Rss Feed Facebook button

Kolmisen…

…viikkoa ja sit taas mennään.

 

Tapaan huomenna kaverin, joka lähtee ensi kuussa mukaani valmistelemaan aavikkojuoksua ja kuuluu myös siihen porukkaan, joka lähtee mukanani ylittämään aavikkoa.

 

Mies on Pentti Kotiaho. Jos nimi on tuttu, niin se johtuu siitä, että hän oli mukana Saharan halkijuoksun tiimissä. Ja oli myös taustajoukoissa, kun juoksin Kalaharin autiomaan halki.

 

Aiomme huomenna tehdä listan varusteista, joita retkikunnan aikana tarvitaan.  Se on varmaan pitkä lista, mutta aiemmista retkikunnista oppineena varusteiden hankinta alkaa nyt eikä vasta pari viikkoa ennen retkikunnan alkua.

 

Juoksin tänään kahden tunnin lenkin. Tein sen päälle vielä paljon muutakin treeniä, joten nyt olo on melko vetämätön.

Tunnelma lämpenee….

Heräsin viime yönä klo.01.20 tekstiviestiääneen.

 

Kävin uteliaisuuttani katsomassa kuka hitto lähettelee tähän aikaan viestejä. No esimerkiksi henkilö, joka asuu tois puolella palloa ja on halukas kertomaan lupa-asioiden myönteisestä kehityksestä.

 

En heittele lakkia vielä ilmaan, mutta juuri nyt olo on aika sähköistynyt.

 

Jos aavikkojuoksu ei nyt joulu-helmikuun aikana natsaa, niin sitten on kyllä ihme.

 

Lähden kohdealueelle marraskuun puolella, todennäköisesti puolivälissä kuuta, sillä minulla on sitä mm.muutama puhekeikka, joihin olen vahvasti sitoutunut.

 

Tämän päivän lenkki sujui monessakin mielessä aurinkoisissa merkeissä.

 

Juoksin palauttavan lenkin, joka kesti hieman päälle tunnin. vauhti oli tosi hiljainen.

 

Hissukseen on myös edettävä siellä aavikolla. Verkkaiseen tahtiin etenemisessä auttaa sopivanlainen jalkine. Olen testannut Montrail -nimistä juoksukenkää, joka soveltuu tähän tarkoitukseen mainiosti.

 

Montrail saattaa olla tuttu vaikkapa ultrajuoksijoille, sillä kyseinen merkki on ollut jenkeissä pitkän matkan juoksijoiden suosiossa jo vuosikymmeniä.

 

Columbia Sportswear osti Montrailin jokunen vuosi sitten ja merkki onkin nyt virallisesti Columbia Montrail.

 

Juoksukouluni oppilaat juoksivat, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, Montrailin kengillä ja olivat niihin tosi tyytyväisiä.

 

Sain myös omaan käyttööni muutaman mallin ja kuten edellä totesin, niin ainakin yksi malleista sopii tarkoituksiini mainiosti. Testaan sitä taas huomenna Nuuksion maisemissa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuumetta

Meikäläiseen on iskenyt Nuuksio-kuume. Kävin kansallispuistossa juoksemassa parisen viikkoa sitten ja siitä se (taas)lähti.

 

Olin siellä tänään juoksemassa kaverini Raunon kanssa. Lenkki kesti kaikkinensa 1h50min. Se oli harjoituksena täydellisyyttä hipova ja sääkin oli mahtava. Aurinko paistoi täydeltä terältä!

 

Ylihuomenna lauantaina kaverukset jatkavat siitä minin tänään jäätiin. Sovimme parin tunnin jatkolenkistä.

 

 

Viisumi näpeissä

No niin, passissa on viisumileima, jonka turvin pääsen aavikolle asti.

 

Sinne lähtöaika on vaan muuttunut. Alkuperäinen tavoite oli singahtaa maailmalle jo tämän viikon aikana, mutta reissun alku lykkääntyy viikolla tai kahdella.

 

Siinä mielessä minulla on ihan hyviä uutisia; aavikon halkijuoksulupa on käsittelyssä ja alueelta saatujen tietojen mukaan ennusmerkit sen hyväksymiselle ovat ihan hyvät.

 

Täs on sen verran paljon hommia, että päivän juoksut jää tekemättä. Torstaina menen juoksemaan Nuuksioon yhden kaverin kanssa. Siellä saa taas hyvää röykytystä.

