Rss Feed Facebook button

Kuntoilija?

Uusimmassa Juoksijassa on hyvä juttu ”näin treenitauko iskee juoksukuntoon”.

Aktiivikestävyysjuoksija, kuten esimerkiksi minä, harjaannuttaa ”hitaita soluja”. Mikäli idän (tai joudun pitämään..) treenitauon, niin hitaat solut surkastuvat nopeammin kuin ”nopeat solut”.

 

”Mitä korkeammalta harjaantuneisuustasolta lähdet sitä noeammin kunnon heikkeminen aluksi etenee” (Juoksija 6/2017)

 

Kuntoilijan, joka on käynyt puolen vuoden mittaisen juoksukoulun, harjoittelun positiiviset vaikutukset häviävät melko nopeasti, mikäli harjoittelu keskeytyy. Syynä on se, että tulokset ovat syntyneet melko lyhyessä ajassa.

 

Tämä jälkimmäinen tieto pitää lähettää myös tämän vuoden juoksukoululaisille, sillä osalla heistä on takana puolen vuoden treenijakso. Nyt pitää vaan jatkaa…

 

Apteekkialalla työskentelevä kaverini kertoi, että syyskauden ensimmäinen flunssapiikki on juuri nyt. Koulut ja sen sellaiset ovat jälleen avanneet ovensa ja sieltähän pöpöt leviävät sinne sun tänne.

 

Elokuun Juoksija referoi tutkimusta, jonka mukaan sinkkilisä saattaa lyhentää virustaudin kestoa.  Käytän itse sinkkisuihketta, jota saa apteekista. Aloitin sen käytön (taas..) pari päivää sitten.

 

Ainakin viime talvena säästyin (kop, kop) virustaudeilta ja istän sen ainakin osoittain sinkin piikkiin.

 

Käyn tänään lenkillä, vaikka maanantait ovat yleensä lenkkivapaapäiviä.

 

 

 

 

 

 

 

Väsy

Eilen meni niin sanotusti myöhään; olin kotosalla vasta puolen yön jälkeen. Illan aikana nautittu (1) lasillinen viiniä ja normaalia lyhyempi yöuni pistivät meikäläisen haukottelemaan aamun parin tunnin metsäjuoksulenkillä.

 

Ja hei, uusi Juoksija-lehti on ”taas” ilmestynyt. Testasimme elokuun numeroon ns.halpoja lenkkareita, joita löytää vaikkapa marketeista.

 

Otin itse kesän aikana testityypit Niken ”halpiskengilllä”. Ihan hyviltä ne tuntuivat, etenkin kävelyssä, mutta kyllä niillä voi ihan hyvin juostakin. Vähän turhan pehmeät ne olivat minun makuuni.

 

Juoksin eilen suurlähettilään kanssa. Kerroin hänelle, että mikäli lupa-asiaan ei saada vahvistusta elokuun aikana, niin lykkään retkikunnan aloituspäivää vuodella eteenpäin.

 

Minulla on vahva sitoutuminen ensi kevään jäätikköjuoksuun, josta kerron syksyn aikana lisää. Olen myös lähdössä käymään mm. Saharassa, joten aavikkojuoksulle ei pian ole edes aikaa. Haluja kyllä olisi.

 

 

 

 

 

 

 

Avaus

Avasin nettisivut vuonna 2010 ja tällainen oli ensimmäinen blogikirjoitus päivämäärältä 14.6.2010:

 

”Hei ja tervetuloa upo-uusille nettisivuilleni!

Itse asiassa nämä ovat ensimmäiset ”viralliset” nettisivuni ja ne on tehty yleisön pyynnöstä, sillä ainakin yksi henkilö on toivonut  minulta blogikirjoituksia/nettisivuja;-)

Ylläpidän sivuja erittäin aktiivisesti eli 6-7 krt/viikko. Aktiivisempina (ADHD) päivinä niitä saattaa tulla kaksikin…

Seuraavat 2 kuukautta elän Kalaharin autiomaan halkijuoksun hengessä ja siitä seuraavat 20 päivää tosi toimissa. Miksi lähden sinne ja mitä kaikkea matkan valmisteluihin kuuluu jne jne.?

 

Luen mieluusti ulkomaisia juoksu-vuorikiipeily-seikkailusivustoja ja lainaan (varastan) sieltä mieluusti mielenkiintoisia juttuja luettavaksenne.

Kerron mitä ja millaisia varusteita käytämme harjoittelun ja juoksun aikana ja mikä tekee niistä niin hyviä.

