Rss Feed Facebook button

2200

Lueskelin pitkästä aikaa The Adventure Blogia ja siellä oli sivun ylläpitäjän Mr.Beckerin juttu kaikkien aikojen vuorikiipeilijästä, Reinhold Messneristä.

 

Tässä menisi varmaan koko vappu, jos kirjoittaisin Messnerin saavutuksista vuorilla (ja muuallakin), joten annetaan wikipedian tehdä se homma.https://en.wikipedia.org/wiki/Reinhold_Messner

 

Bloginsa Messner-jutussa Becker siteeraaa The Diplomat lehteä, jolle ex-kiipeilijä antoi haastattelun. http://theadventureblog.blogspot.fi/2017/04/reinhold-messner-on-future-of-climbing.html

 

Messner ei katso hyvällä vuorikiipeilyn nykytilaa. Hän puhuu mm.Everestiä riivaamasta alppiturismista, jolla ei ole mitään tekemistä seikkailun ja oikean alppinismin kanssa. Tästä on helppo olla samaa mieltä.

 

Olen lukenut Messnerin haastatteluja (ja muutaman kirjan), joten edellä mainittu statement ei tullut yllätyksenä. Ehkäpä oheisen artikkelin yllättävin osuus liittyy sherpoihin.

 

Sherpojen rooli on ollut aina merkittävä, mutta alppiturismin  tuomat voitot ovat valuneet pääosin ulkomaisille (lähinnä amerikkalaisille) yrityksille.

Jatkossa tilanne voi muuttua.  Nepalilaiset ovat perustaneet yrityksiä, joiden avulla he voivat toteuttaa asiakkaiden unelmat selvästi huokeammin kuin vaikkapa jenkkiyritykset.

 

Globalisaatio etenee myös vuorikiipeilyssä.

 

Haastattelun saaminen Messneriltä ei ole välttämättä kovin helppoa, sillä hän osaa olla joskus hieman veemäinen. Tässä siitä yksi opinnäyte.https://www.outsideonline.com/1910231/reinhold-dont-care-what-you-think

 

Olen juossut kohtuu haastavissa olosuhteissa yli viikon putkeen. Ja tätä menoa jatkuu vielä kaksi päivää, kunnes koittaa tiistai ja vapaapäivä. Pidän keskiviikon ja torstain harjoitukset extra-kevyinä, jotta keho palautuu harjoituskuurista.

 

Tämä oli järjestyksessään 2200.blogikirjoitus. Ja lisää tulee…

Uusi reitti

Juokseminen on aina hauskaa, mutta erityisen hauskaa se on silloin, kun tiedossa on uusi reitti.

 

Lähes koko ikäni Espoossa asuneena uusien reittien löytäminen ei ole ihan helppoa, mutta kyllä etsivä löytää..varsinkin, kun lenkkikaverina on suunnistaja.

 

Juoksin perjantaina lenkin frendini Mikan kanssa, jolla on kokemusta jos jonkinlaisista seikkailukisoista aina Alaskaa myöden.

 

Liikuimme eilen ihan kartan kanssa. Minähän en niistä juuri mitään ymmärrä, mutta Mikan kädessä siitä on apua. Päädyimme metsäjuoksentelun aikana mm.Gumbölen kartanon maille sekä Dämman-nimiselle järvelle.https://www.jarviwiki.fi/wiki/D%C3%A4mman_(81.057.1.024) Molemmat paikat olivat minulle uusia tuttavuuksia.

 

Kyllä se kieltämättä tuntuu jaloissa, että olen juossut viimeisen viikon aikana paljon ylös-alas teknisillä metsäpoluilla ja pomppinut kallioilta toiselle. Eilisellä lenkillä jalat hapottivat yllättävän helposti..ja sama oli laulu lauantain kahden tunnin lenkillä.

 

Olen myös juossut paljon pehmeillä latupohjilla. Se on hyvää treeniä aavikkojuoksuakin varten, sillä alusta on todella pehmeää ja epätasaista.

 

 

Flunssaisena ei saa urheilla

Kun vaan tietäisitte, kuinka moni kavereista tai tutuista urheilee flunssaisena.

 

Kyse ei ole siitä, etteikö ko.henkilö tietäisi, että ”rasitus lisää vakavan komplikaation riskiä”.

 

Niin otsikko kuin lainausmerkin sisällä oleva teksti on suoraan päivän HS:n mielipidesivulta, johon infektio-opin emeritusprofessori Olli Ruuskanen sen kirjoitti.

