Rss Feed Facebook button

News

Kun mopo lähtee käsistä….

On aina hienoa lukea ihmisitä, joiden mopo on – tavalla tai toisella – lähtenyt käsistä.

 

Tässä on esimerkki fillaristista, joka seikkaili usean vuosikymmenen ajan ympäri maailmaa …ja myös lensi satulasta seuraavaan seurakuntaan.

https://www.adventure-journal.com/2018/09/ian-hibell-rode-bike-enough-circle-earth-ten-times/

 

Tämän vuoden viimeinen juoksukoulu on onnellisesti takana. Tapaan OP juoksukoululaiset (ja Duunikunto-porukan) vielä kertaalleen reilun viikon kuluttua Sipoonkorven polkujuoksukisassa.

 

Juoksimme valmennettavien kanssa eilen noin kympin lenkin eri puolilla Espoon keskuspuistoa. Vedin sitä ennen hyvän lihaskuntotreenin soutulaitteella.

Sponsorointi

Muutaman viime vuoden aikana olen etsinyt, haastatellut….henkilöitä, jotka voisivat auttaa minua  – korvausta vastaan- etsimään uusia sponsoreita.

 

Nyt keskustelut ovat johtaneet siihen pisteeseen, että eräs viestintäkonsultti, joka siirtyi tällä päivämäärällä yrittäjäksi, on valmis auttamaan muutaman sponsorin hankinnassa.

 

Katseemme on käännetty viiteen suomalaiseen suuryritykseen, joihin ko.henkilöllä on hyvät suhteet.

 

Olen myös sopinut joitakin omia sponssipalavereja, joista ensimmäinen on jo ensi viikolla. Tässäkin tapauksessa minulla on ollut oven avaajana henkilö., johon olen tutustunut juoksun parissa.

Juoksu tekee siis hyvää monin eri tavoin.

 

Useamman vuoden Juoksija-lehteä luotsannut Tomi Savolainen sai laskea käsistään (ainakin toistaiseksi) viimeisimmän lehden, joka ilmestyy lukijoille ensi viikon aikana.

 

Tomi on tuonut toimitukseen paljon uutta, kuten mm. aktiivisen polkujuoksun seuraamisen vain yhden monista asioista mainitakseni.

 

Tomi jatkaa meillä erittäin tärkeässä ”chief digital officerin” -roolissa ja tekee varmasti firman kanssa paljon muutakin yhteistyötä tulevien kuukausien ja vuosien aikana. Ja myös minun, mutta palataan siihen joskus toiste.

 

Tänään on tuplatreenipäivä.  Lihaskuntoa soutulaitteella 8 x 45 s, lyhyillä palautuksilla.  Sen jälkeen on vuorossa (syyskauden) viimeiset yhteisjuoksutreenit.

 

 

 

 

Hiihto

Jo on aikohin eletty.

 

Juoksentelin eilen juoksukoululaisten kanssa Espoon keskuspuistossa miettien tulevaa talvea….ja hiihtoa.

 

Kerroin siinä hölkkäilyn lomassa tehneeni aikoinaan (armeijassa) sellaisen päätöksen, että Viljasen poika ei pistä suksia loppuelämän aikana jalkaan. Päätös piti melko kauan….

 

Suuri osa keskuspuiston ulkoilureitistä on suunniteltu tosi hyvin; talvisaikaan kävelijöille ja juoksijoille on oma ratansa ja hiihtäjille omansa.

 

Viimeisen vuoden aikana ulkoilu-ja latuverkosto on laajentunut jonkin verran mikä ilolla todettakoon.

 

Uusi Hiihto-lehti on tuloillaan. Koska edustan ko.firmaa, niin sain eilen painotuoreen kappaleen Hiihdon numerosta 4/2018.

 

Anttilan Seppo + muut kirjoittajat ovat tehneet taas tosi hyvää duunia.  Syyskuun numero on nimittäin sisällöltään tosi dyny. ”Vältä ylirasitus ja vammat”, ”näin kehität lihaskestävyyttä”, (tosi mielenkiintoinen) ”opettele lukemaan luonnon karttaa”-juttu, jossa on paljon vinkkejä vaikkapa polkujuoksijalle, mikäli jostain syystä eksyy metsään.

 

Tein eilen tuplatreenin. Tein ekana soutulaitteella (lämmittelyn jälkeen) 8 x 45s vetoja 15 sekunnin palautuksella. Siinä hiki lensi.

 

Sen jälkeen lähdin juoksukoululaisten kanssa rauhalliselle juoksulenkille.

 

Juoksen tänään maltillisen 1h30min lenkin.

