Rss Feed Facebook button

Vauhdin hurmaa

Juoksin sunnuntain lenkin pääosin metsäpoluilla.

 

Kapealla kinttupolulla juostessa tulee helposti näköharma. Nostat vauhtia ja tunnet, kuinka puut vaan vilisevät silmissä. Luulet eteneväsi todella rivakkaa vauhtia.

 

No, totuushan on kuitenkin se, että mikäli juoksit sitä samaa ”hurjaa”vauhtia vaikkapa hiekkatiellä, niin löntystelyähän se olisi.

 

Jäin viime talvena tämän näköharhan vangiksi. Juoksin marras-helmikuun välisen ajan lähes poikkeuksetta poluilla. Siirsin harjoittelun painopistettä hiekkateille vasta lopputalven ja alkukevään aikana.

 

Ihmettelin, kun juoksu ei kulje. Olin kuvitellut juoksevani talvipoluilla ihan hyvää vauhtia, mutta todellisuudessa vauhti oli ollut todella hiljainen. Ja kun yritin juosta hiekalla lujempaa, niin eihän siitä meinannut tulla mitään.Jalat kyllä toimi, mutta hapenotto ei.

 

Tulevana talvena on juostava 1-2 rivakampivauhtista lenkkiä per viikko nopeammalla alustalla.

Kuormitus

Ihmiset, toisin kun muut maapallon eläväiset, ovat kovia kuormittamaan…niin itseään kuin ympäröivää luontoa.

 

Aina sen jälkeen, kun olen viettänyt pidemmän ajan jossain ns. jumalan selän takana, niin paluu tähän kulutusyhteiskuntaan on ollut  (välillä jopa hemmetin)vaikeaa. Varsinkin se ensimmäinen visiitti jossain ostoparatiisissa on ”mind blowing experience”.

 

No, ei siitä mene kuin korkeintaan kuukausi reissusta, niin minut on integroitu normimeininkiin.

 

Ehkä sinne aivosopukan (yks.) perukoille on kuitenkin jäänyt ajatus itämään, ettei tämän nyt ihan tällaista tarvitsisi olla….

 

Suurin osa tuntemistani outdoor-urheilijoista ovat ns.kamahomoja. (Tämä on yleisesti käytetty ilmaus henkilöstä, joka ostaa hulluna uusia vermeitä ja vempaimia, joten tästä ei kannata vetää hernettä nenään tai järjestää mitään marsseja)

 

Nämä samaiset (pääosin hemmot, johon kuulun itse) ovat myös huolissaan ympäristön kuormittumisesta. Tässä on siis hillitön ristiriita puhumisen ja tekemisen välillä. Sama juttu duunin tekemisen kanssa. Pitäisi löytää parempi balanssi työn ja vapaa-ajan välille.

 

No mitä niihin vermeisiin tulee, niin yhä useampi kamahomo valitsee tuotteita, jotka ovat ”eettisemmin” valmistettuja.  Ja yhä useampi jopa korjaa vaatteen, jos se menee rikki.

Hidasta muotia ja kierrätettyä materiaalia – yhä useampi brändi panostaa kestävään tuotantoon

Oheisessa jutussa esiintyvä vaatevalmistaja Patagonia teki vuosia sitten näyttävän printtikampanjan, jonka slogan oli ”Don´t buy this product” ja kuvassa oli eräs heidän takeistaan. Viesti oli se, että jos et tarvitse uutta takkia, niin älä osta sitä? Kampanjan jälkeen Patagonian vaatteita myytiin taas enemmän….

 

Nyt lähden sunnuntain pitkälle lenkille. On taas aika kuormittaa kehoa.

2/24

Tuli heitettyä kaksi hyvää lenkkiä vajaan vuorokauden sisään.

 

Ensiksi kiersin Espoon Laajalahden kaverini Raunon kanssa. Sen jälkeen tulin kotiin nukkumaan ja heti sen perään lähdin Nuuksioon, jossa treffasin kaverini Heikin.

 

Hän juoksee ensi viikonloppuna Kolilla vaativan ”Vaarojen maratonin” ja tämän päiväinen Nuuksion lenkki toimi valmistavana harjoituksena Kolin koitokseen…..joka on muuten yksi vaativimmista maratoneista mitä Suomi voi tarjota.

