Rss Feed Facebook button

Jukka Viljanen

Leave no trace

Hienoa, että Mount Everestiltä on viimein haettu roskia pois. Oheisessa artikkelissa mainittu 11 tonnin roskamäärä on volyymiltaan “kärpäsen kakka”, mutta suunta on oikea.

https://yle.fi/uutiset/3-10817803

 

Everestin roskaaminen on erinomainen esimerkki siitä, mihin ihmiskunta ovat valmis saavuttaakseen tavoitteensa. Huipulle on päästävä hinnalla millä hyvänsä.

 

Omat retkikuntani toimivat ihan päinvastoin. Toimme helikopterin mukana Kangerlussuaqiin kaikki roskat mitä meille oli kertynyt jäätikkömatkan aikana.

 

Ja näin tekivät kaikki muutkin retkikunnat. Näin jäätikön ylityksen aikana muutaman leiripaikan, jossa muut jäätikön ylittäjät olivat majailleet. En nähnyt matkan aikana yhtään roskan roskaa.

 

Seuraavan aavikkomatkan kattoteema on “leave no trace”.

 

Olen vieraillut muutamaan otteeseen Arabian aavikolla, seuraavan seikkailujuoksun päänäyttämöllä.

 

Siellä näkyy paikka paikoin roskia, joita paikalliset jättävät taakseen esimerkiksi viikonlopun aaviikkovierailujen yhteydessä.

 

 

 

 

Wow!

Kuten aiemmin kirjoitin, niin vierailin keskiviikkona Ulkoministeriössä.

 

Juhlistimme UM:n Eurooppa-yksikössä hienosti sujunutta kahden vuoden yhteistyötä arktisten asioiden parissa. Oli mukava kilistellä laseja niin monen paikalla olleen henkilön kanssa.  Tunsin todella olevani etuoikeutettu.

 

Toivon, että yhteistyömme jatkuu vielä tulevaisuudessakin.

 

Mitä retkikuntatöihin tulee, niin en jää fiilistelemään mennyttä, vaan katse on jo tiukasti joukukuussa 2020. Arabian Sands-projektin juoksuosuus alkaa tuolloin.

 

Torstaina on jo siihen liittyvä tiimipalaveri.

 

 

Pillit pussiin

Kun Suomesta tuli Arktisen Neuvoston puheenjohtajamaa (2017-2019)), niin olin yhteydessä neuvoston suurlähettilääseen Aleksi Härköseen.

 

Sen keskustelun pohjalta syntyi välillemme yhteistyö, josta oheinen tiedoite kertoo kaiken olennaisen.

https://um.fi/news/-/asset_publisher/GRSnUwaHDPv5/content/seikkailujuoksija-arktisella-asialla?curAsset=0&stId=47307

 

Minulle tuo yhteistyö on merkinnyt paljon.

 

Aavikoiden ja jäätiköiden ylittäminen on jo itsessään motivoivaa, mutta lisäämällä siihen muita ulottuvuuksia, projektiin tulee lisämerkitystä roppakaupalla.

 

Olen saanut paljon kannustavia kommentteja siitä, että olen pitänyt reissun aikana

 

Tapaan tänään Ulkoministeriön väkeä. Pistämme edellä mainitun projektin osalta pillit pussiin.

 

Saas nähdä onko miehelle käyttöä jatkossakin.

 

 

Kumppanit

Hyviä uutisia!

 

Olen tänään jutellut kahden jäätikkömatkaa tukeneen yrityksen kanssa ja he (ne) molemmat ilmoittivat jatkavansa yhteistyötä myös seuraavan seikkailuprojektin aikana.

 

Siinä on hyvä pesämuna seuraavaa seikkailua ajatellen.

 

On tietty myönnettävä, että budjetti on (taas) kasvamassa, mutta hieno alkuhan tämä on.

 

Tälle päivälle on merkitty polkujuoksulenkki, joten tuumasta toimeen….

