Rss Feed Facebook button

Jukka Viljanen

Tavoitteet

Kuluneen viikon aikana unta on tullut vedettyä palloon selvästi normaalia enemmän. Ja ruokaa. Nälkä on jatkuvasti läsnä.

 

Yleensä sunnuntai-aamuisin on (aamupuuron jälkeen) karmea hinku juoksulenkille, mutta nyt jalka ei kuopi maata. Jään odottamaan sitä fiilistä, ennen kuin aloittelen treenaamisen uudestaan.

 

Harjoiteltavaa riittää, sillä noin 1,5 vuoden kuluttua seikkailujuoksija kirmaa Arabian hiekkaerämaan halki.

 

Tämä tavoite on ollut kirkkaana mielessä jo vuodesta 2013.

 

Otin ensimmäisen ja sen tärkeimmän askeleen kohti tätä tavoitetta 7.8.2013.  Tapasin tuolloin silloisen ministerin Alex Stubbin hänen himassaan. Olin tutustunut mieheen urheilun kautta.

 

Poliitikkona AS:n taival kulki suosion huipulta koko kansan sylkykupiksi, mutta miehen kunniaksi on sanottava, että hän on aina valmis jeesaamaan…ja on hemmetin hauskaa lenkkiseuraa.

 

Tuona kyseisenä päivänä (7.8.) kerroin Alexille, että aion juosta Arabian hiekkaerämaan halki. Kyselin, että olisiko hänellä antaa minulle jonkun henkilön nimen, johon voisin olla yhteydessä ja viedä asiaa eteeenpäin. Siinä kohtaa Alex jo lähetteli eräälle henkilölle tekstaria.

 

No, se kontakti ei johtanut mihinkään konreettiseen tulokseen, mutta kuten todettua, ensimmäinen askel kohti tavoitetta oli otettu.

 

Muistan päivämäärän hyvin, sillä isäni kuoli samaisena päivänä.

 

Kevään 2014 aikana palaset alkoivat loksahdella kohdilleen. Tapasin Ulkoministeriön korkean virkamiehen, joka ehdotti, että otan yhteyttä Suomen Saudi-Arabian suurlähettiläs Pekka Voutilaiseen.

 

Meilasin Pekalle, joka toivotti minut tervetuleeksi Saudeihin. Mutta sinne ei mennä ihan noin vaan; viisumin hankkiminen kestää tovin, mutta sitä vauhditti tapaamiseni Saudi-Arabian Suomen suurlähettilään kanssa.

 

Ensimmäinen matkani Saudeihin oli syyskaudella 2014. Ja millainen se olikaan.

 

Tapasin matkallani mm.silloisen kuninkaan pojan, joka toimi mm.Riadin kuvernöörinä. Toinen kuninkaan pojista oli puolestaan Jeddan vastaava.

 

Jo tapaaminen prinssin kanssa oli miniseikkailu kuninkaan palatsialueella. Tapaaminen kesti kaikkineen useita tunteja, joista itse kuninkaan poika oli läsnä reilun tunnin. Sen aikana hän kuitenkin lupasi tukea hankettani juosta autiomaan halki myös Saudien puolella.

 

Aika pian tapaamisemme jälkeen kuningas kuoli ja hallinto meni uusiksi. Tällä hetkellä Prinssi Turki on (tiettävästi) pidätettynä nykyisen varakuninkaan Bin Salmanin toimesta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Turki_bin_Abdullah_Al_Saud

 

No joo, jos joskus vielä kirjoitetaan seikkailujuoksija-kirjan kakkososa, niin tätä ja sen jälkeisiä episodeja käydään tarkemmin läpi.

 

Kävin Saudeissa kaiken kaikkiaan viisi kertaa. Tapasin urheiluministeriä ja monia muita mielenkiintoisia henkilöitä. Kerran minulla oli jo lupa-asia kunnossa tuolloisen varakuninkaan toimesta, mutta se kumottiin ilman ihmeempiä selittelyjä.

