Rss Feed Facebook button

Liian paljon…

Näin aluksi.. kiitokset Ylelle siitä, että se lähettää paljon mielenkiintoista urheiluohjelmaa. Eilen oli hienoa seurata mm.upeita yleisurheilukisoja, joissa tehtiin useita hyviä tuloksia.

 

Varsinkin nuoret naisurheilijat ovat nostaneet päätään muutaman viime vuoden aikana. Myös kestävyysjuoksussa on ollut muutama valon pilkahdus, mutta jalkavaivat ovat olleet useimman kiusana jo pidemmän aikaa.

 

Monen nuoren pitkän matkan jolkottajan kohdalla voi sanoa ”liian paljon liian varhain”. Melko harvasta pitkien matkojen juniorilupauksesta tulee varttuneempana kovan luokan tekijä. Saas nähdä kuinka käy tämän vasta 12-vuotiaan jenkkitytön….

 

http://www.runnersworld.com/high-school/amazing-grace-12-year-old-sets-two-world-records

 

Treenit ovat sujuneet todella hyvin. Olen hakenut kullakin lenkillä hieman erilaisia ärsykkeitä, Perjantaina juoksin pääasiassa poluilla; eilen lauantaina alkumatka meni myös maastossa, mutta pääasiassa jalat hakkasivat -yli kahden tunnin ajan- hiekkatietä ja asvalttia.

 

Olen edelleen varsin mieltynyt The North Facen juoksukenkiin. Sain ensi tuntuman saman merkin kenkiin kymmenisen vuotta sitten, jolloin testasin niitä Juoksija-lehden ensimmäisiin maastokenkätesteihin. Tykästyin niihin kovasti, mutta siinä aikojen saatossa niiden saatavuus kivijalkakaupasta heikkeni.

 

Huomasin lopputalven aikana, että niitä on taas saatavilla ainakin XXL:stä ja TopSportista. Tästä syystä päätimme ottaa ne kevään ajaksi testiin ja esitellä ne kesäkuun numerossa, johon keräsimme myös muita ”suurelle juoksijayleisölle tuntemattomia juoksukenkämerkkejä”.

 

Näitä maailmalla isoja-meillä pieniä- merkkejä ovat mm.Under Armour.

 

No, jo ekassa TNF:n testijuoksussa miellyin kenkään. Sillä on vaan helppo juosta. Mielestäni paras juoksuvaruste on sellainen, jota ei edes tunne käyttävänsä.

 

Tästä toinen hyvä esimerkki on Milletin juoksupaita, jota käytin kuusi vuotta sitten Kalaharin halkijuoksussa ja myöhemmin Saharassa. Käytän sitä edelleen ja mikäli ei parempaa ilmene, niin annan sille kyytiä myös seuraavan aavikkojuoksun aikana.

”Hulluja” ja hulluja

Eräs jo alalta vetäytynyt urheilutoimittaja sanoi minulle 10 vuotta sitten, juuri niihin aikoihin, kun ilmoitin lähtevämi Pohjoisnavalle: ”Muista Jukka, että saat kantaa ”hullun” leimaa koko ikäsi, jos lähdet sinne maailman katolle”.

 

Vastasin hänelle, että ”jos haluat nähdä hulluja, niin avaa telkkari puoli yhdeksän”.

 

Tämä asia tuli mieleeni lukiessani Outside-lehden artikkelia huhtikuisesta episodista, jonka päänäyttämönä toimi Pohjoisnapa ja pääosissa mm.Venäjä ja Norja .

Eipä olisi uskonut, noin 10 vuotta sitten, että napa-alue herättäisi niin suuria intohimon tunteita muissakin kuin seikkailijoiden parissa. Kuinka väärässä olinkaan. To be continued….

 

http://www.outsideonline.com/2092986/its-cuban-missile-crisis-here?utm_source=facebook&utm_medium=social&utm_campaign=facebookpost

 

Juhannus jatkuu kosteissa merkeissä. Ilman kosteus% huitelee ihan tapissa, joten myös meidän juoksijoiden on muistettava pitää nesteytyksestä huolta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Teräsmiehen matkassa

Olen ehtinyt heittää jo pari lenkkiä sitten edellisen blogipäivityksen.