 

Kestää kestää..jaksaa jaksaa…

JuhaSahara 372

Facebook -sivulleni tuli eilen linkki englantilaisen The Guardian -lehden juttuun, jossa eräs lukija kysyy lehden toimittajalta:

Can I buy a future-proof laptop to last 10 years?

 

Lukija haluaisi löytyy kestävän tietsikan, joka kestäisi ainakin kymmenen vuotta.

Samaan aikaan kun aloitin sportman-blogin kirjoittelua (kesäkuun 2010), niin sain Panasonicilta Kalaharin autiomaahan Toughbook-tietokoneen.

 

Koska maahantuoja lupasi sen kestävän oikeastaan mitä vaan ja tuotteen maine oli “tough”, niin se sai seilata autiomaassa maastoauton lattialla lähes kuukauden ilman mitään suojaa. Halusin testata, oliko koville puheille katetta.

 

Sen jälkeen kengän kärjet osoittivat kohti Nepalia, jossa Toughbook sai seuraavan kasteen.

 

Pahin oli kuitenkin vasta edessä. Saharan autiomaa. Tietokone oli vähän väliä yltä päältä hiekan peitossa, mutta se ei ollut siitä moksiskaan. Oheinen kuva on sieltä.

Sen jälkeen kuritin tietokonetta Lapissa ja Grönlannissa.  Ja sitten mentiin vielä pariin otteeseen Saharaan ja Lähi-Itään.

 

Kirjoitan tätäkin blogia sillä samaisella tietokoneella, jolla oli toukokuussa 9-vuotissynttärit. Uskallan ennustaa, että kirjoitan tällä koneella myös vuoden kuluttua.

 

On siis mahdollista ostaa erittäin kestävä tietokone, mutta se maksaa enemmän. Hyvää ei saa halvalla, mutta…jos olisin hankkinut itselleni perusläppärin 9 vuotta sitten, niin olisin joutunut uusimaan laitteen jo useampaan kertaan.

 

Loppujen lopuksi olisin maksanut enemmän useammasta laitteesta. Ja mitä luonnonvarojen tuhlausta se olisikaan ollut.

 

Tänään jatketaan juoksutreenejä…tai oikestaan lenkkeilyä. Varsinaisten treenien aika koittaa vasta myöhemmin. Palautellaan nyt vielä tovi….

 

Oheisessa kuvassa kolme kalsarivilleä pitelee teltassa mysrkyä. Grönlannin seikkailun parhaita puolia oli tietty hyvä kaverihenki, jota pidettiin yllä yhteisillä turinatuokioilla.

 

286

 

 

 

 

Syysleiri

Olen järjestämässä 6-8.9 välisenä aikana polkujuoksuun liittyvän leirin yhdessä merivoimien erikoisjoukoissa kouluttajana toimivan Villen ja Juoksija-lehden kanssa.

 

Leiri järjestetään Lopella, noin tunnin ajomatkan päässä pääkaupunkiseudulta.

 

Majoitumme telttoihin; naisille on oma teltta ja miehille oma. Mikäli sää on vetinen, niin lämmitämme teltat kamiinoilla.

 

Ohjelmassa on monipuolinen sisältäen mm. polkujuoksutekniikkaa), suunnistuksen alkeita (myös ilman kompassia), ensiaputaitojen perusteita, varuste-esittelyjä sekä tietenkin mukavia yhteislenkkejä.

 

Juoksemme yhteislenkit maltillisilla vauhdeilla, joten sitä ei tarvitse pelätä, että tippuisi porukasta. Emme kilpaile keskenämme.

 

Sen lisäksi kerron tarinoita mm. juuri päättyneeltä Grönlannin jäätikkömatkalta ja pidämme muutenkin hauskaa.

 

Alustava hinta on 250-300€/henkilö. Hinta sisältää majoituksen ja ruokailun (aamiainen, lounas, illallinen).

 

Jos olet kiinnostunut lähtemään mukaan, niin lähetä minulle meiliä

osoitteeseen; jukka.viljanen@sportman.fi

 

TERVETULOA!

