Rss Feed Facebook button

Nouhau

Piipahdin tänään tuotantoyhtiö Nouhaun byroolla.

 

Yhtiön nimi ei varmaan sano monelle yhtään mitään, mutta esimerkiksi ohjelma ”Huomenta Suomi” on jo tutumpaa kauraa.

 

Aloitin yhteistyön Nouhaun kanssa ”Duunikunto”-ohjelman myötä ja nyt mietitään jo uusia kuvioita. Yksi projekti on jo alkamaisillaan ja muistakin mahdollista proggiksista jo jutellaan. Siinä tuli kolme ”jo” sanaa aika putkeen.

 

Team Grönlanti kokoontui tänään ilman rakkaita Grönlannin tiimiläisiä.

 

Lasken tiimin jäseneksi myös Pena Kotiahon, joka jeesaa meitä satelliittiasioissa. Suomen parasta palvelua löytyy tuolta…. http://www.savantum.com/

 

Eikä tässä vielä kaikki. Tänään tuli todella puskista idea uudesta kirjasta ja sen esitti henkilö, jolla kynä pysyy kädessä.

 

Olin jo ajatellut..tai oikeastaan päättänyt, etten lähde moiseen humputteluun mukaan, sillä olen ollut jo (nuoresta iästäni huolimatta…) jo kahdessa mukana. Tai oikeastaan kolmessa, jos lasketaan Juoksija-lehden ”Matkalla maratonille” mukaan.

 

Arvaatte jo varmaan vastaukseni. ”Kiinnostaa”.

 

t. Mies, joka ei osaa sanoa ei.

 

Vuosikymmen sitten…

Tasan kymmenen vuotta sitten, hain pää märkänä sponsoreita etelämantereen seikkailuani varten.

 

Lähtökohdat olivat kaikin puolin nykypäivää huonommat. Ensinnäkin, kansainvälinen pankkikriisi oli iskenyt myös Suomeen, vaikka eräs kärkipoliitiikkomme sanoi sen ohittavan meidät. (sinänsä uskomaton lause…).

 

Rahoituksen kerääminen aikoina, jolloin sapeleita kalistellaan ja veri virtaa kaduilla, on hiukkasen vaikeaa. Kassaa kartuttaakseni, tein mahdollisimman paljon puhekeikkoja, koska niistä maksetaan kohtuu hyvin.

 

Muistan marraskuisen päivän, kun pidin puheen erään pankin johtajistolle. Siellä vedettiin melkein ranteita auki (ei ehkä puheeni takia) vaan siksi, että ajat olivat kurjat.

 

Sanoin, että pää pystyyn (perkele). On tässä lähihistoriassa pahemmastakin selvitty.

 

Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, kun haen rahoitusta toiselle jäätikkömatkalle, asiat ovat paremmin. Mutta kun katsoo lehtien otsikoita, jossa puhutaan (ja on puhuttu) mm.rakennusbuumista, niin vanhaa (sivuaineena) kansantaloustiedettä lukenutta seikkailijajuoksijaa alkaa välillä meno hirvittää. Historiasta kun ei ikinä opita mitään….

 

 

 

 

 

 

 

 

Nappaako?

Tällä viikolla ratkeaa, näin ainakin toivon, eräs tärkeä yhteistyökuvio.

 

Pitäkää peukkuja.

 

Olen sinkauttanut tänään jo useamman meilin potentiaalisille sponsoreille. Jokaista toteutunutta diiliä varten tarvitaan (arviolta) 15 kontaktoitavaa yritystä. Niistä siis yksi lähtee mukaan. Jos lähtee.

 

Uskon, että monille seikkailuista haaveileville tämä on kova… ja itse asiassa tekemätön paikka. Kun ne viisi tai kuusi ensimmäistä kontaktoitavaa yritystä sanoo ”ei” tai sieltä ei edes vastata. Jaksaako sitä olla yhteydessä vielä seitsemänteen tai kahdeksanteen tai…ties kuinka monenteen yritykseen, kun ne kaikki sanoo aina ”ei”.

 

Kyllä jaksaa, jos uskoo asiaansa. Siinä se ”usko” punnitaan. Retkikunnan perustaminen ja sen luotsaaminen on ihan samanlaista kuin start up-yrityksen perustaminen. Tulee ensimmäinen kuolemanlaakso ja vähän ajan kuluttua toinen. Ja sitten kolmas….

 

Työ tekijäänsä palkitsee, niin tässäkin asiassa. On vaan otettava niistä kieltäytymisistä opiksi ja käännettävä tappiot voitoksi.

 

Uusi mato koukkuun.

 

 

 

Näpit irti

Viime viikkojen aikana on otettu kantaa julkisten (yleisten) maa-alueiden ja erämaiden puolesta.

 

Jenkeissä äänestettiin viime viikolla. Jos asiaa katsoo luontoihmisen lasien läpi, niin vastaikkain oli kaksi eri suuntausta: toiset halusivat hyödyntää aiempaa vapaammiin koskematonta luontoa ja toiset suojella sitä.

