-73C

/in /by

Olen kärsinyt kahteen otteeseen todella kylmistä ..tai sanotaanko jo tunnottomista varpaista.

Ensimmäisen kerran Pohjoisnavalla ja toisen -ja taatusti viimeisen kerran- Grönlannin jäätiköllä 2013.

Tuon jälkimmäisen kokemuksen jälkeen tein päätöksen, että kun seuraavan kerran astun jäätikön kamaralle, niin minulla on maailman lämpimimmät jalkineet.

Ja myös makuupussi….

Mitä tähän jälkimmäiseen eli jalkineeseen tulee, niin sain tietää, että Sorel (Glacier XT) valmistaa jäätikkösaapasta, jonka pakkaskestävyys on -73C.

No, se kuulosti niin hyvältä, että päätin hommata sellaiset.

Testasin ne ensimmäisen kerran jäätiköllä Grönlannissa 2019 ja eipä tarvinnut varpaiden kärvistellä sillä kertaa.

Olen käyttänyt niitä kylmissä olosuhteissa senkin jälkeen jäätiköillä ja täällä Suomessa.

Viimeksi eilen, kun tein noin 10 asteen pakkasessa klapihommia….

********************************************************************************

I have suffered twice from extremely cold—one might even say numb—toes.

The first time was at the North Pole, and the second—and certainly the last time—on the Greenland ice cap in 2013.

After that latter experience, I made a decision: the next time I set foot on a glacier, I would be wearing the warmest footwear in the world.

And a sleeping bag as well…

As for the former, the footwear, I learned that Sorel (Glacier XT) manufactures a glacier boot rated for temperatures down to −73°C.

Well, that sounded so good that I decided to get a pair.

I tested them for the first time on a glacier in Greenland in 2019, and that time there was no need for my toes to suffer.

I’ve used them in cold conditions ever since, both on glaciers and here in Finland.

Most recently, just yesterday, when I was chopping firewood in about −10°C temperatures…

Holisti / Holist

/in /by

“Halkoholisti on henkilö, jolla on selvästi havaittavissa erityinen intohimo puusavottaan ja puilla lämmittämiseen. Halkoholisti innostuu kaikenlaisista puilla lämmittämisen edellyttämistä toimenpiteistä, aina puunkaadosta klapien tekoon ja pinoamiseen”.

En tiedä olenko halkoholisti vai en, mutta aika kova kipinä minulla puuhommiin on.

Puiden kanssa peuhaaminen antaa monet hyvät hiet, joten se on erinomaista treeniä kohti Saharaa ja Islannin jäätiköitä..

Pöllit on kannettava “mestauspaikalle”, jossa niistä tulee klapeja. Ne pinotaan (puusta riippuen) jopa vuodeksi kuivumaan, jonka jälkeen ne roudataan puuvarastoon.

Puuvarastosta niitä kanniskellaan erilaisille tulistelupaikoille kuten saunaan.

Puun antamat loppuhiet saadaan saunan lauteilla.

Nyt on tiedossa ainakin viikoksi, jopa kahdeksi puupöllien hakkaamista klapeiksi ja niiden pinoamista, joten muut lihaskuntoharjoitukset jäävät sikseen.

***************************************************************************************************

“A firewoodholic is a person who has a clearly noticeable special passion for logging and heating with wood.

A firewoodholic gets excited about all kinds of tasks required for heating with wood, from felling trees to making and stacking firewood.”

I don’t know whether I’m a firewoodholic or not, but I definitely have a pretty strong spark for working with wood.

Messing around with wood gives you many good sweats, so it’s excellent training for the Sahara and the glaciers of Iceland.

The logs have to be carried to the “execution site,” where they are turned into firewood. They’re stacked (depending on the type of wood) to dry for up to a year, after which they’re hauled into the wood shed.

From the wood shed they’re carried to various fire-making spots, such as the sauna.

The final sweats provided by the wood are earned on the sauna benches.

Now I’ve got at least a week of chopping logs into firewood and stacking them ahead of me, so other strength-training workouts will be put on hold.

10/90

/in /by

Esittelin kymmenen vuotta sitten blogissani ensimmäisiä kertoja sanan “resilienssi”, jolla kuvataan yksilön kykyjä sopeutua ennakoimattomiin muutoksiin.

“Life is 10% what happens to you and 90% how you react to it”

Kun rekrytoin ihmisiä mukaani retkikunnille, niin ammattitaidon lisäksi kiinnitän huomiota siihen, miten ihminen suhtautuu ennakoimattomiin muutoksiin, sillä niitä tulee liukuhihnalla.

Psyykkistä palautumiskykyä voi kehittää ja vahvistaa läpi elämän. Se ei ole synnynnäinen, muuttumaton piirre, vaan taito, jota voi treenata aivan kuten lihasta.

*************************************************************************************************************

Ten years ago, I was among the first to introduce the word “resilience” on my blog, a term used to describe an individual’s ability to adapt to unpredictable changes.

“Life is 10% what happens to you and 90% how you react to it.”

When I recruit people to join my expeditions, in addition to professional skills I pay close attention to how a person responds to unforeseen changes—because there will be plenty of them, one after another.

Psychological resilience can be developed and strengthened throughout life. It is not an innate, fixed trait, but a skill that can be trained like a muscle.