 

Juoksin torstaina reilun tunnin lenkin Kiurun Paulin kanssa, siis ex-teräsmiehen. On todettava, että Pauli on edelleen rautaisessa kunnossa …

 

Tänään oli perinteisen juhannuslenkin aika. Vettä ei satanut, mutta ilman kosteusprosentti huiteli varmaan 90%:ssa. Jos ei nyt mies, niin ainakin hiki lensi.

 

Juoksin karvan alle 2h30minsaa uudehkoilla The North Facen Ultra Endurance-kengillä. Testasin niitä ahkeraan kesäkuun Juoksijaan ja hyväksi havaitsin. Ehkäpä kengän ainoa miinus on iltti,. joka voisi olla snadisti paksumpi.

 

Muuten ne ovat ihan priimakengät ja aion käyttää niitä mm. pitkillä lenkeillä, johon kuuluu niin polkua, hiekkatietä kuin asvalttia. Minun kengät ovat kokoa US 9,5, mutta ne tuntuvat vähintään US kympeiltä..tai jopa hieman suuremmiltakin.

 

Nyt loppupäivä kuluu palautellessa ja tankatessa, sillä keho luovutti aikamoisen määrän hikeä juoksulenkin aikana. Aion juoda reilusti päivän aikana..lähinnä vettä, mutta ehkäpä lasin viiniäkin.

 

Juhannuksen paras juoma oli kuitenkin tämä: Mansikoita, tyrniä, banaania, maitoa…nämä blenderiin ja siitä kiduksiin.

 

 

 

 

 

 

Tuplalenkki Nuuksiossa

Kävin tiistaina Nuuksiossa koejuoksemassa juoksukoululaisille soveltuvaa polkujuoksulenkkiä. En kuitenkaan ollut ihan tyytyväinen päivän saldoon, joten menin keskiviikkona hyvissä ajoin kartoittamassa vieläkin parempaa reittiä…ja sellainen löytyikin.

 

Juhannustyökiireistä johtuen juoksukoululaisia ilmestyi vain muutama paikalle, mutta ei se menoa haitannut. Uskoisin, että juoksimme eilen haastavimpia polkuja mitä Nuuksio voi tarjota. Se oli kyllä hyvä harjoitus juoksukoululaisille Pyhän tunturijuoksuun valmistautumista ajatellen.

 

Näyttää juuri nyt siltä, että median (lue:iltapäivälehtien) sääennusteet ovat yhtä luotettavia kuin menneinä vuosina.

 

Viime viikoilla (ja muutama päivä siten) lehtien otsikot kirkuivat; ”Juhannuksena aurinkoa ja hellettä”. Sanoin lehtifirmamme kavereille  että jussina sataa ihan saletisti. Olin jopa valmis lyömään siitä vetoa.sillä niin päin prinkkalaa nämä ennusteet ovat männä vuosina menneet.

 

No, huomenna se nähdään, mutta just nyt viralliset ennusteet povaavat aatoksia vesisadetta.

 

Siitäkin huolimatta, hyvät jussit!

 

Hieno luonto

Se on just niin kuin tämä nuori mies (tubettaja) sanoo eli emme aina edes itse ymmärrä, kuinka hieno luonto meillä on.

http://yle.fi/uutiset/nuori_tubettaja_vie_suomea_maailmalle__edes_suomalaiset_eivat_ymmarra_sita_miten_hieno_luontomme_on/8973417

 

No, ainakin ulkomaalaiset ovat löytäneet Suomen luonnon. Lapissa käy enemmän ja enemmän turisteja. Juoksin tänään Nuuksiossa ja sielläkin tuli muutama vierasmaalainen vastaan.

 

Kävin Nuuksiossa katsomassa huomista juoksukoulun reittiä. Se lenkki, jonka tänään juoksin taitaa vaan olla siihen tarkoitukseen vähän turhan rankka, joten käyn vielä huomenna, ennen illan treenejä, kartoittamassa jonkun vaihtoehtoisen reitin. Huomisen jälkeen juoksukoulu siirtyy kesälomalle, joka päättyy elokuun alussa.

 

 

 

 

 

PK

Se on torstaina lomille lomps. Tai lomille ja lomille. Auto nyt ei ainakaan starttaa aamuruuhkiin neljään viiteen viikkoon.

