Rss Feed Facebook button

Tästä se lähtee…

Tervehdys täältä aavikkokaupungista. Saavuin lentokentälle puoli kuuden aikaan aamulla. Passihässäkässä kului yllättävän kauan aikaa, joten matkapakaasini oli (varmaan) kiertänyt hihnaa jo kymmeniä kertoja ennen kuin nappasin sen mukaani.

 

Hotellille päästyäni oli ihan pakko vetää pienet tirsat, sillä en saanut yölennolla nukuttua. Lyhyen pilkkimisen jälkeen oli aikaa aloittaa hommat eli kontaktointi tärkeisiin ihmisiin.

 

Olen jo ehtinyt sopia yhden sponsoritapaamisen huomenaamuksi, johon osallistuu myös luottomieheni Mr.M, joka toimii tukitiimin pomona.

 

Myohemmin la-iltapäivän aikana lähdemme aavikolle juoksemaan ja myös kuvaamaan.

 

Aamu-ja myöhempi iltapäivä ovat ainoita ajankohtia jolloin voi edes harkita kuvausta, sillä keskellä päivää valon voimakkuus  on erittäin suuri.

 

Luulen, että tulevina vuosina kuvausten merkitys tulee kasvamaan aiempaa suuremmaksi.

 

Olemme käyneet Gregin kanssa -ihan viime päivinä- mielenkiintoisia pohdintoja siitä, missä kaikkialla voisimme tulevina vuosina seikkailla ja samalla kuvata niin omaa kuin median tarpeita varten.

 

Näyttää vahvasti siltä, että en ole jäämässä näistä hommista eläkkeelle ainakaan seuraavaan 10 vuoteen. Sen verran paljon erilaisia ”plänejä” on  mielesssä, että minun piti lähettää Gregille sellainen ”stop this madness”-tyyppinen meili ja ”kieltää” uusien ja hullujen ideoiden tarttuttamisen.

 

Tähän loppuun…mikäli mahdollista, niin suosittelen tilaamaan lennoille erikoisruokavaliomenun.

 

Tilasin molemmille tänne suuntautuneille lennoille ”seafood-aterian”.  Tästä huolimatta, lentoemäntä kysyi ”beef or chicken”? Vastasin, että kanaa. Aloin syömään (kiireen vilkkaa..) ateriaa, sillä hetken kuluttua samainen henkilö tuli uuden tarjottiminen kanssa ja kysyi ”Are you Mr.Völzanen”, johon vastasin että kyllä.

 

”Teille on tilattu seafood-ruoka, mutta voitte toki syödä myös tuon kana-aterian. No, jos vaaditte”..vastaa Mr.Völzanen suu täynnä (ensimmäistä) jälkiruokaa. Tämä kikka toimi siis molemmilla lennoilla.

Näihin tunnelmiin…

 

Toinen jalka jo…

..Seutulassa, Vähän sellainen olo on, kun pakkailen kamoja uuden karheaan matkakassiini.

 

Mutta pahus, lenkki jää tältä päivältä tekemättä, sillä tehtävälistalla on vielä paljon muitakin asioita kun pakkaaminen.

 

No juoksin eilen kaksi lenkkiä. Ensimmäinen rykäys oli Leppävaaran urheilipuiston viereisellä ulkoilualueella, jossa juoksimme juoksukoululaisten kanssa noin tunnin lenkin.

 

Siitä noin 1,5h tunnin kuluttua juoksentelin jo Espoon rantaraitilla toisen tunnin kaverin kanssa, joka on auttanut meitä talon maalausprojektissa.

 

Seuraava raportti tuleekin aavikolta. Stay tuned…vai miten se menikään.

 

 

Pakkausta

Lähden huomenna sarjassaan neljännelle aavikkojuoksun valmistelumatkalle.

 

Jos lennot osuu nappiin, niin olen kohdealueella perjantaina klo.5.30 aamuteen aikaan. Sen jälkeen vuoroon astuvat normaalit passikuviot ja sitten pitää löytää vielä ennakkoon tilaamani kuljettaja, joka vie minut hotellille.

 

Toivon, että pääsen jo perjantaina kuvaamaan aavikolle; asun siis kaupungissa ja sieltä ei ihan noin vaan lähdetä ”dyyneille”. Hiekkaerämaassa vierailu vaatii aina erikoisjärjestelyjä, mutta mm.tukitiimini pomo on luvannut järkätä asian.

