Rss Feed Facebook button

cross training

Lähinnä olosuhteiden pakosta, teen (pihasalillamme) ainakin perjantaihin asti otsikon mukaista harjoittelua.Siihen kuuluu kivien, lautojen ja ties minkä kantamista.

 

Nauttikaa kesästä.

 

 

 

No appetite

Tähän alkuun, kiitos kaikille edellisen blogiin vastanneille. Kaksi kirjaa on arvottu ja ne lähtevät kohti määränpäätä loppuviikon aikana.

 

Näinköhän Suomi on tipahtanut maantieteellisesti jonnekin tropiikkiin liepeille, sillä sen verran kosteaa ulkona (ja sisällä) on.

 

Olen yhtä poikkeusta lukuunottamatta juossut kaikki kesän lenkit ilman energian ja nesteiden nauttimista.  Harjoituksen jälkeinen aika kuluu pääasiassa mässäillen ja  lotraten.

 

Sunnuntain 2h20 minsan – ja hiukka turhan kovavauhtisen – lenkin jälkeen ruokahalu oli yllättävästi tiessään. Se on todella harvinaista! Yleensä pystyn syömään melkein mitä vaan ainakin sammiollisen, mutta sunnuntaina pienikin pala leipää teki tuskaa.

 

No, onneksi palautumisjuoma putosi edes jotenkin. Päivän drinkki koostui punaherukoista, tyrnimarjoista, banaanista ja maidosta. Ilman banaania toi drinksu olisi jäänyt juomatta, sillä sen verran tymäkkää esim.tyrni on. Tosin terveellistä kuin mikä.

 

Taitaa olla niin, että meikäläisen kroppa oli hikilenkin sen verran ylikuormittunut, että muona ei vaan pudonnut. Myöhemmin sitäkin paremmin…

 

Olen juonut ns.suolavettä ainakin pullollisen päivää kohden. Pistän juomapulloon muutaman rakeen Himalajan suolaa, sillä on tässä hikoiltu muuallakin kuin lenkillä.

 

Pidän alkuviikon osalta juoksun suhteen pientä hiljaiseloa, sillä täällä perusleirissä (koti) on vähän laittamista.

 

 

 

 

 

 

Huhuu, onko täällä ketään?

Kävin eilen katsomassa blogini ”statistiikkaa”. Se kertoo kuinka monta ihmistä visiteeraa blogisivuillani per päivä/kuukausi/vuosi jne.

 

Tilaston mukaan sivuillani vierailevat henkilöt ovat pääasiassa Suomesta, mutta havaintoja on myös maista kuten Saksa, Sveitsi, Unkari, Portugali (Ronaldo??)…ja jopa Australia!

 

En oikein tiedä uskoisiko nettisivujeni tilastoihin vai ei? Tuskin täällä käy kukaan muu kuin minä. Ehkäpä statistiikkapalvelun tuottaja vaan haluaa uskotella, että kävijöitä riittää, jotta käyttäisin palvelua jatkossakin.

 

Jotta voisin nukkua yöt edelleen levollisena, niin asia on testattava.

 

Minulla on muutama ylimääräinen ”Seikkailujuoksija”-kirja hyllyssä. Lähetän kirjat henkilöille, jotka (ensimmäisinä) ilmiantavat itsensä. Kommentoi siis tätä blogikirjoitusta tai lähetä suoraan meiliä osoitteeseen jukka.viljanen@sportman.fi

 

Päivän ruokalistalla on 2h30 minsaa juoksentelua. Sen jälkeen pidän muutaman päivän breikin ainakin pidemmistä lenkeistä.

 

 

 

 

Tautia takana

Päivän paras urheilu-uutinen on tämä; http://www.urheilulehti.fi/yleisurheilu/41-vuotias-kiekkolegenda-sensaatiomaiseen-temppuun-kalevan-kisoissa-taalla-tehdaan-vaar

 

Suomen ennätyksen haltija Frantz Kruger teki paluun kiekkorinkiin ja voitti Kalevan kisojen kiekkokarsinnan yli 3 metriä pidemmällä kiskaisulla muihin verrattuna. Mies lopetti uransa kuutisen vuotta sitten, mutta äityi treenaamaan 6 viikkoa sitten…

 

No, se paras pointti haastattelussa on se, että Krugerin mielestä suomalaisheittäjien voiman ihannointi on ylimitoitettua:” Suomessa keskitytään liikaa voimaan, kun enemmän pitäisi keskittyä TEKNIIKKAAN”.

 

Mutta kun sitä voimaa fanitetaan niin paljon. Urheiluselostajatkin puhkuvat, kuinka paljon jonkun keihäänheittäjäm heitossa ”on tautia takana”.  Suomalaismäkihyppääjilläkin on tautisen kova ponnistusvoima, ainakin testien mukaan. Mutta lento ei yleensä kanna edes toiselle kierrokselle.

