Rss Feed Facebook button

Ei tässä muuta…

..kun sitä, että kävin tänään hölkkäämässä Nuuksiossa. Reitti oli eri (ja selvästi lyhyempi), kuin mihin olen tottunut.

 

Lenkkireitti kulki Högbackasta Salmen ulkoilualueelle ja sieltä takaisin lähtöpaikkaan eri reittiä pitkin. Aikaa taisi kulua noin 1h45min.

Lääkitys kohdillaan?

Ainakin tämän päivän IL:n nettisivulla on varmasti tunteita herättävä artikkeli Norjan hiihtäjistä, joiden astmalääkityksestä on noussut kohu..ja juuri sovivasti ennen Lahden MM-kisoja. Panokset ovat kovat….http://www.iltalehti.fi/talviurheilu/2016082622226181_tl.shtml

 

Kuten eräs artikkelia kommentoinut kansalainen kirjoitti, niin hiihtäjillä on taipumusta sairastua rasitusastmaan: ”kylmä ja kuiva pakkasilma yhdistettynä kiihtyneeseen hengitystaajuuteen listää riskiä sairastua rasitusastmaan” (Lähde: Iltalehti)

 

Treenaan melko kovaa myös talvisin..on sitten suojakeli tai kova pakkanen.

 

Pohjoisnavalla käytin Psolar-merkkistä hengistyssuojainta, joka lämmittää sisään hengitettävää ilmaa, mutta sen haittana oli, että happea tuli keuhkoihin normaalia vähemmän. Käytin ”suumaskia” vuotta myöhemmin Etelämantereella, jossa myös oli aikas kylmä. Sen jälkeen sain maskista tarpeekseni enkä käyttänyt sitä esim.Grönlannin jäätiköllä.

 

No, olen onneksi selvinnyt ilman rasitusastmaa aina näihin päiviin asti. Aavikollahan meikä vetää aikamoisen määrän pölyä keuhkoon.

 

Esimerkiksi Saharassa kahvikuppiin kertyi pieni kerros hiekkaa, jollei sitä juonut kiireellä pois. Yleensä ei pidetty kiirettä…

 

Vedän viikonloppuna pari pitkää lenkkiä. Lauantaina todennäköisesti Nuuksiossa ja sunnuntaina täällä kotimaisemissa.

Sitku

”Surullista on, jos kaikki unelmat on jätetty toteutettaviksi eläkevuosina, mutta aika loppuukin kesken”.

 

Näin sanoo lääkäri Juha Hänninen tämän päivän netti-Hesarissa. Ja jatkaa..

 

”Kuoleman hetkellä ihmiset katuvat tekemättäjättämisiä”. Hänninen tekee töitä saattokodissa eli tietää mistä puhuu.

 

Ei siis jätetä unelmien toteuttamista hamaan tulevaisuuteen vaan aloitetaan niiden toteuttaminen just nyt. Heti. Oikopäätä.Viipymättä. Välittömästi.

http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1398227301322?jako=035c4f9ac05ad8aef4a42145b6fb681a&ref=tf_iHSiltapuluboksi&utm_campaign=tf-hs&utm_source=iltapulu.fi&utm_medium=tf-desktop

Itsetunto

Lueskelen..vanhasta tottumuksesta…markkinointi-ja mainonta-alan julkaisua, M&M-lehden nettisivua. Siirryin jo pari vuotta valmistumiseni jälkeen media-alalle, jolla olen viihtynyt aina näihin päiviin asti.

 

Tutkimusten mukaan, päivittäisten urheilusuoritusten päivittäminen Facebookiin ei olekaan ihan yhtä siistiä, kuin joku voisi kuvitella. Tällainen henkilö kärsii (?) huonosta itsetunnosta ja on narsisti. Se, koskeeko tämä myös bloggaajia..sitä tämä tutkimus ei kerro.

 

Kaveripiirissä on aika monta ahkeraa sporttaajaa eikä heistä kukaan jakele harjoitustietojaan kavereiden ”iloksi”, joten lienen säästynyt itsetunnottomilta narsistikavereilta.

 

http://www.marmai.fi/uutiset/jaatko-urheilusuorituksesi-somessa-tasta-se-kertoo-6575487

 

PS. Kieroilmaisua käyttäen, eräs aavikoihin ja jäätiköihin (pakko-)mieltynyt mieshenkilö juoksi tiistaina 2h20minsan lenkin. Kivaa kuulemma oli.

Välttämätön paha?

Juoksija-lehdessä esitellään usein ns.tavisliikkujia. Elokuun lehden kasvona on yrittäjä-juoksija-triathlonisti Timo Lappi.