 

 

 

 

 

2700

Arvatkaapa, kuinka monta litraa vettä kuluu yhden…siis ainostaan yhden puuvillapaidan valmistamiseen?

 

”Yhden puuvillapaidan valmistaminen kuluttaa 2 700 litraa vettä. Se on yhtä paljon kuin ihminen juo keskimäärin kahdessa ja puolessa vuodessa” (Lähde: Yle)

 

Jos tätä olisi kysytty jossain tietovisassa, niin olisin hakenut vastausta mittaluokasta ”joitakin kymmeniä litroja”.

 

Ja kuinkakohan monta 2700 litran puuvillapaitaa jää myymättä, jonka jälkeen ne todennäköisesti poltetaan. Oheisen jutun mukaan aika moni.

 

On tämä vaan hullu maailma.

https://yle.fi/uutiset/3-10309581

 

Vaikka Duunikunto-ohjelma jo melkein tältä kaudelta kuopattiin, niin juoksukoulu (OP) jatkuu vielä kahden illan ajan.

 

Tänään juoksen hieman hitaampaa tahtia juoksevien valmennettavien kanssa ja torstaina on vuorossa vauhdikkaammin etenevien ryhmä.

 

Myös heidän tavoitteena on 30.9.juostava Sipoonkorpi Trail.

 

 

6+1 vai 5+2

Mikäli olen ymmärtänyt oikein, niin Iivo Niskasen harjoitusviikko rakentuu kuudelle treenipäivälle ja yhdelle vapaapäivälle.

 

Olen siinä ymmärryksessä, että MM-kultamitalisti Matti Heikkisen treeniviikko kulkee nykyisellään 5+2 -kaavalla.

 

Olen jo monta monituista vuotta treenannut kuutena päivänä viikossa ja pitänyt (pääosin) yhden vaparin.

 

Kauden päätavoite on olla iskussa huhti-toukokuun aikana. Siihen (h-hetkeen) on aikaa noin 7 kuukautta.  Noin huhtikuun puolivälissä kropan pitää olla sellaisessa iskussa, että se vie minut jäätikön yli.

 

Kyseessä on Saharaa vaativampi tehtävä, vaikka kilsamäärä on vain hieman yli kolmannes hiekka-aavikkoon verrattuna.

 

Aion syksyn ja talven aikana kokeilla myös Heikkisen kaavaa riippuen vähän siitä, miten viikon muu aikataulu rakentuu.

 

Tällä viikolla mennään 6+1 -systeemillä. Vedän tänään intervallitreenin soutulaitteella. Tiistain ja perjantain aikana on tiedossa niin juoksua kuin lihaskuntotreeniä.

 

Lauantai menee pääasiassa luentokeikalla Vierumäellä ja sunnuntaina juoksen viikon pitkän lenkin.

 

Harjoituksia on yhteensä 8 kpl, joihin kuluu aikaa…no hieman alle 20h.

Inspiroiva filmi

Bongasin oheisen filmipätkän Outside-lehden sivulta. Se kertoo naisjuoksija Aziza Rajista, joka on marokkolainen ultrajuoksija.

 

Maailma muuttuu ja Azizin onneksi myös Marokko. Aiemmin ei olisi tullut kuuloonkaan, että nainen harrastaa juoksua. Ja kyllä sitä katsotaan edelleen kieroon.

 

Hän on kuitenkin sitkeästi  taistellut tuulimyllyjä vastaan. Raji on onnekseen saanut taustalleen muutaman marokkolaisen miestähtijuoksijan ja se on varmasti auttanut häntä nousemaan pikkukylän tytöstä mm.Omanissa järjestettävän ultrakisan mitalistiksi.

 

https://www.outsideonline.com/2343561/aziza-raji-moroccos-next-great-marathon-runner

Saas nähdä milloin meikäläinen pääsee seuraavan kerran Marokkoon ja etenkin sinne Saharan puolelle.

 

Se matkatoimisto Vetikon kanssa järjestettävä Saharajuoksu meni puihin. Juoksun peruuntuminen ei johdu matkatoimistosta vaan siitä, ettemme saaneet viestiä tarpeeksi tehokkaasti juoksijoiden tietoisuuteen.

 

En aio antaa periksi. Minulla on tämän suhteen uusia suunnitelmia, jotka aion toteuttaa ensi vuoden puolella. Tavoitteena on saada ensimmäinen juoksuryhmä Saharaan syksyllä 2019.

 

Oli hienoa nähdä niin paljon juoksijoita Espoon Rantamaratonilla. Ainakin kaksi ystävääni juoksi upean kisan. Lasse voitti M50 sarjan komealla 3.08 ajalla ja Jan vetäisi kohtuu lyhyellä treenijaksolla ajan 3.51.

