Rss Feed Facebook button

Syöksy mereen

”Antiikin mytologiassa Daidalos joutuu poikansa Ikaroksen kanssa vangiksi suunnittelemaansa labyrinttiin. Pakoa varten hän rakentaa itselleen ja pojalleen siivet sulista ja vahasta.

Daidalos varoittaa Ikarosta lentämästä liian lähelle aurinkoa. Ikaros ei tottele, ja aurinko sulattaa vahan hänen siivistään. Ikaros putoaa mereen ja hukkuu”.

 

Kopioin oheisen  tekstin eräästä Talouselämä-lehden jutusta, joka liittyi osakesijoittamiseen. Jossain vaiheessa joillekin jää se Musta Pekka käteen.

 

Syy siihen, että läksin niinkin kauas kuin antiikin aikoihin liittyy harjoitteluun. On kyse juoksusta tai muusta harjoittelusta.

 

On fifty-fifty, että maaliskuussa alkaa 4.perättäinen vuosi, jolloin minulla on juoksuvalmennettavia.

 

Aiempina vuosina olen yrittänyt painaa valmennettavien jarrupedaalia, sillä heidän juoksunälkänsä kasvaa silmissä. Ja samalla mahdollisuus polttaa siipensä.

 

Monet tai oikestaan kaikki valmennettavani ovat jonkun yrityksen johtotehtävissä. Heidän työaikansa on 24/7 ja siihen kun ynnätään vielä kymmenet ja kymmenet matkapäivät valvomisineen…ja tämän kaiken kukkuraksi nopeasti kasvava harjoitusmäärä, niin on ilmiselvää, että jossain vaiheessa edessä on mereen putoaminen. Been there-done that eli omakohtaista kokemusta on!

 

Pidän myös tänä vuonna kiinni yhdestä juoksuvapaasta päivästä. Ja se on pääsääntöisesti maanantai.

 

 

 

 

Teräsnunna

Teräsnunnaksi ristitty Madonna Buder seisoo usein yksin palkintopallilla. Hän tapaa olla triathlonkisojen ainoa osallistuja yli 85-vuotiaiden sarjassa.

 

Buderista on tullut jenkeissä julkkis mm.siksi, että hän osallistuu vieläkin triathlonkisoihin, joissa uidaan poljetaan ja juostaan pitkiä matkoja. Julkisuutta on lisännyt se, että vuonna 2016 Nike käytti sisar Madonnaa TV-mainoksessa.

 

Teräsnunnan mietelause on:

”It´s not what you say, it´s what you do; don´t pay attention to how old you are, only focus on how old you feel”. Erittäin inspiroivaa tekstiä.

https://www.youtube.com/watch?v=QpjA1L1gSFA

 

Yritin pysyä teräsnunnan perässä juoksemalla aamulla vähän alle 2h lenkin, halkomalla pöllejä sekä tekemällä vielä noin tunnin iltalenkin.

Ralli

Suomalaisia kutsutaan rallikansaksi. Ja onhan meillä esittää muulle maailmalle liuta MM-kultaa saavuttaneita kuskeja ja karttureita. Tästä meidän naapurustosta on kotoisin eräs kovimmista, Marcus Grönholm sekä kartturi Timo Rautiainen, joka tietääkseni asuu vieläkin noin kilsan päässä tästä meidän tönöstä.

 

Ralleista vielä sen verran, että aika moni on varmaan kuullut Paris-Dakar -rallista, jonka nimi on vuosien mittaan typistynyt Dakar-kisaksi. Tämän vuoden kisahan saatiin just päätökseen….

 

Dakar-kisan historia kiinnostaa minua erityisen paljon muutamasta syystä johtuen. Ensinnäkin. Paris-Dakarin isä, ranskalainen Thierry Sabine, eksyi moottoripyörällään aavikolle vuonna 1977. Siellä samassa paikassa minäkin olin eksyksissä, nimittäin Libyan Saharassa (2008).

 

Päästyään ihmisten ilmoille Sabine sai päähänsä idean, että mitäs jos tuonne aavikolle järjestäisi seikkailullisen rallikisan. Ja jo vuonna 1978 järjestettiin ensimmäinen Pariisista Dakariin (Senegalin pääkaupunki) päättyvä kisa, johon osallistui 182 ajoneuvoa. Noin 10,000 kilsan etapin selvitti vain 74 kisaajaa.

 

Poliittisista syistä, Saharan alueella on pahuksen vaikea järjestää edes sen halki halkovaa juoksua, saatika alati kasvavaa seiikailukisaa.

 

Kisan historia sai uuden käänteen vuonna 2008.