 

Timon lähestyminen liikuntaan on mukavan ei-tosikkomainen, mutta kuitenkin sopivan tavoitteellinen. Hän puhuu mm.riittävän levon ja palautumisen puolesta a´la ”kovat jätkät ja tytöt nukkuvat paljon”. Palautumiseen ei pitäisikään suhtautua välttämättömänä pahana.

 

”Uni palauttaa elimistön rasituksesta ja väsymyksestä ja tasapainottaa hermoston toimintaa. Se vahvistaa vastustuskykyä aktivoidessaan sairauksien ja tulehdusten torjuntamekanismeja elimistössä. Se vaikuttaa myös muihin elimistön säätelyjärjestelmiin, kuten hormoneihin” (Lähde: Suomen mielenterveysseura).

 

Vielä kymmenen vuotta sitten en pitänyt palautumispäiviä. Juoksin lähes aina ja kaikkialla. Olin myös telakalla nykyistä useammin ja rasituksesta tai vammoista palautuminen kesti (harmittavan) kauan.

 

Joitakin vuosia sitten siirryin kuusipäiväiseen juoksuharjoitteluun ja kas kummaa, vammat ovat tipotiessään (koputan napakasti puuta), mutta kunto on vähintään yhtä hyvä kuin taannoin.

 

Juoksin viikonloppuna kaksi 25 kilsan lenkkiä, joista toinen oli melko kovavauhtinen ja toisen vedin vähän leppoisammin. Tänään sit palautellaan. Kävelen varmaan about tunnin lenkin, that´s it.

 

Tiistaina taas baanalle akut hyvin ladattuina!

 

 

 

 

 

 

 

 

Nisti

Myönnän tämän nyt julkisesti, olen ollut uskoton jo muutaman vuoden ajan,

 

Ihastuin (..ja myöhemmin rakastuin) Nike-merkkisiin kenkiin. Korispuolen idolini M.Jordan oli Niken sponsoroima urheilija ja käytin Air Jordan kenkiä ja myöhemmin muita Niken lenkkareita.

 

Ihastus muuttui rakkaudeksi viimeistään siinä vaiheessa, kun löysin Nike Skylonit. Minusta tuli skylo-nisti. Niillä juoksin myös ensimmäisen ultrajuoksuni.

 

Ensimmäinen vakava ryppy Nike-rakkauteen ilmeni siinä vaiheessa, kun Nike lopetti Skylonin valmistuksen. Kaverini oli Suomen Nikellä duunissa ja hän sai kuulla kunniansa.

 

Kävin pari vuotta sitten Vierumäellä tapaamassa ex-huippujuoksija Ville Hautalaa, joka oli aiemmin Nikellä duunissa. Palaverimme ekat 15 minsaa kului vanhojen hyvien aikojen (=Skyloneiden) muisteluun.

 

Juoksin kuitenkin muilla Niken kengillä kohtuu säännöllisesti, kunnes löysin Nike Lunarelitet. Olin taas onneni kukkuloilla. Hommasin itselleni useammat parit Lunareita. Juoksin niillä jopa Saharan halki.

 

Ja sitten iski salama. Nike petti minut jälleen lopettamalla Lunareliten valmistuksen.

 

Oli aika tehdä lopulliset bänät ja aloittaa syrjähyppyjen kausi. En mene nyt yksityiskohtiin, mutta onhan tässä ollut pari todella villiä vuotta.

 

Työhuoneeni nurkassa on lojunut jo pidemmän aikaa Nike Lunarglide-kenkäpari, mutta olen luonut niihin enintään ”halpa makkara”-katseita.

 

Juuri ennen lauantain 25 kilsan lenkkiä otin Niket viimein käteen ja ajattelin, että why not?

 

Kävelin niillä aluksi muutaman minsan kunnes lähdin juoksemaan.

 

Ensimmäinen reaktio oli ”Nämähän tuntuvat aika hyviltä…ja vartin jälkeen ”kirosana…miksen ole juossut näillä aiemmin?”.

 

Katsotaan nyt rauhassa, kuinka suhteemme kehittyy. Olemme päättäneet, että emme kommentoi suhdettamme julkisuudessa tämän enempää…

 

PS. Juoksin myös sunnuntain lenkin Lunareilla. Ja matkan pituus oli se sama 25 kilsaa. Kaveri mittasi.

 

 

 

 

Vierivä kivi ei sammaloidu

Luin aamun lehdistä sporttisia uutisia.

 

Hesarin mukaan, ”portaiden kipuaminen parantaa hapenottokykyä, ehkäisee sydäntauteja ja pidentää ikää”.http://www.hs.fi/elama/a1471404002396

 

En käytä hissiä, jollei ole pakko. Lehtifirmamme sijaitsee toimitalon kolmannessa kerroksessa ja kipitän aina portaat ylös ja alas.