 

Onnea kaikille maaliin pääseille oli se matka ja loppuaika mikä tahansa!

Keinotekoinen elämä

Ultrajuoksijana paremmin tunnettu Mikael Heerman kyseli kesällä podcast-haastatteluun ja minähän suostuin. Tapasimme Nuuksion jylhillä kallioilla.

 

Ohessa linkki haastatteluuni, joka puheripulistani johtuen kestää reilusti yli tunnin. Sori siitä, kuten eräs ministeri taannoin sanoi.

 

Mikael on haastatellut muitakin juoksijoita ja aikoo jatkaa haastattelurumbaa monien mielenkiintoisten persoonien parissa.

 

Aion itse kuunnella ainakin Maija Oravamäen haastattelun. Hän on tällä hetkellä ehkäpä kuumin ultrapitkiä juoksuja taivaltava naisnimi Noora Honkalan ohella.

Haastattelut löytyvät täältä…http://www.ultrastanleypark.com/blog/

 

Otin haastattelussa esille mm.sen, että tää pallo hukkuu paskaan ja meidän on tehtävä jotain sen eteen. Kukaan muu ei tee sitä sinun tai minun puolesta.

 

Ja lisäksi, olemme jotenkin hukanneet suhteen luontoon ja se on asia jonka eteen teen ihan käytännön työtä. Ohjaan käsi kädessä ihmisiä poluille ja yleensä me juoksemme siellä.

 

Nekin ihmiset, jotka ovat aiemmin suhtautuneet negatiivisesti juoksuun ovat jo ensimmäisellä luontolenkillä ihastuneet poluilla taivaltamiseen.

 

Siitäkin huolimatta yhä useampi viettää enemmän ja enemmän aikaa sisätiloissa. Meistä on tullut ja tulossa ns. indoor generation.

 

Se on saanut aikaan sen, että yhä useammalla ihmisellä on allergioita. Elämme muovipussissa, jossa kaikenlaiset epäorgaaniset aineet pääsevät kehoomme ja aiheuttavat meille sairauksia, joista ei aiemmin ollut tietoakaan…siis silloin, kun vietimme enemmän aikaa raittiissa ilmassa ja luonnollisessa päivänvalossa.

 

Ohessa on aiheeseen liittyvä video.

https://www.youtube.com/watch?v=WI3ezxc44TQ

 

Juoksin tänään lenkin ikivanhoilla Vasque Velocity-kengillä.  Ne toimii edelleen, vaikka ikää on jo 8 vee.

Viljainen

Sukunimi velvoittaa. Kehun viljatuotteita aina kun se on mahdollista. Mikäli kaupassa myytäsiin vielä Tosiviljanen -nimistä leipää, niin olisin varmaan leipomon kanta-asiakas.

 

Hesarissa oli päivä pari sitten viljainen juttu…sellainen kauran ylityslaulu. Artikkelissa ei kerrottu miksi kaura on super-ruokaa mutta kyllähän kaura on eräs terveellisimmistä safkoista. Tässä meikäläisen perusteita:

 

”Kauran terveellisyys on tieteellisesti todistettu. Kaura tekee hyvää suolistolle ja sydämelle. Kauran sisältämällä beetaglukaani-kuidulla on myös kolme EU:n hyväksymää terveysväittämää: sen sisältämä beetaglukaani alentaa veren kolesterolia, tasapainottaa verensokerin suuria heilahteluita ja myös lisää ulostemassaa vähentäen näin ummetuksen riskiä” (oheinen juttu pöllitty erään apteekin nettisivulta).

 

Syön kauraa jokainen päivä, En keitä sitä vaan vedän ihan raakana, kuten tässä hesarin jutussa ”neuvotaan”,https://www.hs.fi/ruoka/art-2000005824505.html

 

Olisiko ollut helmi -vai maaliskuu kun aloitimme Duunikunto TV-ohjelman kuvaukset.

 

Ohjelman viimeinen kuvauspäivä oli pari päivää sitten Nuuksiossa, mutta kamerat surraavat vielä syyskuun lopussa, kun duunikuntolaiset osallistuvat polkujuoksukisaan.

 

Kuullostaa kliseiseltä, mutta on ollut todella suuri ilo olla mukana tekemässä TV-ohjelmaa.

 

Duunikuntolaiset eli Ronne, Marko, Reija, Petra ja Sanna ovat ihan huipputyyppejä. Uskon, että pidämme yhteyttä vielä kuvausten jälkeenkin.