 

Kroppa ei  nyt varsinaisesti saa lomaa, sillä aion kurittaa sitä pitkillä lenkeillä. Sen vastapainona aion myös ottaa myös erittäin lungisti vaikkapa pihakalliolla makoillen ja kesästä nauttien.

 

Saan torstaina miellyttävää juoksuseuraa. Eräs kaikkien aikojen härmäläis-kestävyysurheilija Pauli Kiuru tulee piipahtamaan täällä meillä. Tutustuin Pauliin eräällä ulkomaan reissulla hieman vajaat kymmenen vuotta sitten.

 

Paulin saavutukset ovat triathlonissa ihan omaa luokkaansa ja kyllä mies vielä tunnetaan maan rajojen ulkopuolellakin.

 

Olimme kaverini Angelo Henryn luona Kapkaupungissa yhden jos toisenkin kerran. Eräällä reissulla osallistuimme polkujuoksukisaan, joka oli about puolimaratonin mittainen.

 

Ajoimme kisapaikalle, joka oli noin parin sadan kilsan päässä Cape Townista pohjoiseen. Siellä kisapaikalla oli eräs jeppe, joka kuuli, että olen Suomesta. Siinä iltaa istuessa hän kysyi ”tiedätkö Pauli Kiurun?”.

 

”Tottahan minä Paulin tiedän…ja itse asiassa tunnen miehen hyvin. Ollaan nukuttu samassa sängyssäkin”. Mies katsoi minua silmät pyöreinä. Selitin, että me jaoimme saman hoteelihuoneen ja meillä oli siellä iso tuplavuode. Ja jos totta puhutaan, niin nykäisimme Paulin kanssa sängyt erilleen, joten ei me nyt ihan samassa sängyssä nukuttu Melkein kuitenkin…

 

Maanantai oli juoksusta vapaata, huomenna taas mennään!

 

 

 

 

Keli…

Yksi yleisimmistä kysymyksistä johon saan vastata on..”kuinka paljon juokset viikossa/kuukaudessa/vuodessa?

 

Asia tuli just nyt mieleen lukiessani uusinta (ja mitä mainiointa) Hiihto-lehteä, jota firmamme kustantaa. Olympiavoittaja Sami Jauhojärvi on lehden kolumnisti ja viimeisessä jutussaan hän kirjoittaa hiihtäjien harjoitusmääristä.

 

”On tuloksellisesti parempi harjoitella 500 tuntia suunnitelmallisesti (tiettyjä ominaisuuksia kehittäen) kuin 700 tuntia ilman johtoajatusta tunteja keräillen”.

 

Ja Jauhojärvi jatkaa…tutkimuksissa on selvinnyt, että menestyneet urheilijat ovat liikkuneet jo nuorena paljon. 1960 luvulla lapsille kertyi hyötyliikuntaa jopa 6-8 tuntia päivää kohden. Kaksi vuosikymmnetä myöhemmin liikuntaa kertyi vielä 3-5 tuntia, mutta nykyään (arviolta) 1-3 tuntia.

 

Mistäköhän niitä tulevaisuuden hiihtäjiä ja ratajuoksijoita oikein sikiää?

 

Asiasta kolmanteen…tai liittyy tämä etäisesti päivän aiheeseen.

 

Katselin lauantaina Venlojen viestiä. Ylelle lähtee kiitos siitä, että he panostavat suunnistuksen seurantaan. Toimittajapari Eskola/Salmi hoitaa tehtävänsä todella mallikkaasti.

 

Kisoissa oli kehno sää, tai kuten nykyään on tapana sanoa, kehno keli.Suunnistajat ovat kuitenkin tottuneita harrastamaan oli keli eikun sää mikä hyvänsä.

 

Siksi minua ihmetyttikin, kun kenttähaastattelija muistutti jokaisessa haastattelussa ”kuinka keli on niin kehno ja varmaan vaikuttaa kisafiilikseen”. No ei tuntunut vaikuttavan…

 

Hölköttelin sunnuntaina reilun pari tuntia.

 

Funtsailua

Juoksentelin lauantaina pari tuntia aika vaihtelevissa olosuhteissa. Jalkojen alla oli välillä kapeaa kinttupolkua, ulkoilureittien hiekkaa ja pikkuisen asvalttiakin.