 

Olin 2000-luvun alussa (hetken) töissä mainostoimistossa, joka sijaitsi Helsingin Autotalon ylimässä kerroksessa. Olisko ollut 10 kerros vai oliko niitä enemmänkin, ei jaksa nyt muistaa.

 

No, tein kuitenkin työpäivän aikana useita porraskävelyharjoituksia ja kunto olikin rautaa. Liekö siinä syy lyhyeen työuraani ko.firmassa:-)

 

Entisellä kesämökillämme oli päärakennuksen ja rannan välillä yli 50 rappusta ja niitähän tuli päivän aikana (kirjaimellisesti) juostua ylös-alas lukemattomia kertoja. Kesän jäljiltä kunto oli (taas) rautaa.

 

Se toinen päivän uutinen liittyy paljain jaloin kävelyyn. Kauppalehdessä julkaistun artikkelin mukaan se parantaa muistia.

http://www.kauppalehti.fi/uutiset/riisu-kengat-ja-tyomuistisi-paranee-15-minuutissa/pMeDmc4s?ref=twitter:9c46%3Fref%3Dfacebook:2f6c

 

Parin viikon kuluttua juhlin 2000.blogikirjoitusta. Pian sen jälkeen onkin aika julkistaa uudet nettisivut…

 

 

Tuloksia

Elokuun Juoksija on ilmestyi tänään.

 

Uudessa lehdessä on mm.maastokenkätesti, jossa olemme ruotineet yhdeksän maasturia..ja mukana on myös ostajan vinkit.

 

Yestivoittaja on VJ Amas 2, joka on muuten suomalainen kenkä! Kenkä on suunniteltu Suomessa ja nämä kengät kehittäneet heput ja heidän firma tunnetaan myös hyvin mm.Sarva-merkkisistä nastakengistä.

 

Muita erittäin hyvin pärjänneistä polkujuoksukenkiä olivat Icebug, Inov-8 sekä la sportiva Akasha-kengällään.

 

Olin mukana myös tämän vuoden testijengissä, mutta en löytänyt itselleni ns.kympin kenkää. Edellisinä vuosina olen. Esimerkkinä vaikkapa La Sportivan Bushido ja Helios SR. Ja onhan niitä muitakin…

 

Kävin tänään kahden tunnin lenkillä. Viikonloppuna on tarkoitus vetää pari hyvää pitkää lenkkiä, kuten sunnuntaina Nuuksion Pitkäjärven ympäri.

 

Hyvää viikonloppua!

Liukasta

Syksy ja samalla talvi tekee kovasti tuloaan.

 

Liukastelin nimittäin tiistain lenkillä kuin talvella konsanaan. Syynä pluikasteluun ei ollut jäätynyt tie vaan isosta tammesta tippunut mönjä, joka meinasi tehdä seikkailujuoksijalle tepposet. Siinä paikassa ei olisi pitänyt nastakenkäkään.

 

Speluloimme toimituksessa mm.viime yön keihäskarsintaa. Esitin omana kantana sen, että kun kerran Suomi on (vielä) eräs menestyksekkäimmistä maista kautta olympiahistorian, niin onhan se kohteliasta antaa muidenkin voittaa.

 

Mielestäni Suomen tulisi saada palkinto (se mitali?) epäitsekkäästä toiminnasta.

 

Pidin keskiviikkona -työmatkasta johtuen- juoksuvapaan päivän. Tänään taas baanalle, ja hei,  tänään ei testailla yhtikäs mitään.

 

 

 

 

 

 

 

Palautuminen

Nyt menee jo kehumisen puolelle, mutta käytettyämi jo pari kertaa kompressiohousua ja sen lisäksi lyhytvartista 2XU:n kompressiosäärystintä olen huomannut sen, että jalat (ja etenkin pohkeet) tuntuvat seuraavana aamuna selvästi freesimmältä.

 

Sain eilen tietää, että viime viikonlopun Helsinki City Marathonin selvitti ainoastaan reilu 2700 juoksijaa. Pidemmän ajan tilastoja katsomalla näkee jo nopealla vilaisulla, että HCM-tapahtumaan osallistuu vuosi vuodelta vähemmän ja vähemmän juoksijoita. Nyt luulisi jo hälytyskellojen soivan.

 

Kilpailu juoksutapahtumien kesken on kasvussa ja se varmaan näkyy myös vakiintuneiden tapahtumien osallistujamäärissä, sillä kun kerran tarjontaa on, niin ihmiset haluavat saada uusia kokemuksia.

 

Veikkaan, että maratoonareiden määrä putoaa tänä vuonna  edellisvuodesta, mutta monet muut matkat, kuten puolimaraton ja sitä lyhyemmät matkat lisäävät suosiotaan.

 

Niin tai näin, meikäpoika lähtee nyt lenkille.

 

 

 

 

 

 

Arkistot