Rss Feed Facebook button

777

Vuorikiipeilyyn vihkiytyneet saattavat tietää ”seven summitin”. Sen saavuttaakseen kiipeilijän on noustava jokaisen maanosan korkeimmalle huipulle. Yksi näistä on Mount Everest ja muita mm.Denali (Pohjois-Amerikka) ja Mount Vinson (etelämanner).

 

Myös juoksuun on tullut oma ja hieman vastaava haaste. Tapasin aikoinaan pohjoisnavalla hepun, jonka tarkoitus on juosta maraton jokaisessa maanosassa.

 

Kehitys kehittyy. Nyt kiireisille (ja paksun lompakon omaaville) on tarjolla seitsemän maratonia seitsemässä päivässä ja seitsemällä maanosalla. Saa siinä pistää hösseliksi, mikäli aikoo ehtiä tekemään tuon kaiken yhden viikon aikana. Siinä yhdenkin lennon aikataulujen muuttuminen sotkee koko pakan.

 

Mun maanantait on pyhitetty levolle…juoksusta. Mutta tänään on juostava, sillä eteisessä on kaksi paria upouusia juoksukenkiä, joista minun on kirjoitettava raportti.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirjoituspalkinto

Arvostan todella korkealle toimittajan työtä.

 

Kirjoitin aktiivisesti Juoksijaan vielä 8-10 vuotta sitten, mutta en ikinä kutsunut itseäni toimittajaksi siitä yksinkertaisesta syystä, että en kokenut olevani kirjottajana sillä tasolla (toimittajan titteli on kokenut pienen inflaation..).

 

Sain eilen pienen muistutuksen toimitustyöstä kirjoittamalla snadin jutun seuraavaa Juoksijaan. Minulta kysyttiin, että onko idistä ”5 vinkkiä” -nimiseen kirjoitussarjaan. Olihan minulla.

 

Sain siitä myös palkinnon. ”Kirjoita se juttu” sanoi toimittajamme P.Rekiranta. No ei siinä auttanut pullikoida vastaan.

 

Tällaisena upeana kevätpäivänä pitäisi (etenkin polulla) juostessa noudattaa vastikään kuolleen amerikkalaisen toimittaja-polkujuoksijan John Morelockin neuvoa ”run gently out there”.

 

http://trailrunnermag.com/people/news/honoring-life-writings-john-morelock.html

K&T

Lehtifirmamme uusin tulokas Kunto & Terveys on uudistunut ja nyt se pitäisi löytyä myös lehtipisteistä.

 

Olen kirjoittanut männä päivinä kohti pohjoisnapaahiitävistä tiimeistä, joita on yhteensä kaksi.

 

Aihe (ja napa-alueet noin yleisestikin..) kiinnostaa sen verran paljon, että katse osui uutiseen, jonka mukaan napa-alueen jääpeite on historiallisen heikko. Jos tilanne jatkuu noin huonona, niin saas nähdä kuinka hiihtoporukoille oikein käy.

 

http://yle.fi/uutiset/3-9466389

 

Minua ei saisi hiihtämään kohti pohjoisnapaa millään ilveellä. Joku juuri sanoi, että se on kymmenen kertaa haastavampaa kuin kiivetä Mount Everestin huipulle. Pistäisin siihen vielä yhden nollan lisää.

 

Etelänavalle voisin lähteä, mutta sinnekin (hiihtäen) vasta pitkän, ehkä joitain vuosia kestävän, harjoituskauden jälkeen.

 

Greg Maud pyysi minua joitakin vuosia sitten soutamaan Atlantin yli. Ajatus oli tietenkin kiehtova, mutta hei…5000 kilsaa valtamerellä.

GM souti sen sitten yksin.

 

Minä vaan juoksen. Tänään oli vuorossa tunnin lenkki Espoon keskuspuiston poluilla hyvän kaverin Mikan kanssa. Olen juossut ko.alueella monta monituista lenkkiä, mutta Mika esitteli minulle monia uusia reittejä. Never stop exploring!