Voit lukea matkakertomuksia edellisiltä juoksuseikkailumatkoilta kohdasta ”adventures”.

Mikäli (ja kun..) haluat lähteä mukaan matkatoimisto Aventuran järjestämille juoksumatkoille, niin klikkaa ”running guide” -painiketta. Toimin Aventuran juoksumatkojen suomalaisena matkanjohtajana. Lähdemme vuonna 2011 kohteisiin, johon kukaan muu ei ole aikaisemmin järjestänyt juoksumatkoja. Esimerkkinä vaikkapa Libyan Sahara!

Lopuksi. Ylläpidän sivuja myös 20 päivää kestävän aavikkojuoksun aikana, mikäli tekniikka ja mies ovat kunnossa.

Toivottavasti viihdyt sivuillani.

t. Jukka

 

Vaikka lopussa mainittua ”running guide” sivua ei enää löydykään, niin juoksumatkojen järjestäminen on edelleen lähellä sydäntäni.

 

Yhteistyökumppani on vaihtunut, se on matkatomisto Vetikko ja matkakohde on edelleen Saharassa, mutta nyt Marokon puolella.

 

Itse asiassa Greg lähetti pari äivää sitten viestin, että Kalaharin seikkailun päättymisestä on kulunut tasan seitsemän vuotta.

 

Se oli ensimmäinen retkikunta, jonka organisoin alusta loppuun.

 

Saavuin etelämantereelta kotiin 1.1.2009 ja funtsailin tulevia seikkailuja. Muiden järjestämät huvit ja seikkailut eivät enää kiinnostaneet. Halusin kulkea ihan omia polkuja.

 

Minulla oli työhuoneessani karttapallo, jota pyörittelin levottomana talven 2009 aikana. Yhtäkkiä mieleeni juolahti, että Kalaharin autiomaa. Sehän se on, seikkailujuoksijan ensimmäinen retkikunta menee sinne.

 

Tutkailin netistä yrityksiä, jotka järjestävät Kalaharin alueella aavikkoretkiä. Lähetin niille meilejä, joissa kysyin mahdollisuutta saada miehistö ja pari autoa koko autiomaan ylitystä varten. En saanut yhtään vastausta.

 

Sain kuulla, että suomalainen Kon-Tiki Tours järjestää matkoja Kalahariin. Olin yhteydessä yrityksen toimitusjohtajaan ja hän lupasi auttaa minua.

 

Kon-Tikillä oli hyvä ja pitkäaikainen yhteistyösuhde Botswanassa toimivaan Penduka Safarikseen. Meilasin yrityksen omistajalle Willemille ja sovin ajankohdan, jolloin vierailen Botswanassa.

 

Olin tutustunut etelämantereella Gregiin ja samalla kun sovin Botswanan reissusta kävin helssaamassa häntä Johannesburgissa.

 

Gregillä oli juuri tuohon aikaan loma, joten hän päätti lähteä kaveriksi Botswanan matkalle. Ajoimme miehen maasturilla kaikkiaan 5000 kilsaa osin melko paahtavissa olosuhteissa.

 

Tapasimme Willemin Maun-nimisessä kaupungissa.

 

Espoossa oli tuohon aikaan ainakin puoli metriä lunta, Maunissa vähintään 40 astetta lämpöä. Snadi kontrasti siis.

 

Willem osoittautui loistavaksi yhteistyökumpaniksi, vaikka hän myöhästyi ainakin tunnilla ekasta palaverista. Tutkailimme Kalaharin karttoja. Hän ehdotti, että juoksen Kalaharia halkovan asvalttitien reunassa ja pari autoa seuraisi minua.

 

Selitin hänelle juurta jaksaen, että haluan juosta mahdollisimman syvällä Kalaharin autiomaassa, enkä halua nähdä edes vilausta asvalttitiestä. Loppujen lopuksi löysimme hyvän reittisuunnitelman, jonka toteutimme kesän 2010 aikana.

 

Greg oli mukana palavereissa ja hänelle heräsi kiinnostus tulla yli 1000 kilometrin juoksuseikkailulle mukaan.  Hänen mukaan tuleminen oli monen neuvottelun takana (lue: vaimolta lupa….)

 

No, lupa heltisi ja niin Greg, Kirsi ja meikäläinen aloittivat elokuussa 2010 pitkän juoksutaivalluksen upean aavikon halki.