 

Mitä teknisempi juoksualusta, kuten esimerkiksi kinttupolku, niin sitä vähemmän on tilaa ajatuksille..siis muulle kuin juoksulle ja pystyssä pysymiselle.

 

Mutta kun taivaltaa hieman helpommalla juoksualustalla, niin ajatukset alkavat pyörimään ihan muissa asioissa.

 

Monet suunnistukseen ja poluilla juoksemiseen hurahtaneet ovat sanoneet, että em.juoksulajeissa pääsee eroon työasioista, jotka muutoin pyörisivät mielessä.

 

Meikäläinen ajattelee aavikko-ja jäätikköjuoksujen aikana lähes yhtä asiaa. Ruokaa!

 

Siellä kun on aina karmiva nälkä. Ja sen lisäksi syöminen on ainoa huvi, jos esimerkiksi tonnikala & makaroni-annos (+hemmetisti ketsuppia) sellaisesta käy.

 

Pitkät juoksulenkit antavat tilaa ajatuksille. Sieltä löytyvät ratkaisut elämän pieniin ja vähän suurempiin ongelmiin. En tiedä luovempaa tilaa kuin juokseminen, sillä myös ajatukset juoksevat paremmin.

 

Yksi parhaita..ellei paras..tapa elää juuri tätä hetkeä on juoksulenkki. Kuuntelin eilisellä (tuulisella) lenkillä luonnon musiikkia eli  koivun lehtien ”kohinaa”.

 

Mukavia lenkkejä.

 

 

 

 

Kulkurit

Olin puhumassa erään kauppayhdistyksen tilaisuudessa viime tiistaina.

Kyllähän sitä aina huomaa olevansa ns.outo lintu vähän missä seurassa tahansa, mutta det haittar inte:-)

 

Eräs isännistä kysyi, onko maailmalla muita aavikoihin ja jäätiköihin yhtä hullaantuneita ihmisiä?

 

Varmasti. On ns.wanhoja partoja, joista olen kuullut ja jotenkin heidät tiedän ja sitten on uusia seikkailijoita, joista en ole vielä tietoinen.

 

Yhteistä meille on varmaan mm.se, että meissä on hieman kulkurin vikaa ja levottomuus iskee, jos joudumme olemaan paikallaan liian kauan. Saharan halkijuoksun jälkeen ajattelin (ja kerroin julkisesti) pitäväni pienen seikkailubreikin.

 

No just joo; ei sinä mennyt montaakaan viikkoa, kun kolkuttelin kartta kädessä Gregin ovea ja aloimme siltä istumalta suunnitella Grönlannin jäätikön ylitystä. Ja sieltä palattuamme pidin muutaman kuukauden siestan ja aloin suunnittelemaan tätä marraskuussa alkavaa seikkailua.

 

Jos siis kerron seuraavan seikkailun jälkeen vetäytyväni hetkeksi takavasemmalle, niin älkää uskoko.

 

Tässä on muuten yhden swedu-nomadin nettisivu. Hän aikoo seuraavaksi vaeltaa mm.Gobin autiomaan halki – seuranaan kameli.

http://www.humanedgetech.com/expedition/bodegren/

 

Nyt lenkille.

 

Hyvää viikonloppua.

 

 

 

 

Testiradalla

Kävin tänään koklailemassa useampien maastokenkien pitävyyttä sateen (no mikäs muun..) kastelemalla kallioilla.

 

Tämän päivän testikengistä yksikään ei saanut pito-ominaisuukista täysiä pisteitä vaan …itse asiassa… olin melko pettynyt niiden suorituskykyyn. Varsinkin ylämäissä jalat lipsuivat kohtuuttoman paljon ja tasaisellakin juostessa sivuttaispidossa oli toivomisen varaa.

 

Kallioissakin on eroja. Vähänkin kun on vihertävää kallion pinnassa niin se on harva kenkä, jonka pohja puree sellaiseen alustaan niin hyvin, ettei jalka lipsu.

 

Huomenna ja sunnuntaina jätän nämä testaajan hommat sikseen ja keskityn omiin harjoituksiin.

 

 

Arkistot