Rss Feed Facebook button

Jukka Viljanen

Kohti Jukolaa

Vanhaa sanontaa lainaten, “ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua”.

 

Pihkaniskojen jokavuotinen kokoontumisajo Jukola järjestetään ties monennenko kerran ja tänäkin vuonna tapahtuma kerää ennätysmäärän suunnistajia.

 

Ja sinne suuntamme mekin.

 

Kangasala on sopivan lähellä eli sinne porhaltaa parissa tunnissa.

 

Tein perjantaina kovimman treenin sitten Grönlannin. Soudin puoli tuntia, jonka jälkeen siirryin keskupuiston metsiin pariksi tunniksi juoksemaan.

 

Pidän tänään lenkkivapaan. Juoksen nyt 2+1 suunnitelmalla eli kahta peräkkäistä juoksupäivää seuraa yksi lepopäivä, Aion jossain vaiheessa siirtyä kohti 3+1 ja 4+1 -harjoitusohjelmaa.

Juoksuharrastus leviää

Juoksuharrastus Euroopassa ja jenkeissä on tietojeni hieman hiipunut, mutta Aasiassa se on puolestaan nousussa.

 

Varsinaisen yllätyksen tarjoaa Saudi-Arabia. Katsokaapa oheinen BBC:n juttu.https://www.bbc.com/news/av/world-middle-east-48369527/saudi-women-runners-taking-to-the-streets?ocid=socialflow_twitter

 

Olen käynyt viimeisen viiden vuoden aikana viisi kertaa Saudeissa. Onhan muuten mielenkiintoinen maa.

 

Viisumin saaminen on joskus vaatinut pientä painimista, muta aina se on pienen väännön jälkeen passiin leimattu.

 

En ole suunnittelemassa uusia Saudi-matkoja, sillä Arabian aavikkojuoksun reitti kulkee Omanista Emiraatteihin. Yksi idea oli aloittaa aavikkojuoksu Saudeista, mutta se suunnitelma on nyt haudattu.

 

Itse asiassa alueen suurimpiin sanomalehtin kuuluva Saudi Gazette ehti jo uutisoida, että historiallinen juoksu tapahtuisi Saudien maaperällä, mutta näin ei (99,9% varmuudella) tapahdu.

 

Käyn Omanissa ja Emiraateissa varmaan kohtuu tiuhaan ennen joulukuuta 2020, jolloin itse aavikkojuoksu alkaa.

 

Mitäs sen jälkeen? En ihan tarkkaan tiedä, mutta mieleen on hiipinyt jo pari uutta tavoitetta.

 

Arabian hiekkaerämaan juoksu on minulle “all in” eli kaikki pistetään peliin. En suunnittele nyt muita seikkailuja, ennen kuin tämä on ohi.

 

Torstain treeni piti sisällään seuraavia asioita: kehon lämmittely soutulaitteella, noin 10 min. Sen jälkeen noin tunti juoksua, joka tapahtui pääosin metsäpoluilla. Tein useita kovavauhtisia vetoja.

 

Tänään otetaan rauhallisemmin. 20 min sisäsoutua, jonka jälkeen juoksen 2h leppoisalla vauhdilla.

 

 

 

 

 

 

 

 

Tohinaa

Vaikka seuraavan seikkailun alkuun on aika tarkalleen 1,5 vuotta, niin meikäläisellä on sen suhteen jo täysi tohina päällä.

 

Olen palaveerannut jo aika monen henkilön kanssa tulevasta aavikkojuoksusta. Ja ensi viikolla juttua jatketaan useammankin tahon kanssa.

 

Keskustelut liittyvät yli 90%:sti rahoitukseen. Tuo seuraava seikkailu rasittaa (myös) kukkaroa enemmän kuin koskaan.

 

Tuohta tarvitaan lähinnä aavikkojuoksun logistiikkapalvelun rakentamista varten.

 

Liikumme alueilla, jossa ei asu ristin sielua, joten siellä ei ole (luonnollisesti..) mitään palvelujakaan. Se tarkoittaa sitä, että tarvitsemme ainakin neljä ajoneuvoa kuljettamaan riittävää määrää vettä, ruokaa, polttoainetta yms.ja yms..

 

Neljä ajoneuvoa kuullostaa aika paljolta. Mutta..on otettava huomioon, että rankoissa olosuhteissa joku ajoneuvoista voi kyykätä kesken kaiken ja sitten on enää kolme jäljellä. Turvallisuusasioihin on kiinnitettävä, jälleen kerran, todella suuri huomio.

 

Hiekkaa Lähi-Idässä on vaikka siat söisi ja on erittäin todennäköistä, että joku 4×4 autoista on vähän väliä jonkun dyynin juurella hiekkaan uppoutuneena. Olen ollut monasti tilanteessa, jossa autoa kaivetaan hiekasta usean miehen toimesta.

 

Treenit sujuvat oikein mallikkaasti. Tänään on kevyt lihaskuntotreeni, jonka jälkeen juoksen metsässä. Mikäli ulkona salamoi, kuten sääennuste lupaa, niin siinä tapauksessa teen pidemmän sisäsoutuharjoituksen.