 

Asia herätti vaalikentillä todella paljon tunteita ja jopa tietyt yritykset lähtivät julkisesti tukemaan poliitikkoja, jotka haluavat suojella erämaita. Tästä esimerkkinä mm.Patagonia.

 

Vastapuolella oli varmasti omat lobbarinsa.

 

Äänestäjät ovat kuitenkin puhuneet. Yhä useampien viestinä oli, pitäkää näppinne erossa luonnosta!

 

Suomessakin on otettu kantaa. Ihan oikeudessa asti.

 

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi Helsingin Keskuspuiston nakertamisen/rakentamisen.

 

Pidän tärkeänä, että keskuspuistot (ja muutkin viheralueet) säilytetään koskemattomana. Espoon Keskuspuiston laitamille ollaan jo rakentamassa.

 

Vedän tänään ihan extra-kevyen lenkin. Enköhän pääse jo ihan kunnon treenamiseen makuun päivän parin päästä.

 

 

Sitkeässä on…

…nimittäin tukkoinen nokka.

 

Olen ottanut sellaisen asenteen, että jos on pikkuinenkin lentsu päällä, kuten nyt, niin kaikki sportti jää väliin.  Kuumetta tai muuten heikkoa oloa en ole tuntenut; oireet on vähän samat kuin vaikkapa siitepölyallergiassa. Nokka vuotaa kun Niagra.

 

(tähän väliin pieni vitsin poikanen. Eräs jo edesmennyt tuttuni osti Viagraa. Hän kertoi myöhemmin, ettei se toiminut. Nenä vaan alkoi vuotamaan. Sanoin, että ehkä ostit vahingossa Niagraa?).

 

Kevyt pihaharavointi saa toimia juoksulenkin korvaajana.

 

Sinänsä haravoinneilla ei ole kiire, sillä melko pitkänkin ajan sääennuste ei lupaa talvisia olosuhteita Espooseen ainakaan ennen joulukuun alkua.

 

Näillä leudoilla alkutalven keleillä on yllättävän suuri merkitys urheilu-ja vapaa-ajan liiketoimintaan.

 

Suksia ei näillä leveysasteilla juuri myydä eikä muuten voiteita tai muutakaan hiihtoon liittyvää tilpehööriä.

 

Toppatakit ja muut kalliimman puoleiset ”goretakit”, joissa on muuten paras kate niin valmistajalle kuin kauppiaalle, jäävät roikkumaan kaupan rekkeihin.  Joulukuun puolivälissä ne myydään alennusmyynnissä.

 

Saamani tiedon mukaan ihmiset (kuluttajat) eivät osta takkeja ja kenkiä ennakoivasti, vaan vasta sitten kun tilanne (keli) on päällä. Se on kyllä helppo uskoa…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Havaintoja

Kööpenhaminan matkasta vielä sen verran, että siellä syksy oli vasta alkutaipaleella. Ruoho oli siis naapurissa vihreämpää.

 

Vaikka varjossa lämpötila oli kohtuu vaatimattomat 12 astetta, niin auringossa olisi pärjännyt ihan paitahihasillaan. Suomi-poika talsi kuitenkin toppatakissa.

 

Kaksi asiaa pisti matkallani silmään.

 

En ole nähnyt missään kerralla niin paljon ihmisiä fillaroimassa paikasta a paikkaan b. Ja liikenne sujui hyvin.

 

Suomessa työpaikkapyöräilijä pistää urheiluasun päälle, mutta tanskalainen etenee tyylikkäästi (jakku-)puku päällä. Ja yleensä ilman kypärää. Fillarit eivät ole, ainakaan silmämääräisesti havainnoiden, tuhansien eurojen hifistelypyöriä vaan ihan perinteisiä kaupunkipyöriä.

 

Kaupunkikuvassa näkyi myös paljon juoksijoita. Etenkin iltaisin.

 

Ehkä kolmas asia, jonka voi ottaa esille, on ihmisen hoikkuus. Se on pieni ihme, sillä varsinkin lounasruokavalio on kaukana THL:n suosituksista.

 

Otaksun, että Grönlannin jäätikköjuoksu ja siihen liittyvät asiat, vievät minua vielä tulevaisuudessakin Kööpenhaminaan.  Hyvä niin, sillä pidin kokemastani.

 

Luulen, että tukkoinen nokka pitää minut pois lenkkipoluilta koko viikonlopun ajan.  Otaksun saaneeni sen lentokoneen ilmastoinnista; se ei olisi nimittäin ensimmäinen kerta.

 

Tapasin perjantaina sponsorini Miika Vuoren, joka tuo maahan Patagoniaa, La Sportivaa ja Black Diamondia…muutama merkki mainitakseni.

 

Patagonia varustaa minut pääosin vaatteilla, mutta testissä on myös 28 litran juoksureppu, Ja ne kamat mä roudaan Grönlantiin Patagonian isolla 120 litraisella pakaasilla.