 

Mauritania, jouluaattona 2007. Viisi ranskalaista turistia oli nauttimassa Aleg-nimisessä kaupungissa piknikkiä, kun heidän kimppuunsa hyökättiin. Tulos, neljä heistä kuoli ja viides haavoittui todella pahasti.

 

Kymmenen päivän kuluttua tapahtuneesta, Paris-Dakar -organisaatio päätti peruuttaa kisan Ranskan hallituksen ”ohjeistamana”.

Tietojen mukaan terroristijärjestöt olivat esittäneet uhkauksia kisaorganisaatiota vastaan.

 

Syksyllä 2007 olin ilmoittautunut Mauritaniassa järjestettävään 250 kilsan juoksukilpailuun. Pian edellä mainitun terroristi-iskun jälkeen kisajärjestäjä Cyril Fondeville otti minuun yhteyttä kertoakseen, että aavikkokisa on peruutettu.

 

Suurin osa kisaajista oli nimittäin ranskalaisia. Cyrilin mukaan mikään ranskalainen vakuutusyhtiö ei tulisi myöntämään  kisavakuutusta, jota ilman kisaan ei voi edes osallistua. Hän päätti siirtää kisan toisaalle, Saharan ulkopuolelle.

 

Veri veti kuitenkin Saharaan, joten päätin olla osallistumatta Cyrilin ”varjokisaan” ja päädyin pari kuukautta myöhemmin Libyaan…

 

Pääsin kuitenkin Mauritaniaan neljä vuotta myöhemmin. Terrorismin varjo oli kuitenkin jopa voimakkaampana alueen yllä. Siitä syystä minulla oli enimmillään 14 sotilaspoliisia (ja kaksi suomalaista erikoisjoukkosotilasta) turvaamassa selustaani.

 

Takaisin tähän päivään. Olen suunnitellut vuodesta 2013 aavikon ylitystä ”Saharan tapaan”.  Suurin syy miksi juoksu ei ole vielä toteutunut liittyy suurelta osin ns.turvallisuusvajeeseen.

 

Minullehan jo myönnettiin lupa viime maaliskuussa, mutta se peruutettiin syyskuussa 2016. Muussa tapauksessa aavikkojuoksu olisi jo ohi.

Periksi ei kuitenkaan anneta. Uusi tähtäin on asetettu lokakuulle 2017.

 

Treenit ovat sujuneet hyvin. Juoksentelen 1.30-2h pituisia peruskestävyyslenkkejä. Sen lisäksi teen minimissään tunnin verran lihaskuntoduunia pöllejä hakatessa. Sama on laulu tänäänkin.

 

 

 

 

 

 

Ennätysnainen

Aina välillä on kiva esitellä henkilöitä, joiden saavutukset eivät ylitä kansallista medikynnystä. Meillä kun toi lätkä ja muu tulosurheilu 1-0, 2-2 tuloksineen vievät lähes kaiken palstatilan. Tästä aiheesta voisi kirjottaa pidemmänkin kolumnin…

 

Onneksi meillä on netti ja sen mukana yhteydet jokaiseen maailman kolkkaan.

 

Kerroin alkuviikosta, että brittiläinen nainen aikoo soutaa ensimmäisena mimminä yhtä soittoa Tyynen valtameren halki. Ruotsalainen Johanna Davidsson teki (jo) uuden naisten nopeusennätyksen Etälänavalla. Hän hiihti Hercules Inletistä Scott Amundsen- tutkimusasemalle ajassa  38 päivää 23 tuntia ja  5 minuttia. Edellinen Hannah McKeandin nimissä ollut enkka parani tasan 10 tuntia. Grattis!

 

http://theadventureblog.blogspot.fi/2016/12/antarctica-2016-johanna-davidsson-at.html

 

Eikä tässä vielä kaikki. ”I have done it, I did it” hihkui Davidsson leijahiihdeltyään Etelänavalta takaisin lähtöpaikkaan Hercules Inletiin.Paluumatka kului todella sukkelaan, sillä hän viiletti jäätiköllä yli 100 kilsan päivänopeuksilla. http://pythom.com/Johanna-Davidsson-completed-Return-Emma-Kelty-in-Hospital-2017-01-11-49342

 

Kuten yllä olevassa jutussa kerrotaan, niin kaikilla ei ole mennyt ihan yhtä putkeen kuin Johannalla. Lukekaapa itse…

 

Piakkoin uudistuvien nettivujen myötä aion keskittyä blogeissani entistä myös seikkailullisiin meininkeihin maalla, merellä ja ilmassa. Olenhan seikkailujuoksija.