 

Olen huomannut juoksijoita valmentaessa, että perusasioihin eli juoksutekniikan hiomiseen ei oikein jakseta keskittyä. Sen jengoilleen /selkäytimeen saaminen kun vaatii toistoja toistoja ja toistoja.

 

Kuten aiemminkin, niin valmennan itseäni seuraavaan aavikkojuoksuun. Tällä hetkellä yksi valmentautumisen pääpilareista ovat ne edellä mainitut toistot.

 

Juoksin tänään 2h20 minuuttia hiekkatiellä totuttaen jalkoja monotoniseen juoksuun. Sitähän se aavikollakin taivaltaminen on, Sitä kilometrien nielemistä tunnista ja päivästä toiseen. (But I just love it!)

 

 

 

 

 

 

Moi taas!

En minä teille moikkaile, vaan kengilleni.

 

Keväällä 2011 tutustuin Juoksija-lehden kenkätesteissä Nike Zoom Elite 2-kenkään. Siitä se meidän suhde kuukausien saatossa kehittyi niin tiiviiksi, että otin niitä 5 paria Saharaan.

 

Osa jäi sille tielle, yksi pari on Urheilumuseossa ja yksi täällä kotona.

 

Tapasin viime viikolla wanhan hyvän ystävän, jonka kanssa en ole jutellut varmaan kymmeneen vuoteen. Jatkoimme luontevasti keskustelua siitä, mihin viime jäimme.

 

Sama juttu näiden vanhojen kenkien kanssa. Vaikka en ole juossut niillä neljään vuoteen, niin pistin ne tottuneesti aamulla jalkaan ja lähdin lenkille. Juoksin 2h10 minuuttia ja koska niillä ei voi hölkätä hiljaa, niin menin melko kovaa.

 

Että sellaista.

 

Kevein askelin

Askel…ja siis juoksu tuntuu nyt todella hyvältä, paremmalta kuin aikoihin.

 

Harjoittelu kohti aavikkojuoksua sujuu siis poutaisissa merkeissä. Juoksen tällä viikolla muutamia pitkiä ja joitakin herkistelylenkkejä.

 

Tänään oli sellainen herkistelyn kaltainen 1h30min lenkki. Alla oli kevyet kisarillat eli New Balancen herkät ja tunnokkaat tonnineljäsataset. (tähän lisäyksenä, minulla ei ole sporttipuolen sponsoreita, joita teille hehkuttelisin..).

 

Lenkkireitti oli 95%:sti hiekkatietä. Kiihdyttelin pitkin matkaa eli tein pitkiä vetoja. Se on yksi tapa katsoa millainen kondis on. Hengästyttääkö vai ei? Ei hengästyttänyt. Talven polkujunnailujen jälkeisestä heikosta vauhtikestävyydestä ei ole tietoakaan. Metsissä tapahtunut talviharjoittelu puolsi kuitenkin paikkansa ja aion jatkaa sillä tiellä myös jatkossa.

 

Tapanani on, varsinkin loppukesästä, tehdä harjoitteita, jolloin yritän juosta jalat altani. Kyseessä on useita kilometrejä kestävä veto, jonka aikana ..jos kaikki menee hyvin…tunnen juoksevani tästä maailmasta ulos  Se on kuulkaa hieno fiilis, mikäli voi juosta pitkän matkan aivan urku auki hengästymättä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sää maa-asemilla…

”Kelit on kohdillaan” totesimme eilisellä lenkillä suurlähettilään kanssa . Lämpöä oli karvan päälle 20 astetta ja leppoisa tuuli vilvoitti auringossa kylpeviä juoksijoita.

 

Yleisesti ottaen en ota ”keleistä” mitään stressiä. Seikkailujuoksijan työn kuvaan kun kuuluu juosta säässä kuin säässä.

 

Jos sataa, niin asenne on se, että se tekee hyvää luonnolle ja jos taas paistaa, niin se taas tekee gutaa kankeille kintuille. Aina on hyvin.

 

Yksi poikkeus sääntöön on ukonilma. Vaikka seuraankin ihan friikkinä ukkosta & salamointia, niin juoksemaan en lähde. Olen kerran juossut pitkän pätkän ihan helvetinmoisessa ukonilmassa ja selässä oli (sähköä hyvin johtava) vesileili. Olin sellaisella alueella, etten päässyt heti suojaan. Ja sehän oli kesä 2005, jolloin Suomessa järjestettiin yleisurheilun MM-kisat.

 

Tuolloin tuli mieleen, että jos nyt napsahtaa, niin Viljasesta ei jää jäljelle kuin savuavat kengät. Onneksi pääsin jossain vaiheessa piiloon erääseen autotallikatokseen.