 

HS nimittäin kertoi, että Annamari Sandell (nyk.Kiekari) lopetti juoksu-uransa (osin) siksi, että hän sai ”flunssaan liittyvän sydänkohtauksen”.

 

Flunssaisena ei saa urheilla ja piste.

 

Mulle ei mene jakeluun, miksi sen ymmärtäminen on niin vaikeaa. Isot ja (periaatteessa) fiksut ihmiset kehittelevät erilaisia tekosyitä siihen, miten tämä ”mun flunssa on jo menossa pois ja muita (lähinnä) säälittäviä tekosyitä”.

 

Kannattaa pitää suojaus ylhäällä. Muuten voi tulla tyrmäys.

 

Pidin eilen lähes välipäivän. Juoksin 1h20minsaa kevyttä jolkottelua metsäpoluilla. Alkuviikon Nuuksion kalliolla pomppimiset tuntuivat vielä hieman jaloissa.

Tänään on tiedossa vähän navakampaa menoa ystäväni Mikan seurassa.

 

 

 

 

Vali vali

En ole ihan varma onko tämä Suomessa uusi ilmiö, mutta vaikuttaa kuitenkin siltä, että mediaotsikot ovat kovasti negatiivisen sorttisia.

 

Jos vaikkapa viranomainen tekee päätöksen, niin on todennäköistä, että joku ”saa” ja joku ”menettää”. Arvatkaapa vaan kumman ryhmän silmälasien läpi asiaa tarkastellaan?

 

En muista lukeneeni ikinä esim.maan suurimman päivälehden otsikkoa, joka kävisi asiaa läpi ”voittajan” silmin.

Kerrassaan omituista.

 

Luen säännöllisesti esim.BBC:n nettisivua. En ole havainnut (esim.) siellä samanlaista mollivoittoista kirjoittelua.

 

Palataan tärkeimpien asioiden pariin eli juoksuun. Tänään on taas juoksukoulun aika.

 

Aiomme harjoitella illan aikana (Nuuksiossa) erittäin jyrkkien alamäkien juoksua. Olen löytänyt erittän veemäisen alamäen, jossa on irtokiviä ja siinä vetää helposti lipat, jollei juoksutekniikka ole kunnossa.

 

Usein alamäkijuoksijat(-kin) harppovat. Tällöin jalka tipahtaa juoksualustaan lantiolinjan etupuolelle. Tällöin kaatumisen riski nousee etenkin, jos jalan alla on irtonaista tavaraa. Sen lisäksi jalat saavat aikamoista shokkihoitoa.

 

Alamäkijuoksun lisäksi teemme intervallitreenin, juoksemme pari ylämäkeäkin oikealla tekniikalla sekä puikkelehdimme teknisesti haastavalla polulla.

 

Eiköhän siinä ole ihan tarpeeksi yhdelle illalle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hyvää aivoille

Kävely tekee hyvää aivoille, juoksu on vielä parempaa…sanoo Hesari.http://www.hs.fi/tiede/art-2000005184563.html

 

Fillarointi kuulemma ei saa kehossa aikaan samanlaista veren pumppaus-ilmiötä aivoihin, kun kävely ja juoksu.

 

Eräs HS:n juttua kommentoinut henkilö kirjoittaa nasevasti, että sen nyt tietää ilman tutkimustakin, sillä sen verran aivotonta toimintaa useiden fillaroitsijoiden liikennekäytös on.

No, suurin osa ajaa ihan siististi, mutta ole huomannut, että ns.samurai-fillaristien määrä on kasvussa.

 

Viikon toinen Nuuksio-päivä meni hienosti. Ei edes satanut lunta:-)

 

Opiskelin erästä polkureittiä ainakin viisi kertaa, ennen kuin se alkoi iskostumaan päähän. Tuo veren virtaamisen aivoihin ei näemmä päde ihan kaikkien osalta..

 

Huomenna se polkureitti on tarkoitus esitellä juoksukoululaisille.

 

 

 

 

snögee

 

Aavikolta tuli tänään sellainen viesti, että ihan just nyt ei ole paras hetki matkata sinne, mutta sen aika voi koittaa hyvinkin pian.

 

No, onhan tässä totuttu odottelemaan, joten mikäs tässä on hätänä:-)

 

Eilen Nuuksiossa satoi lunta, kun olin siellä juoksemassa. Tänään on sama suunta. Käyn vielä valmistelemassa keskiviikon Nuuksio-treenisessiota, jonka pidän juoksukoululaisille.