 

Minulla on tehtävälistalla (ainakin) kolme seikkailullista juoksua, joista yhden tie on ollut melko pomppuinen. Aavikkojuoksun uusi päivämäärä on asetettu lokakuun lopulle. Tarkoitus olisi olla autiomaan toisessa päässä 6.12.2017.   Noin 1800 kilsan taivalluksen jälkeen olisi mukava juhlistaa Suomen itsenäisyyspäivää…missä sitten pienen lippuni kanssa olenkin.

 

Heti seuraavan vuoden huhtikuussa 2018  on tarkoitus matkata 20-30 päivän ajaksi jäätikölle Gregin, Siltalan Antin ja parin myöhemmin esiteltävän hepun kanssa.

Ja kaksi vuotta myöhemmin v.2020 nostetaan jalkaa myös kylmissä olosuhteissa.

 

Nyt lähden lämmittelemään kirveen kanssa kroppaa tunnin ajaksi. Sen jälkeen juoksen kaverin kanssa 1.30-2h lenkin.

 

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaverit

Retkikuntien aikana kavereista tulee elinikäsiä frendejä. Tai ainakin osasta.

 

Meikäläisen kaverit ovat olleet pääasiassa ihmisiä, mutta on matkaan sattunut myös eläimiä.

 

Grönlannissa oli husky-koiria. Eräällä Saharaan suuntautuneella työkeikalla mukana oli kameleita. Niitä ei valitettavasti voi ottaa mukaan pidemmille matkoille, sillä ne eivät kestä vaikkapa aavikon ylityksen rasituksia.

 

Kalaharissa meillä oli alkumatkasta mukana melkein hevosen kokoinen vartiokoira.

National Geographicin tuoreessa jutussa on upeita kuvia ihmisen parhaista kavereista. Yksi niistä on otettu Suomessa.

http://www.nationalgeographic.com/adventure/features/your-animals–mostly-dogs–adventure-photos/?utm_source=Facebook&utm_medium=Social&utm_content=link_fbadv20170112adv-yspets&utm_campaign=Content&sf50417669=1

 

 

 

Polkujuoksu

 

Urheilutapahtumien uudelleen nimeäminen ei mene aina ihan putkeen. Siitä hyvänä esimerkkinä käy vaikkapa Helsinki Street Runin ja Perskindol-tuotteen välinen naimakauppa, jonka seurauksena syntynyt tapahtumanimi maistuu kompostilta.

http://www.helsinkicityrun.fi/uutiset/perskindol-helsinki-street-run-vauhdikas-katujuoksu-keskella-kaupunkia

 

Oheisen uutisen mukaan Helsinki City Run ja Lidlin ”sportyfeel” ovat lyöneet hynttyyt yhteen. Uusi nimi Sportyfeel Helsinki City Run rimmaa hieman paremmin kuin tuo Pers-alkuinen tapahtuma.

http://www.marmai.fi/uutiset/helsinki-city-run-on-tana-vuonna-sportyfeel-6613983

Toivon molemmalle tapahtumalle menestystä ja tietenkin myös muille, sillä juoksutapahtuman järjestäminen on ihan hiton vaativa rasti.

 

Oheinen trailrunning.fi -sivusto kertoo mm.siitä, että vaikka polkujuoksu on nyt suositumpaa kuin milloinkaan, niin kisan järkkääminen ei takaa menestystä.

 

Suomessa järjestetään todella hyvälaatuisia polkujuoksutapahtumia. Otetaan esimerkkinä Bodom Tral, Nuuksio Classic tai Pyhä tunturitapahtuma, niin niiden taustalla on erittäin kokenut ja intohimoisesti lajin parissa toimivat ihmiset.

http://www.trailrunning.fi/polkujuoksun-kasvuennusteita/

 

 

 

 

 

 

Tuplatreeni

Tänään ja myös tulevina päivinä teen tuplatreenipäiviä. Siihen sisältyy lihaskuntotreenejä a´la puupöllien kantamista & niiden pilkkomista sekä päälajiani juoksua.

 

Nyt on taas jo ihan luonnollista käyttöä nastajuoksukengille, sillä ulkona on ihan pirun liukasta.

 

Lisätietoa nastajalkineista ja eri malleista löytyy Juoksija-lehden kenkäklinikasta.

http://www.juoksija-lehti.fi/Kenk%C3%A4klinikka.aspx

 

Luonto tekee hyvää

Meidänkin pihalla erittäin hyvin viihtyvä (ja peurojen suuri herkku..) marjakuusi on lääketieteellisesti ajatellen ehkä Suomen tärkein puu. Sen neulasista uutetaan dosetakseli -nimistä ainetta, josta valmistetaan syöpälääkettä. Näin kertoo alla oleva Ylen juttu.