 

Vierailin myös monissa (tavallisissa) perheissä ja sain niiden tapaamisten kautta kohtuullisen hyvän ja laajan kuvan Saudi-Arabiasta.  Median kautta kuva saattaa jäädä ohueksi.

 

Vuonna 2016 matkustin Omaniin, sillä minua oli alkanut risoa Saudien kankeus lupa-asiaan liittyen.

 

Vietin Omanissa kaksi viikkoa. Jokaiselle päivälle oli merkitty useita tapaamisia, joista yksi oli maan turismiministerin tapaaminen. Sain häneltä (henkistä) tukea tulevaa aavikkomatkaani varten.

 

Tein tuolloin päätöksen, että juoksen (huippumukavasta) Omanista kohti Arabiemiraatteja, mutta milloin…se oli vielä avoin.

 

Ensiksi piti tehdä välit selväksi Grönlannin jäätikön kanssa. Nyt se on tehty. Olen muuten keskiviikkona kertomassa tiimimme seikkailusta Ylen aamutelkkarissa klo.7.48.

 

Arabian retkikunta aloittaa reipaasti yli 1000 kilsan taivalluksen joulukuussa 2020. Tavoitteena on ylittää autiomaa ekana juoksijana.

 

Mutta se on vain yksi tavoite. Muitakin on. Haluan herättää kohdealueella (ja muuallakin) huomiota ympäristön tilaan.

 

”Leave no trace” oli jo Kalaharin autiomaan ylityksen kattoteema ja sillä teemalla jatketaan. Se lisäksi haluan korostaa kestävää kehitystä, sillä tällä nykymenolla me ajamme kaasu pohjassa kohti Karjalan mäntyä.

 

Juoksu päättyy (ainakin seremonia-tasolla) Dubain maailmannäyttelyyn ja sen Suomi paviljonkiin. Kerron tästä hankkeesta vielä moneen kertaan tulevien kuukausien aikana.

 

Juoksuhaaste on iso ja sitä varten on tehtävä lujasti töitä. Harjoittelu on oma lukunsa, sillä matkaa saattaa kertyä sen 1500 kilsaa. Ja aion juosta niistä jokaisen (k-)ilometrin.

 

Retkikunnan budjetti on selvästi aiempia suurempi. Oleilemme alueella, jossa suurimman turvallisuusriskin muodostavat olosuhteet. Sen takia retkikunnan koko on suuri. Meillä on oltava riittävä määrä ajoneuvoja, sillä autot hyytyvät noissa olosuhteissa todella helposti.

Vettä, muonaa ja sen sellaista ei voida hakea läheisestä marketeista, koska niitä ei siellä ole. Lähimaillakaan.

 

Kamelien käyttö olisi mukavaa, mutta ne eivät nykyään kestä noin pitkiä matkoja. Tämä ei ole olettamus vaan tieto.

 

No niin, tätä on siis luvassa seuraavan 1,5 vuoden ajan, joka menee muuten sukkelaan.

 

Minulla on rinnalla huipputiimi viemässä tätä tavoitetta eteenpäin. Kerron heistä tässä matkan varrella.

 

Pysykää kuulolla.

PS. Nyt nämä versin kulahtaneen näköiset nettisivut pistetään uusiksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viestit jäätiköltä

Toipuminen reissusta edistyy aika hyvin. Olen öisin edelleen jäätiköllä. Mistään painajaisista ei ole kyse, vaan siitä, ettei mies lähde jäätiköltä eikä jäätikkö miehestä.

 

Koko seikkailuhan oli todella positiivinen, vaikka joutuihan siellä ratkomaan aina pulmatilanteita.

 

Yksi sellainen oli koiranruoan loppuminen. Meillähän oli mukana 27 (mahtavaa) rekikoiraa, joiden muonan kulutus oli kilon luokkaa per hurtta per päivä.

 

Onneksi eräs ryhmä poistui jäätiköltä Dye 2:n liepeillä ja saimme helikopterilla tuotua lisäsafkaa ihmisen parhaille ystäville.