 

Poluilla ja kalliolla ei olisi eilen pysynyt pystyssä ilman nastakenkiä. Pitänee ottaa varmuuden vuoksi lumikengät mukaan:-)

 

Torstaina ilmestyy tämän vuoden toinen Pyöräily+Triathlon -lehti. Se taitaa olla P+T:n (noin) viisivuotisen  historian pulskin numero, joten puheet lehtialan kuolemasta voi nakata roskikseen….

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lisää lukijoita

Blogini lukijamäärät ovat lievässä kasvussa. Tattista vaan kaikille.

 

Maraton des Sables (250 kilsaa Saharassa) on taas juostu ja mukana oli tietääkseni kaksi suomalaista. Onnea heille rutosti, jos suoritus tuli tehtyä (en tsekannut maaliin tulijoiden listaa). Se on kova kisa.

 

Tilasin MdS:n osallistumispaperit kotiin about kymmenen vuotta sitten. Luin sen pumaskan läpi ja heitin pikaisesti paperin keräykseen. Ei vaan ollut minun juttuni.

 

Kisassa on liikaa sääntöjä tällaiselle vapaana jolkottavalle sudelle. Tuli niitä papereita lukiessa mieleen, että jos kisan aikana pieraisee, niin siitä tulee penalty.

 

Kaverini Greg Maud on juossut kisan läpi ja kehui sitä kovasti. Ensi kesänä ko.heppu ajaa fillarilla jenkkien halki. Se on taas sellainen 5000 kilsan rykäisy.

 

Rymistelin sunnuntaina sellaisen pari-tuntisen pääasiassa lähimetsissä. Olen juossut myös aika paljon läheisen ulkoilureitin latupohjalla.

 

Latupohja on muhkuraista nurmikkoa tai mitä lie heinikkoa. Se on hyvää lajin omaista tasapainotreeniä, jossa nilkat ja pohkeet vahvistuvat.

 

Käyn tänään Nuuksiossa kevyellä hölkällä. Tutkailen samalla keskiviikon juoksukoulun reittejä.

 

Jonotusnumero vuorelle

Ensi kuun aikana maailman korkeimman vuoren perusleiri täyttyy kiipeilijöistä.

 

Itse asiassa, oheisen Outside-lehden artikkelin mukaan, odotettavissa on kaikkien aikojen ruuhkaisin vuosi Mount Everestillä.

 

Motiiveja kiivetä korkean vuoren huipulle löytyy varmaan useita. Osa haluaa tehdä ennätyksiä. Kiivetä vuorelle ennätysvauhtia tai uutta reittiä käyttäen. Muutamalla kiipeilijällä on motiivina näyttää itselle ja muille, että sairaus ei estä toteuttamasta unelmia.

 

Outsiden jutussa mainitaan kahdesta henkilöstä erikseen; toinen heistä on sokea ja toisella on todettu syöpä. https://www.outsideonline.com/2168681/everest-2017-new-routes-new-records-and-lots-climbers?utm_source=facebook&utm_medium=social&utm_campaign=facebookpost

 

Ja saattaahan isosta lössistä löytyä henkilöitä, joiden motiivi kiivetä vuorelle kumpuaa ulkoapäin.

 

Uskon, että monien työ-ja ystäväpiiristä löytyy henkilöitä, joiden elämän tärkeysjärjestykset määrittyvät ulkoa ohjatusti eli ”miten asioiden kuuluisi olla tai mikä näyttää hyvältä”.

 

Saatamme tiedostamatta (tai tiedostaen) toteuttaa vanhempiemme, tuttavapiirin tai yhteiskunnan odotuksia hyvästä elämästä. Tai ehkä otamme mallia mediasta.

 

Elämänhallinta on sitä, että ihminen kykenee ohjaamaan omaa elämäänsä omien arvojensa suuntaan. Jos hän ajautuu elämässään tilaan, joka ei vastaa hänen arvojaan, siitä on vaikea saada mitään tyydytystä. Tuloksena on stressiä, sillä….

 

…jos ”mielen pohjalla” kiehuu arvoristiriita, riittävästi toteutumattomia toiveita tai haudattuja pelkoja, ne pyrkivät sitkeästi nousemaan tietoisuuteen. Tätä stressiä pyritään hoitamaan vaikkapa alkoholilla.

 

Juttelin mm.näistä asioista iltapäivälehden toimittajan kanssa viime torstain tapaamisessamme. Kerron blogissa, kun ko.artikkeli ilmestyy.