 

Vielä tässä vaiheessa kalenteri näyttää vierailuviikon osalta melko tyhjältä, mutta täyttynee, jos vanhat merkit pitää paikkansa.

 

Vien mukanani tuliaisia. Ainakin yhdelle suomalaiselle pienen kassillisen salmiakkia ja mahdollisia perhevierailuja varten Fazerin suklaarasioita (jotka ei toivottavasti sula matkan aikana).

 

Olen vieraillut jokaisella reissulla paikallisten perheiden luona ja se on aina yksi matkan kohokohdista. Eräällä aavikkoreissulla tapasin tukitiimini pomon hyvän ystävän, jolla oli tarjolla suuri yllätys.

 

Kerroin hänelle tarinoita Grönlannin jäätikkömatkasta ja hän oli kovin kiinnostunut käyttämistämme 32 huskysta. Ihmettelin aluksi kiinnostusta, mutta sitten paljastui, että hänellä on yksi husky.

 

Olin kuulemastani todella hämmästynyt, sillä se oli paikka, jossa odotin viimeksi näkeväni huskyn. Ja niin minun eteeni tuotiin muutamaa minuuttia myöhemmin tuo hieno (ja leikkisä) koira.

 

Kun viimeksi vierailin Grönlannissa ja tapasin inuiittikaverini Larsin, niin hänen pihallaan niitä huskeja oli pieni lauma.

 

Ai niin, tämän hetkisen suunnitelman mukaan juoksen Grönlannin jäätikön halki joko vuonna 2018 tai viimeistään 2019. Olen aiemmin pantannut näitä ”seikkailukohteita” ihan viimeiseen asti.Tehdään tähän sääntöön nyt poikkeus.Seikkailijajuoksija varaa kuitenkin oikeuden mahdollisiin muutoksiin…

 

Juoksen tänään kaksi lenkkiä. Alkuillasta juoksukoululaisten kanssa tunnin verran Leppävaarassa ja illan päätteeksi remonttikaveri Antin kanssa vielä toisen tunnin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Vuoret

Muutama vuosi sitten kirjoitin tänne blogiin aika paljon kiipeilymaailmaan liittyvistä asioista & uutisista.

 

Vaikka en ole kiipeilijä, niin aihe kiinnostaa todella (pelottavan) paljon:-)

 

Monet kavereistakin on enemmän tai vähemmän lajiin hurahtaneita. Joskus oli puhetta Mansikan Samulin kanssa, että lähtisin jollekin kiipeilyreissulle mukaan..en toki millekään kasitonniselle, vaan jollekin aloittelijalle sovivammalle reissulle. No, siitä ei sitten tullut mitään, kun Samu menehtyi reilu vuosi sitten kiipeilyonnettomuudesta.

 

Greg on kiivennyt usealle korkealle vuorelle ja maanitellut joihinkin mukaan, mutta jalkani ovat (vielä) tukevasti maan pinnalla. Saas nähdä mitä tapahtuu seuraavan aavikkojuoksun ja vuodelle 2018 aikataulutetun (suunnittelutyö on jo menossa..) jäätikköjuoksun jälkeen?

 

Ylen nettisivujen mukaan Everestillä on eletty hankalia aikoja, mutta on siellä tietty tapahtunut paljon (ja pääosin) onnistumisia. Niin nuoret kuin varttuneemmat ovat päässeet toteuttamaan unelmiaan.

http://yle.fi/uutiset/mount_everestilla_viime_paivina_useita_kuolleita_kadonneita_ja_sairastuneita/8900717

Olisko jo kahden sadannen kerran, mutta pidän maanantait lenkkivapaana; kesäkuun Juoksija puskee päälle ja siihen liittyvät testit ajavat baanalle oli maanantai tai ei.

 

Liika on liikaa…

Kauppalehdessä oli ihan opettavainen juttu yritysjohtajasta, joka teki kovasti duunia ja yritti palautua sen tuomasta stressistä urheilemalla ihan pirusti.

 

No tietäähän sen -ainakin jälkikäteen- miten siinä kävi. Loppuun palaminen.http://www.kauppalehti.fi/uutiset/ankara-treenaus-vei-toimitusjohtajan-liki-burn-outiin—hyva-kunto-tarkeaa–ei-huippukunto/PwzHX3fj?ref=iltalehti:005d&utm_source=iltalehti.fi&utm_medium=boksi&utm_campaign=AlmaInternal&_ga=1.118403521.957818253.1413827567

 

Nostan kyllä miehelle hattua, että hän tulee tärkeän asian kanssa julkisuuteen.