 

Koirat syövät kuivamuonaa, johon sekoitetaan vettä. Sen veden sulattamiseen lumesta menee suurin osa inuiittien vapaa-ajasta. Keittimet pöhisevät jatkuvalla syötöllä.

 

Ja voi sitä meteliä, kun ruoka-aika lähestyy. Sitä ei voi sanoin kuvata.

 

Ja voi sitä mekkalaa, jota koirat pitävät pitkin yötä. Yleensä ne ulvoivat kaksi kertaa yön aikana. Ja siihen konserttiin osallistuvat kaikki karvaturrit. Ja kevät pistää niidet hormoonit hyrräämään, mutta ei siitä sen enempää. What happens in Greenland stays in Greenland.

 

Moderni aika on tullut jäätiköllekin. Meillä oli erilaisia vempaimia vaikka muille jakaa.

 

Puhelut hoidettiin Iridium-satelliittipuhelimen avulla. Olimme ladanneet puhelimeen reilusti puheaikaa, sillä koskaan ei tiedä, millaiseen liriin noilla matkoilla joutuu. Se on kurjaa, jos puheaika loppuu kesken kaiken….

 

Inreach-satelliittipuhelimella voi lähettää ja vastaanottaa tekstiviestejä. Tehtävää helpottaa, mikäli siihen on paritettu matkapuhelin, sillä sen avulla on helppo kirjoittaa ne viestit., jotka Inreach tuppaa maailmalle.

Itse Inreachillä ko.tehtävään kuluu tuhottomasti aikaa ja tupakkaa.

 

Minulla oli matkapuhelimena Toughbookin uusi jämerä puhelin FZ-T1. Se toimi aivan uskomattoman hyvin. Mukanani ollut eräs toinen matkapuhelin hyytyi useamman kerran pakkasessa, mutta Toughbook ei kertaakaan.

https://business.panasonic.fi/tietokoneratkaisut/fz-t1

 

Sen lisäksi mukana oli erinäinen määrä virtapankkeja, joita ladattiin aurinkoenergian voimalla. Mukana oli Bruntonin Solar 62-paneeli, joka on hieman liian iso ja kankea teltassa käytettäväksi, mutta ulkosalle levitettynä se lataa pelit ja vehkeet alta aikayksikön.

 

Aion käyttää sitä jatkossa kotiolosuhteissa ja ladata sillä kaiken mahdollisen ladattavan.

 

Sen lisäksi matkassa oli erinäinen määrä piuhoja, sillä joihinkin laitteisiin käy tietynlainen piuha ja toisiin toisenlainen.

 

Seikkailu oli tältäkin osin hyvä opintomatka. Nyt tietää mikä toimii ja mitä pitää kehittää suunniteltaessa seuraavaa ja sitä seuraavaa seikkailua. Siperiakin nimittäin saattaa kutsua….

 

 

 

 

Mietteitä, osa 2

Tässäpä mietteitä, josta kiitos blogin lukija Samulille.

 

Yksi Runing for the Arctic-juoksun päämotiiveja oli nostaa esille Arktisen Neuvoston pääteemoja. Olen toiminut Ulkoministeriön kanssa yhteistyössä Suomen AN puheenjohtajuuskauden aikana.

 

Haluan jo tässä kohtaa huomauttaa, että tein tätä työtä ilman korvausta.

 

Arktinen Neuvosto haluaa nostaa esille mm.alkuperäiskansojen perinnetietoutta. Tästä(-kin) syystä halusin ottaa retkikuntaan paikallista osaamista eli inuiitteja, jotka tuntevat jäätikön olosuhteet  kaikista parhaiten. Ei tarvinnut pettyä tässäkään suhteessa.

 

Vielä tätäkin tärkeämpänä motiivina oli nostaa parrasvaloon Arktisella alueella tapahtuva ilmastonmuutos ja sen seuraukset mm.alueen asukkaille.