 

Jos pitäisi valita tämän vuoden Juoksija-lehdistä tärkein artikkeli, niin yhden miehen raati valitsisi sellaiseksi (syyskuussa 2016 ilmestyneen..) ”Hiljaa & Kovaa”-artikkelin.

 

Otaksun ja osittain tiedän, että monet juoksijat treenaavat päin prinkkalaa. Ja tämä koskee varsinkin miehiä.

 

Ongelmana on se, että suuri osa harjoittelusta tehdään liian kovilla tehoilla. Peräti 80% juoksuharjoituksista tulisi tehdä ns.peruskestävyystasolla. Piste.

 

Puhuin tästä aiheesta lenkkikavereilleni niin eilisellä kuin tämän päivän lenkillä. Varsinkin perjantai-iltana juoksuvauhti meinasi kasvaa jatkuvasti liian korkeaksi ja jouduimme Raunon kanssa jarruttelemaan menoa ihan jatkuvalla syötöllä. Tänään lenkkivauhtia hillitsivät Nuuksion jyrkät ylämäet, joten sitä ongelmaa ei ollut:-)

 

 

 

Syyskuun…

..Juoksija on muuten ilmestynyt (jos pikku mainos tähän sallitaan).

 

Minun mielestä uuden lehden mielenkiintosimpia juttuja ovat plantaarifaskiitin ehkäisemiseen ja hoitamiseen liittyvä artikkeli.

 

En tiedä montaakaan juoksijaa, jota kyseinen vaiva ei olisi jossain vaiheessa haitannut. Minulla juuri ennen Kalaharin autiomaan ylitystä vuonna 2010. Se itse asiassa parani vasta aavikkojuoksun edetessä. ”Sillä se lähtee millä se on tullutkin” sanoivat entiset mailihirmut.

 

Toinen varmaan suurta juoksuyleisöä kiinnostava juttu liittyy kompressiosukkiin. Testasimme 12 kompressiosäärystintä-ja sukkaa. Testasin muutamaa sukkaa..tai lähinnä säärystintä itsekin. BV-sportin Booster one tuntui tosi hyvältä eikä minulta löydy moitteen sijaa Bridgedalen calf sleeveakaan vastaan.

 

Aion ihan ehdottomasti käyttää kompressiosäärystintä (ja housuja) sen seuraavan aavikkojuoksun aikana.

 

Olen lähdössä 4-5 viikon kuluttua reissuun. Valmistelen sitä nyt kuumeisesti. Tavoitteena on treffata ainakin kaksi tukitiimi-kandidaattia reissun aikana. Ja liittyyhän siihen valmistelumatkaan paljon muutakin, mutta niistä sitten lisää, kun matkaliput on ostettu.

 

Treenattukin on. Olen edelleen sitä mieltä, että se kahden viikon juoksutauko teki hyvää. Huomenna juoksen kaverini Heikin kanssa Nuuksion liepeillä ”Högbacka-Salmi-Högbacka” -lenkin ja sunnuntaina kiskaisen kolmekymmppisen.

Haastathan itsesi

Eräs ystävä pohtii syntyjä syviä. Aloittaisiko uuden, merkitykselliseltä tuntuvan ”uran” vai pysyäkö vanhassa. Ja itse asiassa se vanha ura on vaarassa, kuten näinä päivinä niin monella muullakin.

 

Tapasimme ko.henkilön kanssa viime viikolla. Into uuteen oli kova, mutta kyllähän sen myös aisti, että myös pelko astua sinne (tuntemattomaan)hirvittää..jos nyt hieman liioittelen.

 

Aina joskus joku pienikin asia voi muuttaa elämän kulun. Kuten vaikkapa kuva. En varmaan kirjoittaisi tätä blogia, jos en olisi nähnyt kuvaa miehestä, joka juoksee Pohjoisnavalla.

 

Olen kertonut tätä tarinaa varmaan jo sadoissa yritystapahtumissa. ja jo hieman kyllästynytkin siihen. Tarinat kuitenkin toimivat.

 

Lähetin ystävälleni tänään linkin nettisivulle, jossa valtamerisoutaja Roz Savage kertoo oman stoorinsa.