 

Juoksu koukuttaa. Siitä saa sellaisen hyvän olon tunteen ettei mitään rajaa. Jollei pidä varansa, niin siitä voi tulla todella addiktoiva- koko elämää mullistava kokemus.

 

Kai se on niin, että jos jokin asia alkaa hallitsemaan elämää liian voimakkaasti, niin huonosti käy. Ei makeaa mahan täydeltä ja mitä niitä wanhoja viisauksia nyt onkaan.

 

Kävin ottamassa oman hyvän mielen lääkkeeni sunnuntai-aamuna. Yli kahden tunnin aikana juoksin monipuolisesti niin asvaltilla, hiekalla, poluilla kuin pelloilla. Löysin myös yhden uuden metsäreitin, jota aion käyttää myös jatkossa.

 

 

Uutispimennossa

Kiipeilyasiat ja Nepal tulivat eilen mieleen piipahtaessani kauppakeskus Sellon Halonen Sport-liikkeessä. Kauppa myy maastokenkiä ja päätin käydä katsomassa tarjontaa.

 

No siellä Halonen Sportissa en päässyt sitten edes maastokenkäostastolle asti, sillä jäin hiplailemaan nepalisia ulkoiluvaatteita, joiden nimi on ”Sherpa”…kuinkas muuten.

 

Olin näkemästäni ilahtunut, sillä olen tutustunut ko.merkkiin ..missäs muualla kuin Nepalin reissuillani. Sherpalla on ainakin yksi hieno outdoor-liike Kathmandussa ja myös Pokharassa. Olen shoppaillut molemmissa putiikeissa ja ostanut mm.pipon, T-paidan (jota muuten pidän just yllä ja se on 7-8 vuoden takaa..) ja fleecetakin. Ne ovat kokemukseni mukaan laadukkaita tuotteita, jotka ovat myös valmistettu Nepalissa.

 

https://www.sherpaadventuregear.com/

 

Kiipeilymaailmassa sattuu ja tapahtuu. Tämän vuoden Everest-retkikuntaan kuuluvista kiipeilijöistä ainakin kaksi ihmistä on kuollut. Toinen oli hollantilainen ja toinen aussi.

 

Ja sitten Dhaulagirilla (7.korkein vuori) kuoli myös yksi mies.

Indian climber Rajib Bhattacharya dies on Mt Dhaulagiri

Ainakaan Hesarista (paperiversio) en löytynyt sanaakaan erittäin kovasta yleisurheilutuloksesta, jonka teki juoksija Johanna Peiponen. Hän juoksi (maamme..) kaikkien aikojen toiseksi nopeimman kympin ja alitti Rion kisarajan! Nyt ei taida lehtien sivuille mahtua mitään muuta kuin lätkää….

 

http://www.yleisurheilu.fi/uutinen/peiponen-rikkoi-kympin-olympiarajan-huippuajalla-314290

 

Tänään vuorossa 2,5h lenkki.

50/50

Toiset tykkää, toiset ei. Sellainen on Dean Karnazes, amerikkalainen ultrapitkien matkojen juoksija. Mutta miksi mies herättää niin kovasti tunteita?

 

Hän on luonut pienen omaisuuden juoksun avulla ja se tuntuu harmittavan ainakin osaa juoksijoista.

 

DK on komeillut usean lehden kannessa sponsori The North Facen vermeissä ja se on saanut (joidenkin) veret kiehumaan. Media, joka on hyvä liioittelemaan, on ihastunut Karnazesiin siinä määrin, että hänestä on kirjoitettu superlatiiveja pursuavia juttuja.

 

Onko ylisanoille katetta?

 

No, osa on sitä mieltä, että GK inspiroi omalla esimerkillään muita ihmisiä.

 

Karnazesin vanavedessä myös jotkut muut ultrapitkien matkojen juoksijat ovat saaneet median (ja sponsoreiden)huomion ja mahdollisuuden harjoittaa lajia vailla taloudellisia huolia. Ennen Karnazesia suuri yleisö ei edes tiennyt maratonia pidemmistä juoksuista.