 

Tapasin matkallani lukuisia paikallisia metsästäjiä ja kalastajia, joiden elinolosuhteet ovat muuttuneet merkittävästi kohtuu lyhyen ajan sisällä.

 

He kertovat, että talvikausi on lyhentynyt noin kuukaudella. Se tarkoittaa sitä, ettei vetokoiriakaan tarvita siinä määrin kuin aikaisemmin.

 

Isortoq, jossa vierailin aiemmin vuonna 2013 oli muuttunut kohtuu aktiivisesta kylästä lähes aavekyläksi kuudessa vuodessa. Tuolloin siellä asui lähes tuplat enemmän ihmisiä kuin nyt.

 

Lapsia on koulussa tällä hetkellä 8, vuonna 2013 heitä opiskeli 20.

 

Maaseutu autioituu siis sielläkin. Yksi merkittävä syy on ilmaston muuttuminen. Ei ole varaa pitää koiria, kun talvimetsästyskausi lyhenee eikä asiakkaita riitä valjakkoajelutettaviksi.

 

Viime talvi oli alueella leuto ja sateinen.  Se vaikutti turismiin Tasiilaqissa ja Kulusukissa.(turismiin tai oikeastaan sen puutteeseen vaikuttaa merkittävällä tavalla se, etteivät paikalliset osaa puhua-muutamaa poikkeusta lukuunottamatta-englantia).

 

Juttelin kahden tanskalaisen säätieteilijän kanssa ja he sanoivat Itä-Grönlannin jäätiköllä sijaitsevien mittauslaitteiden kertovan sen, että sään ääri-ilmiöt ovat lisääntymään päin.

 

Jäätikön huipun läheisyydessä olevan DYE 2:n (hylätty sääasema) vieressä toimii lentokenttä, jossa amerikkalaiset lentäjät tekevät erilaisia harjoituksia.

 

Lentokentästä pitää huolta amerikkalaispariskunta, joiden kanssa kävin pitkän ja mielenkiintoisen keskustelun.

 

He totesivat kuin yhdestä suusta, että heidän 14-vuotisella kaudella tuulet ovat voimistuneet jäätikön alueella.

 

Sama viesti toistui kaikissa käymissäni keskusteluissa. Arktinen ilmasto on muutoksen kourissa.

 

Eräs matkani huippuhetkistä oli se, kun sain puhelun jäätikölle Rovaniemen Arctic Summit-tapahtumasta. Satelliittipuhelun aikana kokoussalissa oli n.400 kuulijaa.

 

Kerroin heille aika lailla näitä samoja asioita, joista teille nyt kirjoitan. Halusin myös painottaa, että päättäjillä on suuri vastuu ja valta, joten käyttäkää sitä!

 

Mitä ilmaston muuttumiseen tulee, niin olen melko varma, että olemme nähneet siiitä vasta jäävuoren huipun.

 

Aion pitää edellä mainittuja teemoja esillä myös jatkossa. Lisään siihen vielä ”kestävän kehityksen”, josta puhun mieluusti.

 

Seuraava seikkailu tapahtuu Lähi-Idässä. Tavoitteena on juosta maailman suurimman yhtenäisen hiekkaerämaan halki joulukuun 2020-tammikuun 2021 välisenä aikana.https://en.wikipedia.org/wiki/Rub%27_al_Khali

 

Nostan juoksun yhteydessä esille ympäristönäkökulmia ja jo edellä mainittua ”kestävää kehitystä”.Juoksu päättyy Suomen paviljonkiin Dubain maailmannäyttelyssä.

 

Pidän nyt noin (ainakin) kahden viikon treenipaussin. Keho tarvitsee nyt runsaasti lepoa.

 

 

 

 

 

Mietteitä, osa 1

Heräsin viime yönä vessakäyntiä varten.

 

Aloin (unenpöpperössä..) etsiä ulkovaatteita toimenpidettä varten, kunnes hiffasin, että olen kotona enkä tarvitse toppavaatteita vessakäyntiä varten. Tuli helpottunut olo… monellakin tapaa.