 

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA!

 

 

Koira pohjoisnavalle?

Kerroin viime viikolla kaksikosta, jotka aikovat hiihtää Pohjoisnavalle.

 

Tietoon on tullut toinenkin parivaljakko, joiden tähtäin on maailman katolla. Toisen nimi on Sky..ja hän on koira.

 

Martin Murray on toinen tiimin jäsen. Mikäli jos ymmärsin oikein, niin hiihtoreissu navalle on aiemmin tyrehtynyt ihan lähtökuoppiin, mutta nyt on uusi yritys.https://pythom.com/North-Pole-Interview-Martin-Murray-2017-02-15-9513

 

On mielenkiintoista seurata kaksikon taivallusta kohti napaa…jos he edes pääsevät matkaan, sillä ainakin aikaisempina vuosina joidenkin tiimien on ollut pakko vetäytyä hankkeesta ennen ensimmäistäkään askelta kinkkisestä kelistä johtuen.

 

Olen pinkonut innokkaasti metsissä ja vähän sen ulkopuolellakin.

 

 

 

Brändit

Katsoin (amerikkalaisen) Outside-lehden toimituksen tekemää videoklippiä, jossa he esittelivät 14 eurooppalaista ulkoiluvaatemerkkiä.

 

Arvatkaapa kuinka monta suomalaista vaatemerkkiä oli listassa mukana? Aivan oikein, ei yhtään.

 

Listalla oli useampi ruotsalainen ja norjalainen ulkoiluvaatemerkki, mutta ei siis suomalaista. Listalle olisi ihan hyvin voinut päätyä useampikin länsinaapurin merkki, sillä esim.Haglöfs ei ollut ko.listalla.https://www.outsideonline.com/2155956/first-impressions-european-ski-brands?utm_source=facebook&utm_medium=social&utm_campaign=facebookpost

 

Syy, miksi lehti teki jutun ulkoiluvaatemerkeistä johtuu siitä, että viime viikolla kaikki itseään kunnioittavat outdoor-merkit kokoontuivat saman katon alla ”ISPO-messuilla”. Siellä oli mukana suomalaisiakin, ainakin Halti.

 

Edellä mainittuu listaan palatakseni, niin siellä oli minulle hyvinkin läheisiä tuotemerkkejä, kuten Millet, jonka tuotteita olen käyttänyt niin Kalaharissa kuin Saharassa. RAB tuli tutuksi etelämantereella, sillä kaikki perusleirin työntekijät käyttivät RAB:n vaatteita.

 

Juoksin eilen (pääosin) metsässä 1h45min ja ajattelin vetäistä tänään ihan saman lenkin.  Sen verran lämmintä oli, ettei edes pipoa tarvinnut.

 

Tämän hetkinen juoksukondis on kouluarvosanalla mitättuna 8+. Kevään edetessä ja lenkkien pidentyessä kunto nousee, mutta ei kohisten, vaan pikku hiljaa, Tavoitteena on tehdä tiukka treenijakso ajalle kesä-elokuu, jolloin juoksuarvosana on oltava jo kympin luokkaa.

 

Syys-ja lokakuu on hyvän kondiksen ylläpitoa ja sitten olenkin jo valmis aavikolle.

 

 

 

 

 

 

Ruuhkaa?

Erään ennusteen mukaan kevään aikana saatetaan nähdä ennätysmäärä vuorikiipeilijöitä maailman korkeimmalla vuorella, Mount Everestillä.

 

Onhan siellä olllut jopa ruuhkaa aiempinakin vuosina, mutta nyt vuorelle ovat suuntaamassa yhä enenevässä määrin intialaiset ja kiinalaiset.

 

Kuullostaa siltä, että kaikki katastrofin ainekset ovat olemassa.