 

DK on myös voittanut joitakin arvostettuja ultrajuoksukisoja, mutta nyt 49-vuotiaana, hänen kisavauhtinsa on jo laantunut.

http://trailrunnermag.com/people/profiles/350-dean-karnazes-ultramarathon-man

Mikäs siinä…kun kerran mies tykkää juosta ja saa siitä elantonsa, niin go for it.

 

Juoksin perjantaina poikkeuksellisen pitkän osuuden asvaltilla.

 

Lähdin kotoa rantaraittia pitkin kohti Porkkalan siltaa, josta alkaa todella pitkä, mutta melko loiva (asvaltti-)ylämäkiosuus kohti Kirkkonummea. Sen jälkeen koukkasin kohti Sundsbergia ja Morbackaa, jonka metsissä vedin lyhyen polkuosuuden. Sieltä laskettelin takaisin kohti Saunalahtea.

 

 

Haistelua

Kuten olen aiemmin sanonut, niin juoksukengissä on eroja.

 

Ensinnäkin, kengät on pakattu mitä hienoimpiin pahvilaatikoihin. Kun laatikon aukaisee, niin ensimmäisenä reagoi nenä…vähän niin kuin viinipullossakin. Tässä tapauksessa tuoksuna on kengässä käytettävä liima. Tänään toimitukseen tuli useita uusia juoksukenkiä ja ainakin yksi maasto-ja suunnistuskenkämerkki käyttää hieman makeahkoa liimaa:-)

 

Välillä jalan tuntoaistit kertovat, että nyt jalassa on Maserati, toisinaan menoa siivittää Cadillac ja yhä useammin myös Land Cruiser..

 

Olen testannut viime päivinä erään outdoor-brändin ultra-ja maastojuoksuun tarkoitettua kenkää kesäkuun Juoksija-lehteä varten.

 

Ai että ne ovat olleet (kahden lenkin perusteella) todella hyvin minun jalkaani sopivat. Mikäli kengät osoittautuvat yhtä hyviksi viikonlopun pidemmilläkin lenkeillä, niin ainakin yksi pari niitä on ehdolla seuraavaan aavikkojuoksuun.

 

Sitä innostuksen määrää on vaikea ilmaista, kun löytää uuden hyvän kaverin,,eiku siis kengän.

 

Elikkä, perjantaina-sunnuntaina on tarkoitus vedellä pidempää lenkkiä.

PS. Uusin Juoksija ilmestyi viime viikolla. Sivulta 26 alkaa  juttu nimeltään ”Löydä paras askelrytmisi”. Siinä käsitellään erästä kuntojuoksijoiden yleisintä tekniikkavirhettä, liian pitkää askelta!

 

 

 

 

1900.

Tämä on (jo) 1900.blogipäivitys. Aloitin kirjoittamisen tälle sivulle toukokuun 2010 aikana ja silloinhan valmistelut Kalaharin automaan halkijuoksuun olivat kuumimmillaan.

 

Siitä ajasta jäi tapa kirjoitella kaikenlaista juoksenteluun liittyvää.

 

Varasin tänään uudet lentoliput ensi viikon torstaille. Olen viikon pois näistä maisemista valmistellen sitä seuraavaa aavikkojuoksua. Tarkoitus on myös kuvata mahdollisimman paljon tulevaa dokkaria varten.

 

Jos nyt pitäisi veikata, niin käyn jossain vaiheessa syksyä vielä yhden kerran kohdealueella ennen marraskuussa alkavaa juoksua.

 

Juoksin tänään juoksukoululaisten kanssa Espoon keskuspuistossa kevyen lenkin. Porukan juoksukunto nousee kohisten ja uskon, että kaikki selviytyvät hienosti elokuussa järjestettävästä Pyhän tunturijuoksutapahtumasta.

Piti lähtemän…

..kohti aavikkomaisemia perin päivän kuluttua eli tämän viikon torstaina, mutta matkasuunnitelmiin tuli viime hetken muutos.

 

Mutta eipä hätiä, lähden sinne ensi viikolla.

 

Treeneistä sen verran, että olen vetänyt alkuviikosta melko maltillisia kilsamääriä, mutta otan seuraavan viikon kovennettua treeniä ennen aavikkoreissua.

 

Siellä ei varmaan tule juostua ihan niin paljon, sillä lämpötilat ovat noin tuplat Suomen suvikeleihin verrattuna.

Arkistot