 

Tässä Runners World-lehden aiheeseen liittyvä tietoisku.Puun alle ei siis kannata mennä…http://www.runnersworld.com/hot-weather-running/what-runners-should-know-about-lightning/slide/5

 

No sitten noilla seikkailujuoksuilla on tietenkin omat säähän liittyvät rajoitteet. Kylmissä olosuhteissa, kuten vaikkapa Grönlannissa, ollaan visusti teltassa mikäli tuulet nousevat liian korkealle. Seuraavalla reissulla vauhtia saattaakin hidastaa hiekkamyrskyt…

 

Teen tiistaina lihaskuntotreeniä, mutta pidän juoksusta vapaata.

 

 

Hyvässä seurassa

Vuositasolla ei tule juostua kovinkaan usein maanantailenkkiä, sillä tein aikoinaan päätöksen pitää yhden juoksusta vapaan päivän viikkoa kohden. Oli melko luonnollista valita maanatai, sillä viikonloppuisin on tapana juosta viikon pitkät lenkit.

 

Olen tehnyt tästä muutamia poikkeuksia. Sellaiseksi valikoitui tämä päivä, sillä minua seuraavan aavikkojuoksun valmisteluissa suuresti auttanut suurlähettiläs saapui eilen kesälomalle Suomeen. Ja pitihän meidän heti lähteä yhteislenkille. Hän kun on kovan luokan juoksijakin.

 

Sen verran juttelimme aavikkojuoksusta, että menen käymään vielä kertaalleen kohdealueella syyskuun aikana…mutta ei siitä nyt sen enempää, sillä ehdimme palata aiheeseen vielä monen monituista kertaa.

 

Olen juossut kesän aikana pääasiassa maastojuoksukengillä. Tänään jalkaan valikoitui New Balancen 1400 -kengät, joita hommasin muutaman parin vuosi kaksi sitten. Ne on vaan niin huippuhyvät kengät, että tein lenkin loppuvaiheella päätöksen ottaa ne mukaan aavikollekin, vaikka ei niitä aavikko-olosuhteisiin ole suunniteltu.

 

No, juoksin Saharan autiomaan halki ihan Niken normikengillä…

 

 

 

 

 

 

 

 

FB

Kirjoitin noin 1000 blogikirjoitusta sitten pienen artikkelin julkkiksista, jotka harrastavat juoksua. Se lista oli pitkä….

 

No tällä kertaa se on lyhyt. Tiedätte varmaan kuka on Mark Zuckerberg. Jos ette, niin mies perusti Facebookin.

 

Hän on hurahtanut juoksuun. Vielä alkuvuodesta hän pystyi juoksemaan muutaman mailin lenkkejä, mutta nyt kulkee viikonloppuna jo 20 mailia eli noin 32 kilsaa. Aikamoinen petraus…

 

Juoksu on koukuttava laji. Siitä saa yhdellä kertaa niin paljon, ettei mikään ihme että Mr.Facebook on siitä niin innostunut. Hän kertoo juoksun auttavan mm.ongelmien ratkaisuun. Mies kertoi myös aloittaneensa triathlonin harrastuksen, mutta siihen tuli hieman takapakkia, sillä hän veti fillarilla lipat ja mursi kätensä. Nyt hän taas ”vain” juoksee.

 

Juoksin tänään aika tarkalleen 2h10 minsan lenkin. Olen viime viikkoina minimoinut poluilla juoksun ja siirtynyt lähes täydellisesti hiekka-alustalle. Sen avulla (talven jäljiltä hieman hukassa ollut) juoksuvauhti on jälleen löytynyt.

 

 

 

 

Old school

Wanhassa vara parempi-rumat ne vaatteilla koreilee -teemalla juostiin päivän lenkki läpi.

 

Havahduin tuossa tämän päivän 2h lenkin lopussa, että yhtä poikkeusta lukuunottamatta juoksukamani ovat vuodelta 2010. Käydääs niitä vähän läpi:

 

Kengät: Vasque Velocity vm.2010, ne painaa ihan julmetusti (ainakin 400g/kenkä), mutta jotenkin niillä vaan on niin kiva juosta. Silleen aika hiljaa….

 

Millet-juoksupaita. Paidassa on hihamerkki, jokoa kertoo, että sillä on juostu Kalaharin halki v.2010. Paita on varmaan vuodelta 2009. Still going (smelly&) strong.

 

Shortsit: Patagonia vm.2014. Eli upo-uudet.

 

Sukat: Bridgedale, vuosimalli 2010. Niillä on kynnetty jo kahden autiomaan halki ja vielä on kun uudet.

 

Otan nää mukaan myös seuraavalle aavikkoreissuille. On aina mukavaa, kun on vanhat kaverit messissä.

 

 

 

 

 

 

 

Arkistot