 

Pidän sitä edelleen parhaana reissuna so far. Koko ryhmän henki oli todella hyvä. Ohessa kuva leirinuotiolta…

 

Greg 045

 

 

 

 

 

 

 

Yhteistyötä

Mikäli amerikkalaiseen ”farmarin almanakkaan” on uskominen, niin tulevana talvena hengitys höyryää…ainakin valtameren takana.https://www.mnn.com/earth-matters/climate-weather/blogs/farmers-almanac-warns-brutal-winter

 

En nyt toivo ”brutaalia talvea”, mutta olisihan se mukavaa, jos ensilumi sataisi jo marraskuun puolella.

 

Ja se tekisi kuulkaa hyvää myös kauppiaille, jotka ovat kärvistelleet myymättömien suksien ja voiteiden kanssa menneiden talvien aikana. Nastakenkien myynti on taas ollut hyvässä hapessa, sillä pääkallokeleistä ei ole ollut puutetta.

 

Pysytään vielä sääasioissa. Kävin nimittäin tänään Ilmatieteen laitoksella.

 

Visiittini aihe liittyi tulevaan jäätikköjuoksuun. Teen sen yhteydessä yhteistyötä niin Ilmatieteen laitoksen kuin Arktisen Neuvoston kanssa.

 

Edellä mainitut yhteistyötahot, johon kuuluu myös myös muita toimijoita, tuovat tulevaan jäätikköseikkailuun ihan uusia ulottuvuuksia…tai merkityksiä, kuten nykyään sanotaan. Kerron tästä vielä paljon lisää syksyn aikana.

 

Juoksin eilen testilenkin ihan upouusilla maastokengillä. Se oli jännä kokemus, sillä vasemmassa jalassa oli La Sportivan Helios ja toisessa jalassa testijalkine (toinen merkki).

 

Helios on kenkä, joka ei palauta energiaa juoksijalle, kun taas  tämä toinen maastokenkä oli sellainen, että ihan kuin olisi ollut jouset jalan alla.  Ajoittain juoksurytmi meinasi mennä sekaisin, sillä niin erityyppisistä kengistä oli kyse.

 

Juoksija-lehti tekee siis maastokenkätestiä, joka ilmestyy syyskuun aikana.

 

 

Henkselit?

Olen suunnitellut aavikkojuoksua jo vuosien ajan.

 

Syy pitkään valmisteluun löytyy kyseisen alueen lupaviidakosta, joka hakee vertaistaan. Uusi lupahakemus on taas vetämässä.

 

Mikäli sekin tulee bumerangina takasin, niin sen jälkeen vedän sen projektin ylle henkselit ja katselen uusia seutuja. Aikansa kutakin.(..sanoi pässi kun päätä leikattiin)

 

Valmistelen tällä hetkellä omaa jäätikköseikkailua sekä asiakkaille järjestettävää juoksuseikkailua Saharaan. Paikkoja (jälkimmäiseen) on vielä vapaana.

 

Nyt lenkille.

 

 

 

 

 

 

 

Safety comes first.

Juha Hietasen kirjoittamassa ”Seikkailujuoksija”-kirjassa kerrotaan varsin seikkaperäisesti mm.Saharan halkijuoksun valmisteluista.

Turvallisuus oli eräs tärkeimmistä..ellei tärkein asia, johon käytimme paljon aikaa ja vaivaa.

 

Lähtötilanne oli se, että Saharan Marokon puoli oli (ja on) turvallinen, mutta Mauritania taas ihan kaikkea muuta. Tuolloin siellä mellasti al-Qaida.

 

Tuoreessa muistissani oli mm.joulukuu 2007, jolloin ranskalaiset turistit surmattiin Mauritaniassa…ja tilanne oli muuttunut paljon pahemmaksi kuluneiden vuosien aikana. (minun piti kisata Mauritaniassa 2008, mutta terroristijärjestön toiminta esti tuolloin matkani..)

 

No, mä nyt vaan halusin juosta Saharan halki ja tiesin sen olevan mahdollista, mikäli saan itselleni viimeisen päälle asiantuntevan tukitiimin. Ja näin myös kävi.

 

Saharan retkikunnan toimintaa johti sotilastiedustelussa ja erikoisjoukkotoiminnassa meritoinuneita henkilöitä. Yksi heistä oli ystäväni /liikekumppani Robert Sainio. (järjestän hänen kanssaan juoksuseikkailun Saharassa..siis Marokon puolella, jossa meidän ei tarvitse huolehtia turvallisuudesta. Olemme siis erittäin kaukana Mauritaniasta)

 

Mauritaniassa meillä oli lopujen lopuksi muonavahvuudessa jopa 14 paikallista sotilasta.

