Liika on liikaa…

Kauppalehdessä oli ihan opettavainen juttu yritysjohtajasta, joka teki kovasti duunia ja yritti palautua sen tuomasta stressistä urheilemalla ihan pirusti.

 

No tietäähän sen -ainakin jälkikäteen- miten siinä kävi. Loppuun palaminen.http://www.kauppalehti.fi/uutiset/ankara-treenaus-vei-toimitusjohtajan-liki-burn-outiin—hyva-kunto-tarkeaa–ei-huippukunto/PwzHX3fj?ref=iltalehti:005d&utm_source=iltalehti.fi&utm_medium=boksi&utm_campaign=AlmaInternal&_ga=1.118403521.957818253.1413827567

 

Nostan kyllä miehelle hattua, että hän tulee tärkeän asian kanssa julkisuuteen.

 

Juoksu koukuttaa. Siitä saa sellaisen hyvän olon tunteen ettei mitään rajaa. Jollei pidä varansa, niin siitä voi tulla todella addiktoiva- koko elämää mullistava kokemus.

 

Kai se on niin, että jos jokin asia alkaa hallitsemaan elämää liian voimakkaasti, niin huonosti käy. Ei makeaa mahan täydeltä ja mitä niitä wanhoja viisauksia nyt onkaan.

 

Kävin ottamassa oman hyvän mielen lääkkeeni sunnuntai-aamuna. Yli kahden tunnin aikana juoksin monipuolisesti niin asvaltilla, hiekalla, poluilla kuin pelloilla. Löysin myös yhden uuden metsäreitin, jota aion käyttää myös jatkossa.