 

”Fyysisten vaivojen lisäksi puut hoitavat tehokkaasti mieltä. Jo kymmenen minuutin kävely metsässä vähentää stressiä.

Vastustuskyky kohenee. Keuhkojen kapasiteetti kasvaa ja verenkierto vilkastuu. Ajatukset kirkastuvat ja ahdistus vähenee”

http://yle.fi/uutiset/3-9391880

Totta. Eipä metsälenkillä pahemmin ahdista.

Ja palataan vielä hetkeksi marjakuuseen. Meidän about kolmimetrisen marjakuusen suojissa lymyilee iltaisin eräs jänöpariskunta. Jossain vaiheessa iltaa meno saattaa äityä sellaiseksi, että pitäisi soittaa poliisit paikalle.

Eukko vetää ukkoa pataan samalla tavalla kuin suuressa maailmassakin…

http://news.nationalgeographic.com/2017/01/hares-fighting-mating-behavior/?utm_source=Facebook&utm_medium=Social&utm_content=link_fb20170109news-fightinghares&utm_campaign=Content&sf50051801=1

 

Nettisivujen(-kin) uudistus on hieman lykkääntynyt. Eiköhän ne uudet saada auki kuun vaihteeseen mennessä.

 

 

 

 

 

Hei me lennetään…

Sain vuonna 2010 (silloiselta) sponsoriltani Panasonicilta kovaan käyttöön tarkoitetun Panasonic Tougbookin. Pari kolme kuukautta sen jälkeen laite oli jo kovassa testissä.

 

Otin sen mukaani Kalaharin autiomaahan. Siellä Toughbook sai sellaisen hiekkakylvyn ettei mitään rajaa. Silloin kun en sitä käyttänyt, niin se oli maastoauton lattialla. Ja hyvin pelitti.

 

Saharassa sama juttu. Välillä hiekkaa oli niin paljon ilmassa, että kone piti kääntää välillä ylösalaisin ja ravistaa suurin hiekkamäärä tietokoneen päältä. Muut tietokoneet olisivat jo halvaantuneet pikku ravistelusta. Toughbookille se oli peintä kutittelua…

 

Sillä v.2010 koneellä mä näitä blogejakin näpyttelen.  Asia tuli (taas kerran) mieleeni, kun luin päivän Kauppalehteä. Siellä oli uutinen, jossa Toughpad kammettiin 35 kilsan korkeuteen ja tuli sieltä laskuvarjolla alas. Vahingoittumattomana.

http://www.kauppalehti.fi/uutiset/armeijan-suosima-tabletti-tuutattiin-taivaalle—tuli-naarmuitta-alas/5JdLvghB

 

Aina kun minulla on tietokone jossain palaverissa mukana, niin ensimmäinen kysymys on..”mikäs hitto toi on”.

 

Se siitä. Pidän maanantaina juoksuvapaan. Nyt se tulee tarpeeseen, sillä veto on pikkuisen veks.

 

 

 

 

 

 

Aboa

Ai että oli kiva juoksennella tuulessa ja tuiskussa.

 

Tein lauantaina kahden tunnin lumilenkin. Lenkin eka osa meni metsäpoluilla (tai ei siellä just nyt ole niin paljon polkuja) ja loput reissusta juoksentelin ulkoilureiteillä.

 

Yllättävän vähän porukkaa oli liikenteessä, vaikka sää oli mitä talvisin. Koirat tuntuivat nauttivan vallitsevasta säätilasta selvästi enemmän kuin omistajansa. Ne pomppivat lumihangissa ja ottavat talvesta kaiken ilon irti. Ihmiset kulkivat hartiat ja niska kyyryssä.

 

Tiesittekö, että meillä suomalaisilla on etelämantereella tutkimusasema, Aboa. Olen seurannut tämän talven aikana tutkimusaseman toimintaa aiempaa tarkemmin, sillä hyvä ystävämme Siltalan Antti on retkikunnan jäsenen. Lukekaapa retkikunnan kuulumista täältä lisää.

http://www.antarctica.fi/retkikuntaraportti-2.1.2017

 

Iki-nuori sporttimies Jorma Mononen lähetti viestin. Sen mukaan Psolar-merkkisiä hengistysuojaimia ei enää valmisteta.

 

Jorma oli muuten mun ensimmäinen sponsori. Hänen yrityksensä Vokant toi maahan Psolarin lisäksi mm. Ironman-tuotteita.

 

 

 

Viimeisimmät artikkelit

Arkistot