 

PS. Sain Sorelin Glacier-jäätikköbuutsit tulevia (kylmän alueen) seikkailuja varten. Jos niissä varpaat paleltuu, niin sit on ihme. Tässä kuvaus ja kuva heavy duty kengästä.http://www.sorel.com/mens-glacier-xt-boot-1573891.html

 

Näihin kuviin…

 

 

 

 

 

 

 

Tähdet kertovat

Mikäli tähdet ovat suosiollisia, niin lennän aavikolle loppuviikon aikana.  Tarkoitus on, että matka kestäisi maksimissaan vain viikon eli varsin pikaisesta reissusta on kyse.

 

Tämä on laskujeni mukaan jo kuudes matka kohdealueelle. Jokaisella reissulla lupa-asiaa on saatu edistettyä ainakin yhdellä askeleella, mutta sitten on ilmennyt esteitä, joiden takia hanke ottanut vähintään yhden askeleen taaksepäin. Joskus jopa kaksi.

 

Välillä koko alueen hallinto on mennyt meni uusiksi ja se toi mukanaan  yli puolen vuoden suvantovaiheen. Ja kerranhan minulla oli jo lupa näpeissäni, mutta se peruutettiin kalkkiviivoilla.

 

Yksi työkaveri on kysynyt ”miten hemmetissä sä jaksat”..viitaten projektin hitaaseen etenemiseen?”. Hyvin tässä jaksaa, olen vastannut. Motivaatio vaan kasvaa.

 

En vertaa omia tekemisiäni muihin retkikuntiin, mutta en ole (vielä) tekemässä mitään verkkaisuuden maailman ennätystä. Tunnen porukkaa, jotka ovat vääntäneet rahoitus-ja lupa-asioita kuntoon yli viisi vuotta. Ja ne ponnistelut ovat loppujen lopuksi kantaneet hedelmää.

 

Yksi ultramies kysyi minulta, etteikö minua harmita se, että jotkut muut saavat julkisuutta omilla (hänen mielestään vähäpätöisillä) seikkailusuorituksillaan. Itse asiassa hän viittäsi nimeltä mainiten  suoraan erääseen henkilöön….

 

Vastasin, että keskityn omiin tekemisiin enkä tee seikkailuja maineen vuoksi tai siksi, että yrittäisin peitota tekemisilläni jonkun toisen suoritukset.

 

Ylen nettisivuilla on mielenkiintoinen artikkeli, jossa puhutaan ilmanton muutoksesta ja sen vaikutuksista joka päiväiseen elämään. https://yle.fi/uutiset/3-9880048

 

Meikäläinekin edistää muutosta lentelemällä aavikoille ja ties minne. Eilen istuttamamme neljä puun taimea eivät taida riittää katumusharjoitusta varten.

 

 

 

 

Lisäenergiaa

Vaikka sitä olisi kuinka syntynyt ”vauhti kallossaan ja bensaa suonissaan”, niin jossain vaiheessa pitkää harjoitusta tai kisaa juoksija kaipaa lisäenergiaa.

 

Olen antanut omille valmennettavilleni seuraavan kisaohjeen: Ota geeli 15 minuuttia ennen kisaa ja huuhtele se alas runsaalla vedellä. Ja itse kisasuorituksen aikana 1 geeli joka 30.minuutti.

 

Minulla on erilaisia kokemuksia geeleistä. Hyviä ja huonoja.

 

Aloitetaan niistä karmeimmista. Kalaharin halkijuoksun aikana imin ensimmäisen kahden viikon aikana lukemattomia energiageelejä. Ja olihan niistä apua, mutta varsinkin toisen viikon aikana GU vanilijageelien nauttiminen aiheutti voimakkaita yökkimisreaktioita.

 

Geelimönjä oli (kuumasta kelistä johtuen) todella lämmintä, ihan kuin jotain kuumaa laavaa.

 

Saharassa ei, muistini mukaan,  ollut edes yhtään geeliä mukana. Söin kaikenlaista muuta moskaa ja join kokista juoksun aikana. Olin myös ostanut lähes rekallisen suklaata mukaan, mutta ne jäivät muiden syötäviksi.