 

Ihan special-maininnan saa ohjelman juontaja Heidi Sohlberg. Hän on just niin mukava ihminen kun tämän (ja monen muun) ohjelman kautta katsomoihin välittyy. Ja sitten se meidän taustalla operoiva teevee-tiimi, johon kuuluu tuottaja Antti, ohjaaja Markku, kuvaaja Roosa, äänimies Jari sekä meikkauksesta huolehtiva Sanna. Huipputiimi!

 

Välillä on käynyt niin, että kuvauksesta tahdo tulla oikein mitään, Aina silloin tällöin joku tiimistä alkaa heittää niin levotonta läppää, ettei nauhoituksesta tule yhtään mitään.

 

Tein perjantainan tuplatreenin. Ensiksi intervallitreenin soutulaitteella ja sen päälle rauhallista hölkkää. Tänään lauantaina on sama laulu. Ja sen jälkeen lähden kannustamaan rantatamaratonille osallistuvia juoksijoita.

 

 

 

Seli seli…

Kuvasimme elokuun puolella syyskauden ensimmäiset Duunikuntojaksot. Ensimmäinen setti saatiin purkkiin Vanajanlinnassa. Hieno paikka muuten…

 

Jakson nimi on ”liikunnan ilo”.  Se olisi voinut yhtä hyvin olla vaikkapa ”seli seli”

 

Heti jakson alussa duunkuntolaiset kertovat kesän treenikuulumiset. Jokainen heistä kertoi harjoitelleensa vähemmän, siis selvästi vähemmän kuin oli tarkoitus.

 

Ohjelman juontaja Heidi Sohlberg kysyi minulta, että ”antaahan valmentaja anteeksi”. No, mitäs luulette?

 

Ohjelman jakso kestää 16 min ja ihan kaikkea antamaani palautetta ei näytetä koko kansalle. Eikä sitä palopuhetta, jonka pidän Vanajanlinnan saunan takkahuoneessa ohjelman loppuvaiheessa. Se on tosin ymmärrettävää, sillä puhuin aika pitkään, joten suurin osa lätinästä piti leikata pois.  Joskus tulee saarnattua ihan huolella.

 

Edellisestä huolimatta jokaisesta duunikuntolaisesta (ja muustakin tiimistä) on tullut tosi läheinen. Pidämme varmaan yhteyttä toisiimme syksyn jälkeenkin.

 

Ohjelman jakso on katsottavissa tuolta….

https://www.mtv.fi/duunikunto

 

Torstaina on viimeisen jakson kuvaus. Menemme Nuuksioon. Tai oikeastaa kuvausjakso on toiseksi viimeinen, sillä me menemme kuvausryhmän kanssa Sipoonkorpi polkujuoksutapahtumaan 30.9.

Sukat

Vaikka juoksin kesän (pääosin) ilman sukkia, niin se ei tarkoita sitä, ettenkö arvostaisi hyviä sukkia. Päin vastoin.

 

Parhaat sukat, joita olen käyttänyt tulevat Bridgedalelta. He tekevät vain sukkia ja antavat niille jopa kestävyystakuun.

 

Mielestäni ne ovat jalassa mukavat ja toiseksi, ne kestävät. Juoksin edellisen lenkin sukilla, joita käytin Kalaharin autiomaan ylityksen aikana vuonna 2010. Arvostan kestäviä tuotteita yli kaiken.

 

Bridgedale on ex-sponsorini. He tukivat kahta aavikkojuoksua ja olivat myös mukana Grönlannin (keskeytyneessä) jäätikköjuoksussa.

 

Syy miksi otin sukat tämän päivän blogissa esiin johtuu siitä, että Bridgedalelta on tullut uusi sukka, Stormsock.

http://www.vandernet.com/tuote/710075xM-738

 

Se on nimittäin uudenlainen ”täysin vedenpitävä sukka”, kuten ohessa kerrotaan. Grönlannin jäätiköllä saattaa tulla tilanteita eteen, jossa jalkojen alla ei ole pakkaslunta, vaan aikamoista loskaa.

 

Aion testata aivan ehdottomasti kyseistä sukkaa, jota saa kolmella eri korkeudella ja kahdella eri vahvuudella.

 

Uskon, että yhä useampi juoksija kiinnittää huomiota sukkien laatuun. Juoksija-lehti valmistutti aikoinaan ihan mahtavaa kotimaista juoksusukkaa. Minulla on niitäkin muutama pari jemmassa.

 

Firmamme valmistutti myös heikkolaatuista ”kiinan-sukkaa”. Siitä episodista on (onneksi) jo aikaa. Sanoin eräässä sisäisessä palaverissa, että en aio myydä yhtään paria tätä ”paskasukkaa” esim. messuilla. Firmassa muistellaan vieläkin paskasukkia….nyt jo nauraen.

 

 

Arkistot