 

 

 

 

 

 

 

 

PNG

Paavo Nurmi Games parantaa vuosi vuodelta lentoaan.

 

Vielä jokunen vuosi sitten olin tapahtuman suhteen krittinen, mutta kyllä Kari Ahonen/Jari Salonen & kumpp.ovat saaneet kehitettyä tapahtuman ihan kv.tason kisaksi. Hattu päästä.

 

Sää oli mitä mainioin ja yleisöä yli 13.000. Puitteet siis pahuksen hyvät. Ensi vuonna uudestaan…

 

 

 

 

 

 

 

 

Muutto

Kahdeksan vuotta kului stadikalla….ja hieman reilu seitsemän Pohjois-Haagassa. Saas nähdä, kuinka kauan luuhaan Juoksija Median muonavahvuudessa Pitäjänmäellä, jonne muutamme torstaina.

 

Kävin maanantaina toimituksessa pakkaamassa tavarani muuttolaatikoihin, jotka roudataan loppuviikon aikana Valimotie kymppiin.

 

Meikäläisen ikiwanha nojatuoli herättää firmassa suuria tunteita. Kaikkien muiden mielestä se pitäisi viedä kaatopaikalle, mutta minä olen kiintynyt parhaat päivänsä nähneeseen nahkatuoliin.

 

Tein maanantaina kepeän soututreenin, Tänään tiistaina tein lyhyen alkulämmittelyn soutulaitteella, jonka päälle juoksin kohtuu kovavauhtisen metsälenkin.

 

Tuntui kyllä hemmetin hyvältä pistää isompaa vaihdetta sisään.

 

 

 

 

Kisoja ja muita menoja

Lähdemme tiistaina muutaman kaverin kanssa kohti Turkua. Siellä järjestetään yleisurheilun Paavo Nurmi -kisat.

 

Näyttää siltä, että sää suosii niin kisaajia kuin katsojiakin.Muutamana edellisvuonna katsomossa on saanut hytistä. Viime vuonna meikäläisen päällä oli toppatakki…

 

Ensi viikonloppuna suuntana on Kangasala ja siellä järjestettävä Jukolan viesti,  Olen suunnistus-fani, mutta vain katsojan roolissa. Juoksen mieluusti metsässä, mutta ilman kompassia ja karttaa.

 

Viikko on täynnä muutakin häppeningiä. Käyn keskiviikkona tutustumassa Garminin (ei sponsori) uusiin tuotteisiin.

Minua kiinnostaa erityisen paljon Garminin satelliittipuhelimet.

 

Käytin Grönlannissa Garminin inReach-satelliittiviestintälaitteita ja eiköhän niitä tule käytettyä jatkossakin.http://www.savantum.com/hatalahettimet/inreach

 

_MG_0520

Yllä olevassa kuvassa viestittelen aavikolta blogin lukijoille.

 

Maanantai on juoksuvapaa, mutta teen kevyen sisäsoutuharjoituksen.

Palautuminen

Viikonlopun lenkit sujuivat tosi mallikkaasti. Varsinkin sunnuntain lenkki meni mainiosti.

 

Juoksin pääosin maastossa ja loput hiekkatiellä.

 

Lenkin jälkeen on palauttelun vuoro. Hörpin juomapullosta “neljän suolan vettä”, jota litkin pitkin päivää (natriumvetykarbonaatti, magnesiumkarbonaatti, kaliumbikarbonaatti ja kalsiumkarbonaatti). Olen juonut moista litkua aina Kalahaharista alkaen…en säännöllisesti, mutta kesäisin ja aavikolla ollessani.

 

Tänään söin heti 2h treenin jälkeen ison lautasellisen lähitilalta ostettuja kauraryynejä (jotka ajan jyvämyllyn läpi), mustikoita, pikku loraus mustikkasoppaa, pellavanseimenrouhetta sekä maitoa.

 

Greg 158

 

Tuossä yllä on kuva Kalaharin autiomaasta. Söin jokaisen 50 kilsan jälkeen lautasellisen juustolla kuorrutettuja makarooneja. Kaura on kyllä terveellisempää.,..ja sitä minä lapioin oheisessa Saharassa otetussa kuvassa. Koko kattilallisen.

 

Sahara2 413

 

 

 

 

“Pelastajat”

Tapahtui lauantain juoksulenkillä. Näyttämönä oli Espoon keskuspuisto, jossa kaverukset Jukka ja Pekka juoksentelivat.

 

Yhtäkkiä he näkevät keskellä keskuspuiston hiekkatietä kyykäärmeen. Molemmat tuumivat, että se pitää hätistää siitä tiehensä, sillä se saattaa jäädä vaikkapa fillarin alle tai jotain muuta ikävää tapahtuu joko luontokappaleelle tai ihmiselle.

 

No, olimme ihmeissämme, että kyy ei hätistelyistä huolimatta lähtenyt lipettiin vaan kävi ihan kuumana. Yritin saada sitä siirrettyä ojan puolelle pitkän kepin avulla, mutta se vaan sähisi.