 

Black Diamondilta tulee valaisimia (otsalamppu, telttalampu),  mutta myös juoksuun ja leirielämään suunniteltuja tuotteita.

 

La Sportiva kengittää meikäläisen. Otan nyt testiin Lycan -juoksujalkineen ja maaliskuussa saan testattavaksi uudistuvan Bushido-mallin.

 

 

 

Mitäs me lahjattomat

Joulu lähestyy…ja samalla ostohysteria.

 

Suhtautumiseni jouluun on ollut jo pari vuosikymmentä todella ristiriitainen.  Sinänsä joulu on jees; on mukava tavata lähisukulaisia ja istua joulupöytään heidän kanssaan.

 

Ja sitten on se mitalin toinen puoli. Se ylikaupallinen.

 

Läksimme aikoinaan sitä (maan-)pakoon, pariinkiin otteseen. Vuosikymmen sitten. Espanjassa ei ole – tai ei ainakaan ollut -samanlaista jouluhysteriaa kuin täällä.

 

Alla oleva artikkeli on hyvä muistutus niille kaikille, jotka ostavat joululahjaksi vaikkapa ”vitsikkäitä” patterilla käyviä vempaimia. Ne toimivat kirjoittajan mielestä 30 sekuntia. Sen jälkeen niistä tulee ongelmajätettä, jota on tässä maailmassa muutenkin ihan riittämiin.

 

https://www.monbiot.com/2012/12/10/the-gift-of-death/?fbclid=IwAR3WCI6nDfrYBYNz14tNQ2Xm2FugUN-mZHEL29tOY2R2Wwu8UYMAiaUFdks#.WgA4NptNI58.facebook

 

Toin Köpiksestä tuliaisen. Tukkoisen nokan. Sen sitä saa, kun jättää sinkkivalmisteet kotiin.

 

Aion jättää juoksut nyt ainakin pariksi päiväksi väliin.

 

 

Kuva

Ohessa linkki, josta löytyy kuva, joka otettiin keskiviikkona Suomen Tanskan suurlähetystössä. Oikealta katsottuna kuvassa on Veera, Heini, Vesa (suurlähettiläs), henkilö jonka nimi meni valitettavasti ohi ja Antti.

https://twitter.com/FIArctic

 

Minulla on tietenkin kuvassa silmät kiinni.

 

Muistatteko, kuinka kerroin joutuneeni menomatkalla Köpikseen lentoaseman satunnaistarkastukseen..ja että tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus.

 

Tänään paluumatkalla löin vedon Antin kanssa.  Hän saisi tarjota minulle ison kupin latte-kahvia, mikäli joudun satunnaistarkastukseen (random check).

 

Heti sen jälkeen kun olin kulkenut metallispaljastimen läpi (se ei muuten piipannut), niin Köpiksen kentän turvatarkastajat vetivät minut sivuun ja kysyivät lupaa ”random checkiin”.

 

Naamani oli yhtä hymyä, sillä olinhan voittanut vedon. No, kyllä tilannetta seurannutta Anttiakin hymyilytti.

 

Satunnaistarkistus on niin kauan ihan ok, kun ei näy kumihanskoja.

 

 

 

 

 

 

Mahtavat kaverit

Nämä kaksi päivää ovat olleet todella mukavia täällä Kööpenhaminassa. Meistä on pidetty todella hyvää huolta.

 

Olen menneinä vuosina kiitellyt useaankin otteeseen meidän upeaa ja tehokasta Ulkoministeriötä ja teen sen nytkin.

 

Tiimikaverimme Lars on onnellinen mies. Hänestä on paljon opittavaa.

 

Ole iloinen ja kiitollinen mitä sinulla on. Ohessa on siitä yksinkertainen, mutta opettavainen video.

https://www.youtube.com/watch?v=r0BFEYy6rEA

Köpiksen saldoa

Terveiset iloisesta Kööpenhaminasta.

 

Pienen (minun aiheuttaman) bussiseikkailun jälkeen löysimme majapaikan, joka on suurlähettilään resedenssi. Noin satavuotias talo on vain vartin kävelymatkan päässä keskustasta.

 

Eilisillan päätteeksi pääsimme jopa saunaan ystävällisen suurlähettilään kanssa.

 

Sitä ennen lounastimme Lars Poulsenin kanssa. joka pudotti pienen uutispommin.

 

Jäätikkömatka alkaa vasta noin kuukautta myöhemmin, kun olin itse suunnitellut. Siihen on omat syynsä, joita voin valottaa myöhemmin.

 

No, se ei todellakaan maailmaa kaada. Itse asiassa jäätikköexpertit ovat sitä suositelleet, sillä huikeisiin mittoihin kasvavat piteraq-myrskyt laantuvat (yleensä) kevään edetessä.

 

Olemme täällä vielä keskiviikon ja torstain sumpilimassa jäätikkömatkaan littyviä asioita.

 

Ja eiköhän tässä ehdi vielä juoksulenkillekin.

 

 

 

 

Viimeisimmät artikkelit

Arkistot