 

Ruoka

Tiimikaverini Siltalan Antti on varmaan paras eräkokki jonka kanssa olen reissannut.

 

Söimme iltaisin aika ruhtinaallisia annoksia. Vedimme jäätiköllä 4-6 hengen muona-annoksia kahteen pekkaan eikä tuntunut missään.

 

Päiväsaikaan söin tosi vähän. Usein siihen kuuluin puolikas tai jopa vajaa pussillinen REAL kuivamuonaa. Se on erittäin hyvää kamaa varsinkin maasto-olosuhteissa. Etenkin poroannos putosi nätisti.

 

Sen lisäksi söin suolaisia ja makeita keksejä. Suolaista olisi pitänyt olla enemmän. Meillä oli 1,5 kg poromakkara-tanko, jota piti alkaa säännöstellä, ettei loppuisi ennen aikojaan.

 

Geelejä ei mennyt yhtään, mutta Clif blokseja useampikin. Otan niitä mukaan seuraavallekin reissulle.

http://www.clifbar.fi/products/clif-shot-bloks

 

Arabian aavikkojuoksua ajatellen ruoka-asiaan on kiinnitettävä vieläkin enemmän huomiota.  Tiedän mikä ns.putoaa ja mikä ei. Makeaa ei tee juoksun aikana mieli, mutta suolaista sitäkin enemmän. TUC -suolakeksit sulavat mukavasti suussa. Kalaharissa söin juustomakarooneja heti päivän 50 kilsan etepin jälkeen. Se upposi kitusiin parissa minuutissa.

 

Olen kirjoittanut näiden nettisivujen uudistamisesta vaikka kuinka ja kauan. No nyt se on lähempänä kuin koskaan.

 

Lähetin sivujen suunnittelija Kari Koskiselle uusia kuvia. Otaksun,. että uudet nettisivut avataan parin viikon sisällä.

 

Avasin nettisivut 14.6.2010, noin kaksi kuukautta ennen Kalaharin halkijuoksua.

 

Sivuilla ei ole kaupallista merkitystä, Jokunen ulkopuolinen taho on lähestynyt ja pyytänyt saada mainostaa (mitä lie..) tuotteita sivuillani. Olen järjestelmällisesti kieltäytynyt.

 

Tällä hetkellä sivuillani käy 18.000-20.000 vierailijaa per kuukausi. Kiitos teille.

 

 

 

 

 

Muutama foto

Lars ja Salo ovat päässeet turvallisesti Itä-Grönlantiin. Larsin kertoman mukaan paluumatkalla Länsi-Grönlannista itään satoi lunta kuulemma hurjasti.

 

Hän lähetti minulle muutaman uuden kuvan, joista jaan teille kaksi. Lähipäivinä satelee lisää kuvia, kunhan ehdin ne tallentaa koneelle.

 

JVkoira

Yllä kuva mun suosikkikoirasta, joka hyppi aina juoksun jälkeen syliin. Ja sitä ennen.Ja sen aikana.

villasukkajukka

Kirsin kutomat sukat lämmittivät varpaita.

Mämmiä?

Yksi HS:n jutun lukenut pääkaupunkiseudun K-kauppias lupasi toimittaa mämmiä kotiin asti.

 

No, mitä itse juttuun tulee, niin otsikko on väärä. Kuten todettua, niin rämpimistä se suureksi osaksi oli.

 

Funtsaisin sunnuntain lenkin aikana ensi vuoden loppupuolen tapahtuvaa aikana aavikon ylitystä. Mitä tavoitteen saavuttaminen vaatii ja kuinka aion ne saavuttaa.

 

Harjoittelu. Grönlannin jäätikkö osoitti, että peruskunto on hyvä. Palauduin hyvin pitkän päivän rasituksista.

 

Arabian hiekka-aavikon ylitys on haastavampi tehtävä verrattuna esim.Saharaan tai Kalahariin.