 

Seikkailukaverini Greg kiipesi Everestille kymmenen vuotta sitten. Yhdensän vuotta myöhemmin hän souti Atlantin halki.  Maailman korkeimman vuoren huiputtaminen oli kuulemma puistokävely valtamerisoutuun verrattuna.

 

Maailman arvostetuimmaksi vuorikiipeilijäksi tituleerattu Reinhold Messner kiipesi ensimmäisenä ihmisenä Mount Everestin huipulle ilman lisähappea. Hänestä tuli vuonna 1986 ensimmäinen kaikki neljätoista yli 8 000 metrin korkuista vuorta valloittanut henkilö.

 

Yle Areenasta voi katsoa Messnerin (traagista) Nagna Parbat-vuorella tapahtuvaa seikkailua.

http://areena.yle.fi/1-1993902

 

Mitä urheiluun tulee, niin tein pitkäkestoisen lihaskuntotreenin.

Varvaus

Sunnuntaina eräällä hiihtäjällä oli paska suksi. Yllättävää:-)

 

Mulla oli hyvä kenkä. Se viime viikolla ärtynyt nilkan nivel ei ollut tämän päivän lenkistä moksiskaan. ”Sillä se lähtee millä se on tullutkin” sanovat monet juoksijat.

 

Olen löytänyt aika viimeisen päälle hyvän lenkkireitin. Se kulkee pääasiassa metsässä ja osa reitistä on teknisesti haastavaa. Löysin reitin sen viime talvena ja vedin tuolloin polulla parit kunnon pannut, mutta nyt olen pysynyt pystyssä.

 

Kilpailuvietti nostaa aika ajoin päätään. Näin tänään (maantie-osuudella)juoksijan noin 500 metriä edelläni. Vaikka tarkoitus oli juosta hidasvauhtinen lenkki, niin taas päässä niksahti  ja minun oli pakko lähteä jahtiin…sekä mentävä ohi. Metsässä kun juoksee, niin tätä ”ongelmaa” ei tule, sillä harvoin, jos koskaan siellä tulee ketään edes vastaan.

 

 

Tuulen viemää

Suomen tämän vuosikymmenen menestyneintä naishiihtourheilijaa vaivaa (ajoittaisen) huonon sihdin lisäksi kyky ottaa epäonnistumista omaan piikkiin.

 

Aiemmissa kisoissa shittiä ovat saaneet niin huoltoporukka ja/tai oikukkaat tuulet. Eilen oli vuorossa tuuliososuhteet, vaikka viirit eivät edes värähtäneet. No, joukkueen valmentaja sanoi totuuden, syy ei ollut tuulissa.

http://www.iltasanomat.fi/ampumahiihto/art-2000005082993.html

 

Ilman tätä händikäppiä KM olisi yksi suosikkiurheilijoistani, mutta en peukuta urheilijaa, joka syyttää epäonnistumisesta aina olosuhteita.

 

Olen edistänyt aavikkoprojektiani eri rintamilla.

 

Satelliittiasiantuntijani Pentti Kotiaho kertoi hyviä uutisia liittyen videokuvan lähettämiseen. Tavoitteena kun on välittää tunnelmia aavikolta muutenkin kuin verbaalisesti.

 

Teknisesti videoclippien lähettäminen on..jos ei nyt helppoa…niin hyvin toteutettavissa. Hiekkamyrskyt ja sen semmoiset voivat ajoittain heittää kapulaa rattaisiin.

 

Ongelma tai haaste, miten vain, on ollut videomatskun lähettämisen hinta. Siinä kuulkaa tuhatlappuset lentävät bittiavaruuteen, kun dataa sinkoutuu vaikkapa tälle sivustolle tai joidenkin medioiden käyttöön.

 

Pena kertoi, että erään tietokoneohjeman avulla  bitit saadaan pakattua pieneen kokoon, mutta videon laatu ei pahemmin kärsisi. On se vaan ilo tehdä ammattilaisten kanssa duunia!!