 

Saharan viimeisen viikon aikana en syönyt juuri mitään muuta kuin lättyjä ja mansikkahilloa. Tähän tulee varautua myös seuraavan aavikkojuoksun yhteydessä.

 

Grönlannissa mukana oli energiamarmeladeja, jotka toimivat hienosti. Ja olihan meillä joitain geelejäkin ja energiapatukoitakin mukana, mutta ei ne oikein maistuneet. Liian makeita, ainakin minun makuuni.

Pohjoisnavalla kaikki geelit jäätyivät.

 

Moni kaipaa itkän juoksun aikana enemmän suolaista kuin makeaa.

 

Seuraavan aavikkojuoksun aikana nautin geelejä ensimmäisten päivien aikana, mutta en välttämättä sen jälkeen. Aion syödä juoksun aikana jotain kiinteämpää ja juoda vettä + virvoitusjuomia. Ja sit niitä energiamarmeladeja a´la Clif aion popsia jonkun verran.

Tuc-merkkiset suolakeksit tippuvat minulle hyvin. Elovenan ”energiakeksit” ovat todella hyvän makuisia.

 

Jos juuri nyt pitäisi valita mitä geelejä otan mukaani, niin kaksi merkkiä nousee muiden yläpuolelle. HoneyStinger ja Clif. Molempia saanee Suomesta.

 

Oheisessa Outside-lehden geelejä promoavassa jutussa esitellään muutamaa muutakin merkkiä. https://www.outsideonline.com/2245766/best-and-worst-sports-gels

 

En nauti energiaa tai juomaa treenien aikana. Totutan kehon (ja etenkin mielen) siihen, että nestettä ja ravintoa ei ole saatavilla.

 

Nyt lenkille.

 

 

Vanhassa vara parempi?

Vielä loppukesästä juoksin noin puolet lenkeistä maastossa ja sen toisen puolen hiekkatiellä.

 

Nyt suhde on peräti 100-0 hiekkatien hyväksi.

Kunhan..vai pitäisikö sanoa… jos lumi tulee maahan, niin siirrän osan treenistä taas poluille.

 

Juoksin tänään parin tunnin lenkin. Mukana oli vanhoja, siis todella vanhoja vermeitä. Kengät olivat vuodelta 2010, Vasquet. On ne vaan hyvät juoksukengät. Säästelen niitä aavikolle.

 

 

Tuli perseen alla

Kuten otsikko kertoo, niin täs on hypitty lentokoneesta ja palaverista toiseen. Mukavaahan tämä on, kunhan ei tule tavaksi.

 

Kävin eilen Oulussa. Alkueräinen idea oli pitää 1,5h luento, mutta se taisi venyä hieman pidemmäksikin. Oli niin mukava yleisö.

 

Luento liittyi koulutusyhtiö Pohton tarjoamaan”Wellbeing”-koulutukseen. Tapaan kurssilaiset vielä kerran, ensi toukokussa.

 

Osa luentoni sisällöstä liittyi sanaan ”motivaatio”.  Ihminen voi motivoitua kahdella tavalla; ulkoisesti ja sisäisesti

 

Pelkästään rahan ollessa työn motiivi olemme tekemisessä ulkoisen motiivin kanssa. Työ sinällään ei ole tässä tapauksessa motiivin lähde.

Pahimmillaan se on pakkopullaa. Se on henkisesti raskasta ja kuluttaa energiaa. Joillekin tulee ahdistusta, kuten tietokirjailija Frank Martela kirjoittaa ”Draivi”-nimisessä kirjassaan.

 

Sisäinen motivaatio tarkoittaa sitä, että ihminen hakeutuu tekemään asioita jotka häntä itseään kiinnostavat ja innostavat ja jotka tuntuvat arvokkailta. Tekeminen vetää puoleensa , koska se on jotain mitä hän todella haluaa tehdä.

 

Tästäkin asiasta on mukava luennoida, koska olen ne niin voimakkaasti itse kokenut. Kerron, mitä olen saanut, kun olen alkanut kuunnella sisäistä ääntä ja tehnyt asioita, jotka tuntuvat minusta oikeilta asioilta.

 

Eilisellä lentomatkalla sykähdyttävin hetki oli, kun näin auringon paistavan. Se (pieni ihme) tapahtui pilvien yläpuolella lentäessäni Oulun ja Seutulan väliä.

 

Nyt (viimein) lenkille.