 

Tarinan alussa eletään vuotta 2000. RS.llä on kiva duuni ja punainen urheiluauto.  Elämä ”näytti” täydelliseltä, mutta ei se siltä tuntunut. Kulissit olivat kuitenkin kunnossa. Ennemmin tai myöhemmin ne kuitenkin kaatuvat.

 

Jollekin voi toimia se metodi, jolla RS muutti elämänsä. Hän kirjoitti paperille sen, mitä hän sillä hetkellä näki peilistä. Ja sen perään toisen paperin, josta tulikin hänen tehtävälista tuleville vuosille.

 

Jotta haaveista tulee totta, niin on otettava se ensimmäinen askel kohti sitä. Jokin konkreettinen tehtävä, joka lähtee viemään sinut kohti unelmaa.

 

Jos palataan takaisin siihen Pohjoisnapaan, niin minulle se tarkoittti puhelisoittoa Richard Donovanille, joka järjestää molemmilla napa-alueilla juoksukisat. Siitä se unelma tavoittelu lähti käyntiin ja ennen kuin huomasinkaan, niin olin kädet savessa järkkäämässä itseäni sinne maailman katolle eli Pohjoisnavalle.

 

RS halusi valtamerisoutajaksi. Pieni kun on kooltaan, niin eihän hänen kykyihin uskottu. Näitä nilkoille kusijoita on maailma pullollaan, mutta onneksi me voimme valita millaisessa seurassa liikumme. Oma neuvoni on se, että nämä ihmiset kannattaa siivota elämästään pois.  Rule number one, kusipäiden kanssa ei kannata hengailla.

 

RS halusi sitä enemmän kuin mitään muuta soutaa Atlantin halki ensimmäisenä naisena. Se on ihan sama oletko lihava, pitkä, pätkä…, mutta jos todella haluat saavuttaa jotain, niin varmaan sen saavutat. Avainsanoja ovat halu, intohimo, jonkin sortin (ulkoapäin katsottuna) puolihullu suhtautuminen omaan lajiisi.

 

No, RS diggasi ajatusta valtamerisoudusta enemmän kuin hienoa asuntoa, punaista urheiluautoa, perinteistä työuraa jne.

 

Loppuhan on historiaa. Hän on ekana naisena soutanut Atlantin, Intian ja Tyynen valtameren halki.

http://www.rozsavage.com/contents/rozs-story/

 

Jos en rakastaisi niin paljon aavikkojuoksua..tai juoksua sinänsä, niin en olisi ikinä jaksanut tätä jo vuosikausia kestänyttä suunnitteluprojektia juosta ison hiekan halki. Kaikista ”pienistä vastoinkäymisistä” huolimatta aion toteuttaa tämän projektin.

 

Aavikkojuoksu-Plan B on lähtenyt vauhdilla käyntiin. Siis todella vauhdilla.  Olen lähetellyt meilejä ”hulluna” pitkin ja poikin maailmaa ja nyt työ näyttää kantavan hedelmää.

 

Tsemppiä omiin tavoitteisiinne!

 

PS. Lähden tästä 1,5 tunnin lenkille. Kelihän on mitä komein…

 

 

 

 

 

 

 

Metsällä

Meikäläisellä on aina menossa metsästyskausi, nimittäin hyvän fiiliksen metsästys ja sehän tulee parhaiten metsäjuoksulenkillä.

 

Juoksimme maanantaina kaverini Timon kanssa Nuuksiossa 16 kilsaa jonkun verran alle 1h30min eli vauhti oli bruttona noin 5.40 min kilsaa kohden. Siihen tuli muutamia ”pakollisia pysähdyksiä” matkalle.

 

Mielestäni pidimme tosi hyvää vauhtia kun vielä muistaa, että juoksureitti oli lähes pelkkää ylä-ja alamäkeä.

 

Uusi treenikausi on polkaistu hyvin käyntiin. Sunnuntaina vedin yli kolmekymppisen ja eilen siis mäkitreenin.

 

Otan kauden avauksen kuitenkin maltillisesti, joten pidän tänään juoksuvapaan. Teen lihaskuntotreenin ja käyn palauttavalla kävelylenkillä.