 

Tavoite on edelleen se, että tulen aavikon toiseen laitaan 6.12.2017.

Valmisteluihin on aikaa kahdeksan (8) kuukautta.

 

Nyt lähden kahden tunnin metsälenkille.

 

Pitkä marssi

Bongasin netistä tiedon, että pari miekkosta yrittää päästä tämän kauden aikana pohjoisnavalle ilman ulkopuolista apua. Hattu päästä, mikäli tavoite toteutuu.

 

Päädyin miesten nettisivuille. Muuten kivat nettisivut, mutta sisältö oli aikamoista spedeilyä.

 

”yhden viikon aikana 633 pääsee Mount Everestin huipulle, mutta me olemme eka tiimi kolmeen vuoteen joka edes yrittää päästä navalle”.

 

Miksi verrata omaa tekemistä muiden tekemisiin? Miksi pitää nostaa esille, että matkalla on (ehkä) jääkarhuja, ja että pelastautuminen ei ole hätätilanteessa varmaa. Toihan on ihan perussettiä.

 

Jokainen, joka lähtee pitkälle aavikko-ja jäätikköretkelle tietää, että vastassa on myrkyllisiä käärmeitä, mahdollisia terroristeja, jääkarhuja, usean kymmenen asteen pakkasia, tana kuumaa, upottavaa hiekkaa, hurrikaaniksi äityviä tuulia. Miksi niitä pitää nostaa esille? Ihan tarpeetonta itsekorostusta a´la ollaan muuten kovia jätkiä!http://www.lastgreatmarch.com/the-team.html

 

Tuo heppujen esitystapa on hyvin poikkeuksellinen, sillä yleensä aavikko-ja jäätikköretkeilijät ovat mukavan vaatimatonta porukkaa…paria poikkeusta lukuunottamatta:-)

 

On tietenkin aivan eri asia, jos media haluaa korostaa matkan vaarallisuutta tai muuta sellaista. Sille ei mahda mitään, sillä esimerkiksi toimittajan laatimaa tekstiä ei voi muuttaa muuten kuin virheellisen tiedon osalta. No, suomalainen media toimii näissä asioissa ihan loistavasti.

Käsipäivää

Mietin eilisellä 1,5h lenkillä testausta.

 

Kuten tiedätte, osa ajastani kuluu erilaisten juoksuun liittyvien testien suorittamiseen ja niiden muistiin kirjaamiseen. Joku puhuisi ”analyysistä”, minä en. Se sana on kokenut inflaation…

 

Jalassani oli juoksukengät, jotka olivat muuten aivan mainiot, mutta niiden iltti (kieli) oli ihan (Pardon my French) perseestä. Ihmettelin, miten kyseisen kenkämerkin testiryhmältä on voinut tällainen valmistuskämmi jäädä huomaamatta. En ole nimittäin ainoa, joka asiasta motkottaa…

 

Olen tehnyt duunia myös sponsoroituna urheilijana. Usein sieltä päin esitetään toivomus, että annan tuotteista palautetta.

 

Se, että jokin tuote on hyvässä asemassa markkinoilla ei takaa sitä, että näin olisi myös jatkossa. Kilpailu on erittäin kovaa ja siksi kaikenlainen palaute on otettava (ja myös annettava) rakentavalla tavalla.

 

Erään sanonnan mukaan ”Moni suostuisi kasvuun vaan ei kasvukipuihin”.

 

Luin, että Kaisa Mäkäräinen on asettanut itsensä kättelykieltoon ennen kauden päätapahtumia. Se on todella viisas päätös.

 

Tein saman jutun ennen erästä pitkää aavikkojuoksua. Kävin tuolloin monissa yrityksissä pitämässä puheita ja vaikka kerroin jo etukäteen meileissä ja puhelimessa, että olen kättelykiellossa, niin päätökseni sai osakseen suurta ihmettelyä.

 

 

 

 

 

 

Viimeisimmät artikkelit

Arkistot