 

 

Keikkoja

Meikäläinen aloitti puhekeikat tasan kymmenen vuotta sitten. Ensimmäiset luennot ilmestyivät kalenteriin pian Pohjoisnavan seikkailun jälkeen.

 

Suurempien seikkailujen kuten Kalaharin ja Saharan jälkeen linjat kävivät melko kuumina. Kävin puhumassa seminaareissa, yritystapahtumissa, hiihtokeskuksissa järjestetyissä kokouksissa ja ties missä.

 

Vientiä oli. Päätin siinä samassa hotäkässä kirjoittaa ”älä unelmoi vaan toteuta tavoitteesi”-tyyppisen kirjan yhdessä Arno Seiron kanssa.

 

Pari vuotta sitten päätin rauhoittaa tilanteen ja vähensin keikkojen määrää. Otin vastaan vain todella mielenkiintoiset puhetilaisuudet.

 

Vein mm. yritysjohtajia koulutusmatkoille Saharaan ja Grönlantiin. Pääsin myös mukaan kouluttajaksi  Pohton ”Wellbeing”-kursseille.

 

Viimeisen puolen vuoden ajan minua on taas kutittanut ajatus aloittaa myös puhekeikkojen tekeminen. Motivaatio on taas syttynyt. Erään sanonnan mukaan 90%:n motivaatiolla syntyy 50% suoritus.

 

Ilman 100% motivaatiota ei (siis) kannata lähteä puhumaan, eikä se ole edes reilua tilaisuuden järjestäjää ja yleisöä kohtaan.  Olen jättänyt ainakin yhden puhetilaisuuden laskuttamatta, sillä en ollut 100% tyytyväinen esitykseeni.

 

Puheiden valmistelu vie, ainakin minulta, todella paljon aikaa. Valmistelen parhaillaan keskiviikon 1,5h luentoa, jonka pidän keskiviikkona Oulussa koulutusyhtiö Pohton ”Wellbeing”-kurssilaisille.

 

Puhun siellä mm.motivaatiosta. Palaan tähän aiheeseen heti esitykseni jälkeen.

Tänään on juoksuvapaapäivä.

 

 

 

 

 

 

 

Sauvajuoksua

Täs oli hyvä kolmen päivän treenisessio. Perjantain tuplalenkkiä seurasi lauantain 2h juoksu, jonka aikana tein muutamia vetojakin.

 

Tänään sunnuntaina suuntasin, pitkästä aikaa, kohti Nuuksiota. Kirsi osallistui Solvalla Trail -kisaan ja hänen kilpaillessa  minulla oli hyvää aika tehdä oma harjoitus.

 

Otin omalle lenkille mukaan juoksuun soveltuvat sauvat. Reittini Högbacka-Salmi-Högbacka oli mäkinen, kuten niin monet muutkin Nuuksion reitit.

 

Itse asiassa tämän päivän reitille ei osunut ihan kovinkaan montaa suoran pätkää. Vähän väliä mennään ylä-tai alamäkeä.

 

Niissä jyrkimmissä ylämäissä käytin juoksuun tarkoitettuja sauvoja. Ne ovat Black Diamondin Distance Carbon Z -merkkiset ja laadultaan ehkä parasta mitä rahalla saa…kuten monet muutkin Black Diamondin tuotteet.

 

Keski-Euroopassa järjestetään ultrapitkiä vuorijuoksukisoja, joiden osallistujat käyttävät juoksuun soveltuvia sauvoja. Ja ne jotka eivät niitä käytä, toivoisivat käyttävänsä…

 

Sauvajuoksua voi suositella. Se säästää tiukoissa ylämäissä jalkoja ja antaa jerkkua mm.käsiin ja hartioihin.

 

Täällä meillä päin on hulppeita mäkiä, joten Nuuksioon asti ei ole tarvetta lähteä. Esimerkiksi Saunalahden ”Kummelivuoren” mäet ovat todella jyrkkiä. Korkein kohta on 55 metriä merenpinnan yläpuolella.

 

PS. Sään suhteen kävi hyvä mäihä. Lenkille lähtiessäni oli pilvipoutainen sää. Juoksun loppuvaiheessa alkoi hieman tihuuttamaan. Ja pari minsaa lenkin jälkeen alkoi järjettömän kova vesisade.

 

 

Viimeisimmät artikkelit

Arkistot