkötaivalluksesta lisää.
Eilinen lenkki meni aika tuubiin. Oikean jalan pohje tuntuu vähän kireältä, mutta muuten jalat tuntuivat freesiltä. Käytin jäätiköllä kohtuu jämerää Mizuno Daichi 4 -jalkinetta, mutta täällä kotimaisemissa jatkan suhdetta Columbia Montrail Caldorado-maastokengän kanssa.
Juoksen tänään saman pituisen lenkin kuin lauantaina.