 

Tähän loppuun yksi mainos; uudessa Juoksija-lehdessä on ylivoimaisesti kattavin otos v.2017 juoksukengistä. Jos lehden hankinta ei ole ajankohtainen, niin voitte käydä tutustumassa kenkäkavalkaadiin myös nettisivuilla.

http://www.juoksija-lehti.fi/Kenk%C3%A4klinikka.aspx

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Elokuva

Perjantai-iltana tuli Yle Areenasta elokuva, jonka pääosassa oli Jack Nicholson.

 

En olisi muuten katsonut filkkaa, mutta kun sen esittelytekstissä oli maininta, että se on kuvattu (osin) Saharassa, joten pakkohan sitä oli tsiigata.

 

Maisemia katsellessa arvelin, että kuvaukset on tehty Libyassa. Veikkaus meni vähän pieleen, mutta ei paljoa.

 

Sain netistä kaivettua tiedon, jonka mukaan filkka oli kuvattu Chadissa (Tsad) 1970 luvulla. Kyseisen maan pohjoisosa kuuluu Saharaan ja rajavaltiona on…Libya.

 

Kukaan hullu ei mene tänä päivänä kuvailemaan Chadiin, sillä tietojeni mukaan it´s pretty crazy down there.

 

Suunnitellessani Saharan halkijuoksua sain varmaa tietoa siitä, että Libyan ja Chadin raja-alue on vahvasti miinoitettu. Ja on muuten edelleen. Muussa tapauksessa olisin voinut valita sen reitin, sillä siellä on todella kaunista; komeita dyynejä ja myös hienoja vuoristoalueita.

Tässä kuva Libyan puolelta. Se on kauneinta Saharaa, jonne ei ole tällä hetkellä valitettavasti mitään asiaa kiitos mm.erään Nobelistin (rauhan sellaisen..).

Jukka 174

 

Helposti juostava, konstailematon, mutta toimiva kokonaisuus. Mikä se on?

 

Sarva Xirec-maastokenkä, jossa on 15 nastaa. Pito on helkutin hyvä liukkaillakin kallioilla. Uskon, että yhä useampi maastojuoksija käyttää tulevina vuosina nastoitettuja kenkiä myös kesällä, sillä niin ylivertaiset ominaisuudet niillä on useimpiin perinteisiin maastokenkiin verrattuna..varsinkin pidon suhteen.

 

Kuten olen aiemmin sanonut, niin vielä seitsemän kahdeksan vuotta sitten en olisi uskonut, että juoksen suuren osan lenkeistäni nastareilla. Niin paljon ne ovat kehittyneet etenkin mukavuuden suhteen, mutta tärkeistä ominaisuuksista tinkimättä.

 

Markkinoilla on myös kohtuullisen onnettomia nastakenkiä. Sille listalle pääsee, jos nastoja ei pohjassa ole kuin nimeksi. Tämän päiväisissä kengissäni niitä on 15 kpl, muissa kengissäni jopa 19.

 

Mikäli polulla on mutaa reilusti, niin siinä ei nastakaan auta. Tänään sitä mutaa oli tarjolla tosi reilusti yli kahden tunnin edestä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvakavalkaadi

Latasin eilen muistitikulta tietokoneelle yli kolme tuhatta kuvaa, joita on räpsitty aina maapallon pohjoisimmasta kolkasta alkaen.

 

Siinä kuvia ladatessa ja niitä samalla tiiraillessa kymmenen vuotta sujahti silmien edessä kuin vettä vaan.

 

Tässä yksi muisto monien joukosta. Ylittäessäni Saharan autiomaata muutama vuohi tuli vastaan. Luulin ensiksi niitä kangastukseksi ja sitä määkimistä pidin ensimäisenä oireena hulluksi tulemista. Olinhan nähnyt edellisellä Saharan reissulla suomalaisia metsäjäniksiä:-)

 

No, ihan todellisia nelijalkaisia ne olivat, mutta niiden omistajaa ei näkynyt mailla eikä halmeilla.

Jukka 3262

Eihän niitä voinut sinne yksin jättää, joten sanoin tukitiimin ukoille, että menkää ja etsikää näiden määkijöiden isäntä.

Sellainen jostain löytyikin ja näin tapasin paimenen ja hänen vanhan koiransa. Ohessa kuva tapaamisesta.

 

 

Viimeisimmät artikkelit

Arkistot