 

Laskeskelin, että vietin jäätiköllä omissa oloissani toistasataa tuntia.

 

Matkan alkuvaiheessa kasetti eli pää tyhjeni sinne kertyneistä kuona-aineista aika nopeasti ja sen jälkeen alkoi kasetin uudelleen lataaminen.

 

Nuppiin kertyi paljon uusia ideoita ja mietteitä, joita pitää tässä tulevien viikkojen ja kuukausien aikana työstää kohti konkretiaa.

 

Seikkailut…tai miksi niitä nyt halutaankaan kutsua…muuttavat miestä aina piirun verran johonkin suuntaan. Uskon, että näin kävi tälläkin kertaa.

 

Nyt on vielä aikaista kertoa mitä kaikkea tulevaisuus tuo tullessaan, mutta yksi asia on varma…haluan jakaa kokeuksiani ja osaamistani muille aikaisempaa enemmän.

 

Jatkossa luennoin todennäköisesti aiempaa enemmän. Sen lisäksi aion järjestää juoksureissuja mielenkiintoisiin paikkoihin.

 

Yksi sellainen on 6.9.-8.9.järjestettävä polkujuoksuviikonloppu, jonka järkkään yhdessä kaverini Ville ja Juoksija-lehden kanssa.

 

Ensi keväälle on suunnitteilla retkikuntakaverini Antin kanssa mielenkiintoinen juoksuretki Haltin huipulle, jonne on mahdollista päästä mukaan. Kerron siitäkin lähiaikoina lisää, mutta kysessä on majatalosta majataloon tehtävä retki, jonka aikana saamme nauttia Antin mahtavista safkoista. Mies on loistava eräkokki.

 

Saan tänään tod.näk.lisäkuvia Antilta ja on mulla jonkun verran videomatskuakin matkan verrelta.

 

Nyt on lähdettävä vaihtamaan koslaan kesärenkaat.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kotona ollaan

Jos oli jäätikölle ääsy kiven takana noin kuukausi sitten, niin sieltä kotiin paluu sujui taas suit sait sukkelaan.

 

Olimme siis vielä tiistai-aamuna tukevasti jäätikön kamaralla. Helikopteri haki meidät sovitusta paikasta klo.10.45 ja lento Kangerlussuaqin lentokentälle kesti parikyt minuuttia.

 

Siinä jäätikön reinaman yli lentäessä toinen piloteista sanoi, että tuon vesilätäkön läpi ei ole mitään mahdollisuutta tulla läpi.

Läntisessä Grönlannissa on ollut pitkään helleaalto. Lämpötilat ovat olleet yli 25 astetta…ja niin oli eilenkin.

 

Meille oli varatttu lento Kangista Köpiksen vasta torstaille, mutta Antti antoi minulle vinkin, että kysäistään löytyisikö lento jo tiistaille, siis eiliselle päivälle.

 

Löytyi. Ja vieläpä business-luokasta.

 

Erotuimme melko hyvin muusta liikemiesluokassa lentävästä sakista. Lentoemot hiffasivat heti, että jätkät on tulossa jäätiköltä.

 

Minulla oli sukka-ongelma. En voinut pistää sukkia jalkaan, sillä ne haisivat todella pahalle, siis ihan oikeasti.

 

ratkaisin ongelman Miami Vice-tyyliin menemällä pisnekseen lenkkareilla ilman sukkia. Ja otin lenkkarit pois jalasta eli olin paljain jaloin.

 

Se ei oikein sopinut Air Greenlandin pukeutumistyyliin. Lentoemo katseli ohimennessään pari kertaan nyrpeästi kovia kokeneista jalkojani; en siis yrittänyt mitenkään peitellä sukattomuuttani, ehkäpä päin vastoin.

 

Hetken kuluttua minulle tuotiin käteen lentoyhtiön sukat ja toive, että käyttäisin niitä. No problem.

