Rss Feed Facebook button

Libyan Sahara

Pohjoisnavan jälkeen oli luontevaa siirtyä lämpimiin olosuhteisiin ja mikäs olisi parempi paikka, kuin Sahara.

Tutkailin useita Saharassa järjestettäviä kisoja ja katse kohdistui Mauritanian 250 kilometrin etappikisaan.

Etappikisassa juostaan tietty määrä päivän aika ja sen jälkeen levätään leirissä ja jatketaan seuraavana päivänä samanpituinen matka. Mauritaniassa oli luvassa 5 päivän aikana 50 kilometrin lenkki.
Kisamatkaan tuli kuitenkin mutka. Lyhyesti sanottuna muutama turisti menetti Mauritaniassa henkensä ja ranskalainen kisajärjestäjä peruutti kisan.

Minun piti löytää uusi kisa ja onneksi sellainen löytyikin varsin nopeasti. Sain kisaliput Libyassa järjestettävään 195kilometrin kisaan Libyan Challengeen. Olin ajatellut mennä Libyaan vasta seuraavana vuonna, koska se on maineeltaan erittäin rankka ja juostaan yhteen pötköön kaikki tavarat (n.10 kg)selässä. Tiedossa ei ollut mitään mukavaa leirielämää, vaan juoksua maailman kuumimmassa paikassa, Libyan Saharassa.

Kisakoneeseen nousi myös puolisoni Kirsi, jonka oli tarkoitus suorittaa ensimmäinen kv. seikkailu Mauritaniassa, mutta nyt hän sai kasteen Libyassa.

Lensimme Pariisin kautta Libyaan yhdessä 98 muun seikkailijan kanssa.

Saavuimme eteläiseen Libyaan ja siitä matkasimme autoilla 7 tuntia, jonka jälkeen tulimme leiriin, jossa asuimme pari päivää ennen kisan alkua. Vietimme ne päivät valmistautuen kisaan. Kisaorganisaation syyni on  armoton. Meillä tuli olla 8000 kalorin edestä muonaa, makuupussi, lämpimiä vaatteita (kylmät yöt..), ensiapuvälineitä jne. He tarkastivat meidän sydänkäyrät, verenpaineet ja lääkärintodistuksen. Vasta sen jälkeen saimme kisapassin, joka oikeutti meidät osallistumaan kisaan.

Kisa käynnistyi melko aikaisin aamulla, jolloin ei vielä ollut kovin kuumaa. Olimme päättäneet juosta Kirsin kanssa yhdessä koko matkan. Molempien selässä heilui se 10 kilon reppu ja aloitimme matkan kohti tuntematonta. Saimme ensimmäisen kerran lisää vettä 25 kilometrin kohdalla, jossa samalla leimasimme kisapassimme. Muutama kilometri myöhemmin näimme, kun eräs englantilainen mies pyörtyi kesken ja löi päänsä lähes alueen ainoaan kiveen.

Onneksemme satuimme paikalle ja saimme hankittua hänelle pikaista lääkärin apua. Otaksuin miehen kisan olevan ohi, mutta vielä mitä. Seuraavana päivänä takanamme kuului lähestyvän juoksijan läähätystä ja luulin näkeväni näkyjä. Samainen brittigentlemanni pyyhälsi puolihuolimattomasti kyhätty turbaani päässä ohitsemme huikaten samalla kauniit kiitokset saamastaan avusta.

Kirsin jalat alkoivat olla huonossa kunnossa ensimmäisen juoksupäivän lopulla ja ne vaativat lääkärin käsittelyä. Kullakin juottopaikalla oli lääkäri, jolla riitti hommia kiireeksi asti. Saharan hiekka on kuin pölyä ja se löytää tiensä jalkapohjiin vaikka kuinka yrittäisit sitä estää.  Juottopisteiden lääkärit tulivat Kirsille tutuiksi ja joku pyysi häntä lopettamaan koko kisan, mutta hän halusi juosta kisan loppuun.

Kisan aikana näimme upeita vuoria ja toinen toistaan korkeampia dyynejä. Akakus-vuoristo on niin kaunis paikka, että haluan kokea se uudestaan!

Siitäkin huolimatta, olin kyllä todella iloinen, kun viimein saavuimme maaliin. Marsimme ensi töiksemme telttakatoksen alle, josta sai kahvia ja patonkia ranskalaisella juustolla kuorrutettuna. Toinen telttakatos oli täynnä rakoista kärsiviä potilaista ja sinne meni aluksi myös Kirsi ja myöhemmin minäkin, kun sain kengät revittyä jalasta. Viimeisen päivän aikana en uskaltanut ottaa kenkää pois, sillä en olisi saanut sitä ilman puudutusta takaisin jalkaani. Kisaan lähteneistä noin 1/3 keskeytti.

Libyan Sahara ja varsinkin Akakus-vuoristo on etelänapamantereen lailla upein paikka, jossa olen käynyt. Jos olet nähnyt elokuvan ”Englantilainen potilas”, niin tiedät, mistä puhun.  Lähden Libyan Saharaan suomalaisen juoksuryhmän oppaana kokemaan Saharan kauinin luonnon kevään 2011 aikana. Jos haluat mukaan, niin katso lisätietoja ”running guide”.

Arkistot