 

Siellä ei ole mitään muuta kuin hiekkaa ja sitä on kuulkaa paljon. Aavikko on maailman suurin yhtenäinen hiekkaerämaa. Sieltä (ja Namibian aavikolta) löytyvät maailman korkeimmat hiekkadyynit.

 

En aio ylittää dyynejä juosten, sillä se olisi mahdoton tehtävä. Yritän löytää autiomaasta mahdollisimman juostavan väylän, mutta siitä huolimatta pehmeää alustaa on luvassa. Se on yksi syy, miksi jaloissa on oltava jerkkua nykyistä enemmän. Aion juosta siellä joka päivä 50 kilometriä.

 

Hyvän peruskestävyyden ja palautumisen lisäksi tarvitsen siis lisää voimaa. Teen sen osalta toimenpiteitä jo kuluvan kesän aikana. Kerron, kun suunnitelma on valmis ja kuinka toteutus tapahtuu.

 

Juoksin sunnuntaina noin 1,5h lenkin. Kulku on kevyttä. Varmaan kaikki tuntuu kevyeltä jäätiköllä ryynäämisen jälkeen. Ja nautin lämmöstä ihan suunnattoman paljon.

 

Pidän maanantaina juoksuvapaan. Tiistaina, keskiviikkona, pe-su taas juoksulenkkiä.

 

Kaheli?

Kun aikoinaan päätin alkaa seikkailemaan, niin moni sanoi, että “ootko ihan kaheli?”. Eräs TV-toimittaja sanoi minulle Kuntomessuilla (nykyinen GoExo) vuonna 2006 “Jukka, saat tuolla tempauksella hullun paperit”.

 

Olin sitä ennen ilmoittanut hänelle, että lähden Pohjoisnavalle juoksemaan ja maastopyöräilemään. Tuo toimittajan lause ei saanut minun intoa laantumaan, päin vastoin.

 

Pääsin jopa erän lehden pääkirjoitukseen. Matkaani Pohjoisnavalle verrattiin kusiaspesässä istumiseen. Ja minun into kasvoi taas piirun verran.

 

“Ei tuossa ole mitään järkeä, tuo on mahdotonta, eikö aikainen ihminen keksi mitää järkevämpää tekemistä…..”. Näitä ja monia muita lausahduksia on mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos viimeisen lähes 15 vuoden ajan.

 

Sanojen voima on valtava. Niillä voi lannistaa tai kannustaa. Joka kerta, kun kuulen jonkun sanovan, että “eihän noin voi asioita tehdä tai tuo on kyllä mahdotonta”, niin meikäläinen vaan innostuu.

 

Tapaan luennoilla ihmisiä, joita tällaset lauseet ovat musertaneet. uhujana minun yhtenä tehtävänä on deletoida lannistavat lauseet pois ihmisten mielistä.

 

 

Grönlannin jäätikköä ylittäessäni tapasin pari muuta retkikuntaa sekä amerikkalaispariskunnan, joka asuu 4kk vuodessa ex.tutka-ja sääaseman Dye 2:n vieressä “Raven campissä”.

 

Jokainen heistä piti joko hyvin outona tai kahelina, että taivallan jäätikköllä ilman suksia.

 

No sitähän se tietty oli, mutta jonkun sen piti tehdä.

 

Kuten olen aiemmin sanonut, niin mielestäni on mahdotonta juosta koko Grönlannin jäätikön halki. En sano sanaa mahdoton kovinkaan helposti, mutta tässä kohdin kirjoitan sen varmalla kädellä.

Sunnuntain Hesarissa on muuten jäätikkötaivalluksesta lisää.

 

Eilinen lenkki meni aika tuubiin. Oikean jalan pohje tuntuu vähän kireältä, mutta muuten jalat tuntuivat freesiltä. Käytin jäätiköllä kohtuu jämerää Mizuno Daichi 4 -jalkinetta, mutta täällä kotimaisemissa jatkan suhdetta Columbia Montrail Caldorado-maastokengän kanssa.

 

Juoksen tänään saman pituisen lenkin kuin lauantaina.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Archives