2018

En yleensä katsele taaksepäin, sillä minua kiinnostaa enemmän tulevaisuus kuin menneisyys….mutta tehdään nyt sääntöön poikkeus. Viime vuosi oli nimittäin sangen mielenkiintoinen.

 

Aloitetaan tärkeimmästä eli seikkailuista. Pääsin käymään taas kerran Saharassa ja se oli tietenkin yksi vuoden kohokohdista.

 

Autiomaassa oli satanut edellisen viikon aikana melko paljon ja pieni osa hiekka-aavikosta oli muuttunut kukkivaksi kasvitarhaksi.

 

Kamelit ja vuohet popsivat kasveja kilvan, sillä sitä herkkua ei ollut tiedossa kovinkaan pitkäksi aikaa. Matkan tavoitteena oli valmistella (yhteistyössä matkatoimisto Vetikon kanssa) juoksureissua Saharaan, joka olisi kaikille avoin.

 

Se unelma on kuitenkin siirrettävä tulevaisuuteen.

 

No, toinen merkittävä päätös oli tietenkin vuodelle 2019 ajoittuva Grönlannin jäätikön ylittäminen. Juosten.

 

Siihen liittyen, tiimiytyminen Arktisen Neuvoston kanssa oli ja on minulle merkittävä asia. Voin juoksun yhteydessä edistää muutamaa tärkeää asiaa, kuten mm. arktisen alueen alkuperäiskansojen perinnetietoa.

 

Sen perinnetiedon avulla minäkin siellä jäätiköllä marssin…tai siis juoksen. Ilman inuiittien vahvaa jäätikköosaamista reissu jäisi tekemättä.

 

Tukitiimini ei voi edetä kuin kahdella eri tavalla….joko moottorikelkoilla tai koiravaljakoilla.

 

Jälkimmäinen vaihtoehto tuntui paremmalta. On siinäkin tietty  omat haasteensa, sillä matkassa on noin 30 huskya. Se on sellainen orkesteri, jonka johtamiseen tarvitaan todella kokenutta kapellimestaria. Tai oikeastaan kahta.

 

Kirjoittelen tiuhenevaan tahtiin case Grönlannista ja “running for the Arctic”-projektista tammi-huthikuun aikana, joten ei siitä nyt sen enempää.

 

Tärkein asia oli tietty se, että olin terve. Sen ansiosta harjoittelu sujui ilman kommervenkkejä. Harjoitustuntien määrä oli arvoilta jossain 600-650 tunnin välimaastossa.

 

Työn saralla ehdottomaksi ykköseksi nostan osallistumiseni “Duunikunto”-nimiseen TV-ohjelmaan. Se oli kahdella sanalla sanoen hauska ja opettavainen periodi, joka alkoi helmikuussa ja päättyi lokakuussa.

 

Tulevalle vuodelle ei ole tiedossa mitään vastaavaa. Aiomme toki kuvata Grönlannin halkijuoksua ja siitä tehtäneen jonkin sortin TV-ohjelma, mikäli (ja kun) saamme jäätiköltä riittävän hyvää kuvamateriaalia.

 

Duunikunnon yhteydessä minulla oli liuta muitakin juoksuvalmennettavia. Tälle vuodelle saaattaa tulla pienehkö valmennusryhmä, mutta se asia on vielä avoin.

 

Sponsoririntamalta tuli vallan mainiota uutisia. Patagonia, Medifon Oy, Pierre Fabre sekä aiempinakin vuosina mukana ollut Panasonic Toughbook ovat auraamassa tietäni kohti jäätikköä.

 

Ja se vuonna 2014 aloitettu seikkailujuoksun suunnitelma, mitäs sille kuuluu? Onko haave jo kuopattu?

 

Eipä ole!!! Itse asiassa pidin aiheesta pienen palaverin vuoden 2018 viimeisenä päivänä ja on todennäköistä, että lähden aavikolle vielä alkuvuoden aikana ….ko.alueella toimineen suurlähettilään kanssa.

 

Jos rahoitus vaan järjestyy, niin voisin periaatteessa aloittaa aavikon halkijuoksun tammikuussa 2020. Sen pituus olisi samaa luokkaa kuin Saharan halkijuoksu eli 1600-1700 km.

 

No, takaisin tähän päivään. Vuosi päättyi tosi hyvään treenin frendini Mikan kanssa Oittaan ja Pirttimäen hoodeilla.

 

Minulla oli sauvat mukana ja erään pitkän nousun jälkeen olin sen verran hapoilla, että piti vähän nojailla.

 

HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA 2019!