 

 

 

Erämaa

Tänään luetun Länsiväylä-lehden mukaan pääkaupunkilaiset ovat löytäneet Nuuksion.

 

Totta. Tämä on ollut (ominkin silmin)nähtävissä noin vuoden kahden aikana. Oletan, että monet kansallispuistissa vierailevat liikkuvat merkityillä reiteillä. Eikä siinä ole mitään vikaa, mutta haluan (kuitenkin) rohkaista poikkemaan merkityn polun ulkopuolelle. Sieltä pitkospuiden ulkopuolelta löytää nimittäin vieläkin upeamman Nuuksion.

 

Olen juuri lähdössä..no mihis muualle kuin Nuuksioon. Juoksen kaverin kanssa Högbackasta Salmeen ja osin eri reittiä takaisin. Ja paraskin puhuja,,,,merkatulla reitillä:-)

 

Jos torstai-illan lenkki onnistuu, niin saanen kokea parin muun frendin kanssa reitin, jossa on minulle uusia etappeja.

 

 

 

 

Vähän pitkäksi meni…

…nimittäin uuden treenikauden eka lenkki.

 

Juoksin (n.200 metrin päässä alkavaa) rantaraittiä pitkin kohti Laurinlahtea. Klobbenin venesataman kohdalla ajattelin tehdä yllätyshyökkäyksen rantaraitin varrella asuvan kaverini Jaskan kotiin.

 

Olen tuntenut hepun about neli-viisivuotiaasta alkaen ja olemme pitäneet läheiset yhteydet kaikkien näiden vuosikymmenten ajan.

 

Pummasin Jaskaa juoksemaan kanssani, sillä heppu on viimeisten kuukausien aikana aloittanut juoksutreenit. Ja mies yllätti minut täysin juoksemalla kanssani kuin vanha tekijä noin 15 kilsan ajan. Ihan sivuhuomautuksena sanottakoon, että samainen mies on aloittamassa yhteistyön kanssani. Siitä joskun myöhemmin lisää, mutta sponsori-hankinnasta on kyse.

 

Juoksin noin 2,5h eli pidemmän lenkin, kun alkuperäinen tavoite oli. No sen siitä saa, kun on kaksi viikkoa juoksematta…

 

 

Treenikausi jatkuu

Olen himmaillut treenien suhteen nyt tasan kaksi viikkoa, mutta tänään se päättyy.

 

Tarkoitus on aloittaa uusi treenikausi silleen rauhallisesti; tänään ohjelmassa on kaksi tuntia kevyttä hölkkää. Ja huomenna menen kaverin kanssa Nuuksioon, jonne saatan ottaa sauvat mukaan.

 

Uusi Hiihto-lehti tuli ulos viime perjantaina. Lehti tarjoaa mm.Sami Jauhojärven neuvoja tulevan Finlandia-hiihdon selättämiseen. Tällä kertaahan legendaarinen hiihtotapahtuma tarjoaa myös 100 kilometrin haasteen, johon voi valmistautua Hiihto-lehden vinkein.

 

Testasimme myös syksyn juoksuun ja hiihtoon soveltuvat reput. Olin mukana testiryhmässä, jonka tehtävänä oli arvioida 15-20 litran reppuja. Testissä mukana mm.Salomon, Osprey ja Camelbak.

 

Piakkoin ilmestyy myös uusi Juoksija, josta löytyy mm.tietoa parhaista kompressiosukista-ja säärystimistä.

 

 

2000.

Ei ole numerotkaan meikäläisen hallussa. Tämä on nyt se 2000.blogikirjoitus eikä se eilinen kirjoitus.

 

Vietin aamun firmamme asiakkaan luona, jonka jälkeen suuntasin kohti perusleiriä…. jota jotkut kutsuvat kodiksikin.

 

Puolen päivän korvilla tänne saapui moniosaaja Kari Koskinen. Karin duunina oli kuvata yours truly syksyn aikana uudistuvia nettisivuja varten. Kuvasimme aluksi täällä ja sen jälkeen siirryimme metsäpoluille jatkamaan räpsimistä.

 

Oli ihan kiva juosta. Edellisestä lenkistä onkin jo tovi aikaa.

 

 

 

 

Viimeisimmät artikkelit

Arkistot