 

Menemättä (mehukkaisiin) yksityiskohtiin tiedän, että se kannatti.

 

Otin aiheen puheeksi siksi, että Malissa kaapattu ruotsalainen oli al-Qaidan vankina kuusi vuotta. Minulla ei ole lehtiartikkeleita yksityiskohtaisempia tietoa tästä tapauksesta, mutta ihan yleisesti ottaen voi sanoa, että me olemme usein hieman sinisilmäisiä liikkuessamme turvattomilla alueilla.

 

Pitäkää siis suojaus ylhäällä.

http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005320937.html

 

Olin pari päivää Lansi-Suomessa kokoustamassa ja suunnittelemassa uusia kuvioita edellä mainitun henkilön ja erään toisen ystäväni kanssa.

 

Kotiin tultuani oli tehtävä päätös; juostako kaksi tuntia vai käyttää sama aika nurmikon leikkuuseen. Molemmissa aktiviteeteissa on käyttövoimana kauramoottori.

Jälkimmäinen vaihtoehto voitti.

Pari pointtia Pyhästä

Lähetin tänään viestin Pyhätunturin Jusu Toivoselle, joka on kisan pääorganisaattori ja itse idean isä.

 

Kiittelin hyvästä fiiliksestä, joka jatkui aina palkintojen jakoon asti. Oli mulla hauskaa senkin jälkeen:-)

 

Vuonna 2016 ruokatarjoilu ei pelannut ennen kisaa eikä sen jälkeenkään. Tänä vuonna hotellissa toimiva (uusi ravintola..) Colorado hoiti hommansa tosi tyylikkäästi. Ruoka oli hyvää. Palvelu ja kaikki muukin pelasi ihan mallikkaasti.

 

Itse kisasta löytyy vain yksi mussutuksen aihe.

 

Huttujärvellä oli puolimaratoonareiden kääntöpaikka. Kaikki puolimaratoonarit eivät siinä juoksun tohinassa huomanneet pienen pientä asiasta kertovaa kylttiä, joka oli myös (kisan alussa)jemmattu ihan ihmeelliseen paikkaan.

 

Tämän johdosta jotkut puolimaratoonarit olivat aikeissa (ja ehkä jotkut jopa lähtivätkin??) väärälle reitille.

 

Olihan se kiva, että siinä puolimatkan krouvissa oli vapaaehtoisia työntekijöitä, mutta osa heistä istui nuotion äärellä paistamassa makkaraa. Onneksi muutama aktiivinen (rouva, totta kai..) osasi ottaa luottamustehtävän asianmukaisella ”vakavuudella”.

 

Muutenhan kisa oli siis hyvin järjestetty, joten arvosana on 9,5.

Juoksin sunnuntaina hieman normaalia lyhyemmän lenkin, 1,5h. Kyllä se Pyhän reissu veti meikäläisestä mehut, sillä oman juoksuni lisäksi jännäsin valmennettavien puolesta.

 

Juoksen poikkeuksellisesti lenkin tänään maanantaina, sillä olen pari seuraavaa päivää työmatkoilla. Siellä en valitettavasti ehdi juosta..tai kirjoittaa blogia.

 

Keskiviikkoon.

Paluumatkalla Pyhältä…

Jaahas, se on Pyhätunturin matkakin yhtä lentoa vaille taputeltu.

 

Vuonna 2014 se alkoi, nimittäin vuosittainen polkujuoksijoiden valmennus Pyhätunturin juoksutapahtumaa varten. Ensimmäisenä vuonna valmennettaviin kuului kymmenisen henkilöä, tänä vuonna jo 25.

 

Tämän vuoden Pyhän kisa meni mainiosti.

 

Sää oli melkein perfect; aurinko paistoi suurimman osan päivää ja lämpötila keikkui lähellä 20 astetta.

 

Valmennettavat pärjäsivät hyvin. Vain yksi heistä joutui keskeyttämään 31 kilsan kohdalla. Miehen energiavarastot vaan yksinkertaisesti loppuivat ja ilman polttoainetta tuntureilla eteneminen ei onnistu.

 

Vaikka kisa on takana, niin tapaan valmennettavia vielä syksyn aikana. Osa heistä valmistautuu myöhemmin syksyllä järjestättävään Helsinki City Trail kisaan.

 

Olen tällä hetkellä Rovaniemen lentokentällä ja odotan lentoa Helsinkiin. Projekti on siis ihan viimeistä  sinettiä vaille.