 

Ruoan ja siihen kuuluvien juomien nauttiminen oli tuskaista. Huulet ovat sanalla sanottuna paskana. Alahuulesta roikkuu erilaisia roippeita. Jäätikön kova auringonpaiste, kuiva ja kylmä tuuli ovat sen saaneet aikaan ja siihen olisi pitänyt tietty puuttua ennen jäätikölle lähtöä. Sinkkipasta -niminen aine olisi tehonnut, mutta nyt oli jotain Betadinea, joka on aikamoista linnunmaitoa.

 

Aurinkovoide toimi sairaan hyvin. Inuiititkin kyselivät avenen perään joka päivä. Se ei hyydy kovassakaan pakkasessa.

 

No niin, tätä kirjoitetaan siis jo kotoa käsin. Viime yö käkittiin Köpiksen lentoasemalla ja yritimme syöfdä paljon epäterveellistä ruokaa, jotta lihotuskuuri lähtisi hyvin käyntiin.

 

Jatketaan kirjoittelua huomenna ja tulevina päivinä jaan täällä kuviakin reissusta.

 

Kiitos, kun olette olleet mukana. Arvostan.

 

 

Hyvästit

Lähdimme aamulla jäätiköltä. Kävin hyvästelemässä jokaisen 27 koirasta ja sanoin kiitos… ja sen päälle rapsutukset.

 

Saimme buukattua lennot jo tälle päivälle eli ehkä jo keskiviikkona kotiin.

 

 

Ohi on

Saavuimme maanantaina jäätikön länsireunamille, josta helikopteri hakee meidät tiistaiaamuna.

 

Koirien jalat on romuna, juoksu-kävelyalustana on jäinen kansi, joka hajoaa niin koiran kun allekirjoittaneen jalan alla. Siinä on parin sentin paksuinen lasia muistuttava kerros, joka syö pahasti koirien jalkoja.

 

Koirista puheenollen , tein yhden vaihtokaupan Salon kanssa. Sen seurauksena saan halutessani gröönlannin husky-pennun.Mulla on jo pari hyvää hurtta-kaveria, joiden kanssa ollaan tosi hyvää pataa.

 

Salo kertoi juuri, että olemme vahvin tiimi ikinä hänen pitkällä urallaan. Otan tuon suurena kohteliaisuutena, sillä mies on tämän alueen kunkku.

 

Matkaamme torstaina Köpikseen ja siitä toivottavasti perjantaina kotiin. Tämä on ollut ihan huikea seikkailu Antti, Salo ja Lars ovat huipputiimi. Ps. Meillä oli jlust pikku kokkareet. Tuhosimme paljon kahvia ja vähän muutakin.

 

 

 

 

Vielä kaksi juoksupäivää

Team Greenland onnittelee blogin ylläpitäjä Kirsiä synttärin johdosta. Emme juoneet konjakkia sen kunniaksi. Sen sijaan, urheilimme 43 km.

 

Vielä on  kaksi päivää juoksua jäljellä tai jos tämä päivä toistuu niin rämpimistä.

 

Jäätikön länsiosan laskeutuminen aiheuttaa pientä päävaivaa. Tullako alas kopterilla vai jalan. Lännessä on ollut poikkeuksellisen lämmintä ja se vaikeuttaa jalkapelillä alastuloa etenkin, kun meillä ei ole jäärautoja, yritän saada lennon.

 

 

Pienet hömpsyt

Lauantai oli hieno päivä. Saimme Kangerlussuaqista koirille ruokaa helikopterikyydillä. Joimme sen kunniaksi konjakkihörpyt. 35km

 

Seikkailujuoksija ryyppyreissulla. Vielä kolme päivää taivallusta. Pirun hauskaa on ollut.

 

 

Dye 2

Hyvä päivä, eilisen 45 lisäksi tuli 43. Nyt olemme hylätyllä sääasemalla Dye 2:lla.

 

Huomenna matka jatkuu kohti länttä heti aamusta. Saatamme olla keskiviikkona perillä, mutta koska kyse on seikkailusta, mitä vaan voi vielä tapahtua.

 

 

 

 

Arkistot