 

Sitten huomasimme lähellä olevan sammakon, joka loikki ihan paniikissa toiseen suuntaan.

 

Olimme siis keskeyttäneet käärmeen saalistuksen. Ei ihme,  että se oli käärmeissään. Yritimme pelastaa käärmeen, mutta pilasimme sen saalistusreissun. No, pelastimme ehkä yhden sammakon.

 

Hiki virtasi lauantain lenkillä, mutta eipä se haitannut. Hyvää treeniä tuo oli Arabiaa ajatellen. Ja kyllä mä paljon mielummin lämpimässä juoksen kuin kylmässä..

 

Vaikka seuraavaan seikkailuun on melkein 1,5 vuotta, niin testaan sitä varten tärkeimpiä työkaluja.

 

Minulla oli Saharaa ylittäessä ihan vimpan päälle olevat juoksukengät. Nyt tavoitteena löytää vähintään yhtä hyvät.

 

Olen tällä hetkellä varsin mieltynyt Columbia Montrailin kenkiin, etenkin sen Caldorado-mallistoon. Päässä kuitenkin pyörii ajatus, löytyisikö vieläkin parempi kenkä?

 

Onneksi pääsen jo työni kautta tutustumaan lähes kaikkiin Suomessa myytäviin jalkineisiin. Juoksija-lehti testaa useita kymmeniä juoksukenkiä vuoden aikana.

 

Brooks on yksi tutustumisen arvoinen merkki. Patrol -niminen yritys toi maahan aiemmin Asicsia, mutta kun kyseinen merkki perusti oman maahantuontiyrityksen, niin Patrol aloitti Brooksin maahantuonnin.

 

Testasin eilisellä lenkillä Brooksin Glycerin-jalkineen ja se tuntui kyllä pirun hyvältä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kestävyyskoneet

Otsikko viittaa naisiin.

 

Ennen kuin älähdätte tai mielipaha valtaa mielen, niin viittaan Ylen artikkeliin, joka kertoo raskaana olevien naisten pärjäävän lähes yliluonnollisia voimia vaativissa suorituksissa.

https://yle.fi/uutiset/3-10819668

Naiset ovat sisukkaita, ovat he raskaana tai ei. Katsokaapa vaikkapa vaatimattomissa ja sitkeyttä vaativissa olosuhteissa eläviä ihmisiä; naisethan siellä hommaa enemmän tai vähemmän pyörittävät.

 

Mitä kestävyysliikuntaan taas tulee, niin ns.ylipitkien juoksujen kuninkaat ovat olleet helisemässä kuningattarien rinnalla jo pidemmän aikaa.

 

Esimerkiksi kohtuu brutaalin “Death Valleyn” kisan voittajapallille on noussut Pam Reed-niminen nainen. Hänellä on muuten sukujuuret Suomessa..

 

Kisa tunnetaan ultrapiireissä nimellä “Badwater ultramarathon”. Viime vuonna naisten kisan voittaja oli yhteistuloksissa viides.

 

 

 

 

 

 

Lähtölaukaus uudelle projektille

Palaveerasin eilen tiimikaverini (suurlähettiläs) Pekka Voutilaisen kanssa. Aiheena oli joulukuussa 2020 alkava Arabian hiekka-aavikon ylitys.

 

Olemme toki tehneet jo vuosia töitä ko.projektin eteen, mutta kyllä tämä Grönlannin projekti piti saada ensiksi harteilta pois ennen uuden aloittamista.

 

Case Grönlanti alkoi jo vuonna 2011 Cafe Carusellissa, kun Degermanin Pata näytti minulle kuvia ko.alueelta. Sanoin Patalle jo tuolloin, että aion taivaltaa tavalla tai toisella jäätikön halki.

 

2013 oli ensi yritys, mutta vasta 2019 homma natsasi. Kahdeksan vuotta se kesti…mutta kyllä se kannatti.

 

Elokuussa 2013 pidin ekan palaverin Arabian juoksuun liittyen.  Ensi vuonna se viimein toteutuu. Seitsemään vuoteen mahtuu niin monta tarinaa, että jo niistä kirjoittaisi kirjan.

 

Jos jotain, niin sitkeyttä tämä “laji” on kehittänyt. Siitä on ollut hyötyä muussakin elämässä.

 

Uskon, että myös pitkien matkojen taivaltaminen ja niihin treenaaminen on kehittänyt sitkeyttä. Mikään ei tule ilmaiseksi, vaan jokaisen tavoitteen eteen on ponnisteltava…mutta siitä tulee myös jossain vaiheessa palkinto. Maltti on valttia, kuten sanonta kuuluu.

 

Kalenteri on aika pullollaan erilaisia tapaamisia. Tänään on mm.lounas Juha Hietasen kanssa, joka kirjoitti “seikkailujuoksija”-kirjan.

 

Ei, emme ole aloittamassa uutta kirjaprojektia.

 

 

 

 

Archives