 

Saas nähdä tuleeko tälle valmennusprojektille vielä jatkoa? Lauantaisen keskustelun pohjalta vihreä valo palaa….

 

Sain itsekin juostua erittäin kivan lenkin. Painelin noin 28 kilsaa lauantain aikana.

 

Syksystä(-kin) on tulossa ihan super-mielenkiintoinen. Tiedossa on ainakin yksi Saharan matka sekä ensi kevään jäätikkömatkan valmistelureissu.

 

 

Virallinen esite

Vielä lisäyksenä edelliseen blogikirjoitukseen; ohessa on matkatoimiston esite, jossa juoksuseikkailumatka Saharaan esitellään.

 

https://vetikkotravel.com/juoksuseikkailu-saharassa-seikkailujuoksija-jukka-viljasen-mukana/

 

Ajankohta ei ehtinyt yllä olevaan matkaesittelyyn, mutta se on 24.3.-2.4.2018.  Sain siihen vahvihtuksen Saharasta vasta muuta minuutti sitten.

 

On se vaan hemmetin hauskaa mennä asiakkaiden kanssa aavikolle juoksemaan. Olen yrittänyt saada tätä toteutumaan monen eri yhteistyökumppanin kanssa jo usean vuoden aikana, mutta ei ole vaan natsannut.

 

Seuraava päivitys tulee Pyhätunturilta..tai matkalla sinne. Lähden huomenna kohti pohjoista.

Lähde mukaan Saharaan!

Pari edellistä päivää on mennyt aika tiiviisti aavikkoasioiden parissa. Ja vihdoinkin minulla on jotain uutisoitavaa (eikä vaan vihjailuja tulevista seikkailuista).

 

Järjestämme yhteistyössä matkatoimisto Vetikon kanssa juoksumatkan Saharaan maaliskuun 2018 aikana.

 

Juoksuseikkailu kestää noin viikon, jonka aikana juoksemme yhteensä 100 kilsaa hiekkaerämaassa.

 

Itse juoksupäiviä on yhteensä neljä (4), jolloin taivallamme 25 kilometriä. Lähdemme matkaan aina aamutuimaan, jotta emme joudu juoksemaan ihan pahimmassa paahteessa.

 

Juoksumatka sopii aina puolimaratoonarista maratoonariin. Kyseessä ei ole kisa, joten jokainen voi edetä sopivaksi katsomallaan vauhdilla. Juoksijan ei tarvitse kantaa painavaa muona-.ja juomareppua mukanaan, vaan tarjoilemme juomaa ja pientä naposteltavaa maastoauton ikkunasta.

 

Ja puolivälin krouvissa voi hengähtää hetken, jos siltä tuntuu.

 

Kun kirjoitin monikossa ”järjestämme”, niin viittaan tässä (Vetikon lisäksi..)yhteistyökumppaniini Robert Sainioon, joka oli vahvasti mukana Saharan halkijuoksun järjestelyissä.Ilman tätä osaavaa tiimiä Saharan ylitys oli jäänyt tekemättä!

 

Robertin tausta sopii hyvin myös tulevaan Saharan seikkailuun, sillä hän on aiemmin toiminut erikoisjoukkoupseerina koti-ja ulkomailla ja mies tuntee aavikko-olosuhteet erittäin hyvin.

Nykyään hän järjestää mm. tapahtumia Nopperlan tilallaan.

http://www.narvilinna.fi/

 

Mitä ensi vuoden Saharan juoksuun tulee, niin tutustumme matkamme aikana myös Saharan kulttuuriin. Käytämme noin viikon matkan aikana samaa paikallista tiimiä, jonka serviisistä nautimme Saharan halkijuoksun yhteydessä.

 

Kerron matkasta vielä tarkempia tietoja lähipäivinä. Jos olet kiinnostunut lähtemään mukaan/kuulemaan lisää, niin ota yhteyttä lähettämällä sähköpostia osoitteeseen jukka.viljanen@sportman.fi.

 

Ja huom…tämä reissu on räätälöity ihan tavallisille kuntojuoksijoille.

 

Tästä on tulossa todella mielenkiintoinen syksy. Aiomme käydä vielä kertaalleen Saharassa ennen ensi maaliskuun yhteismatkaa.

 

Sen lisäksi lähden lokakuun loppupuolella valmistelemaan ensi kevään jäätikköjuoksua Siltalan Antin ja Robertin kanssa.

 

Nyt on aika lähteä treenilenkille. Ei niitä autiomaita ja jäätiköitä ylitetä puhumalla vaan juoksemalla.

Viimeisimmät artikkelit

Arkistot