Rss Feed Facebook button

Jukka Viljanen

Hieno kokemus

Lapin luonto ja etenkin NUTS -kisa Ylläkseltä Pallakseen ja siitä Hettaan oli hieno kokemus. Siitä myöhemmin lisää.

 

Olen matkasta vielä sen verran uupunut, joten runosuoni ei oikein solise. Tuli nääs ajettua eilen lähes 1200 kilsaa yhtä soittoa….

 

No, hyvin nukutun yön jälkeen olo on hiukan jo eilisiltaa pirteämpi.

 

Aionkin tästä lähteä lenkille. Treenikausi jatkuu on sit hellettä tai ei.

Irti arjesta

Terveiset taas Ylläkseltä.

 

Aika on kulunut sukkelaan tutustumalla Ylläkseen ja sen lähialueisiin. Ajoimme eilen täältä Pallakselle ja siitä Hettaan eli saman reitin, jonka Kirsi juoksee tänään alkavassa 134 kilsan kisassa.

 

On täällä lyhyempiäkin matkavaihtoehtoja, kuten 55km. Lajin suosiosta kertoo, että täällä on yli 1000 polkujuoksijaa.

 

Miksi poluilla juoksemisesta  on tullut niin suosittua?

 

Suomen Akatemia on tutkinut asiaa ja tullut siihen lopputulokseen, että epätasaisessa maastossa juokseminen auttaa pääsemään irti arjesta. ”Polkujuoksusta syntyy myönteinen kokemus yhteydestä luontoon, kun juoksija keskittyy juurakoihin, kiviin ja muihin metsäpolulla vastaan tuleviin luonnonmuotoihin” (lähde: STT/Suomen Akatemia)

https://www.sttinfo.fi/tiedote/epatasainen-maasto-auttaa-juoksijaa-irtautumaan-arjesta?publisherId=21481116&releaseId=68879779

 

Omat juoksentelut on jäänyt vähiin. Kävin kyllä eilen ottamassa tuntumaa Lapin polkuihin…

Terveiset Ylläkseltä

Tulipahan taas ajeltua, Espoosta Ylläkselle.

 

Ajosää oli mitä mainioin. Yleensä kun olen ajanut Lappiin, niin ainakin tien vierusta on luminen ja on hämärää.

 

Täällä päin Lappia on perjantain ja lauantain aikana isohko tunturi/polkujuoksutapahtuma. Matkavaihtoehtoja on kolmestakympistä aina 134 kilometriin. Ja osallistujia on toista tuhatta.

 

Ylläs on minulle melko tuntematon kolka, joten tämä päivä menee siihen tutustuessa. Ehkä piipahdamme Pallaksella asti….

Jalalla koreasti…

Yksi kesän parhaista lenkeistä on takana.

Juoksin sen suurlähettilään kanssa, joka lähtee muuten viikonloppuna takaisin asemapaikalleen. Hän edistää edelleenkin aavikkojuoksua, mutta kerron siitä lisää kun jotain uutta ilmenee.

 

Olosuhteet lenkille olivat mainiot; alla hyvä aamiainen ja lounas. Sää oli kuin luotu huipulenkille. Vettä satoi just sen verran, että sen tunsi, mutta saimme juosta täysin tyynessä kelissä.

 

Keskiviikko kuluu auton ratissa. Ajelemme Lappiin, jossa alkaa perjantaina pitkä polkujuoksukisa.

 

 

2600

Kirjoitin pari päivää sitten, että  blogia on kirjoitettu jo kahdeksan vuotta.

 

No, tänään on vuorossa 2600.blogikirjoitus.

 

Olisi kiva tietää, että moneskohan juoksulenkki tänään tuli juostua? Se oli pituudeltaan 15 kilsaa.

 

Juoksimme naapurin hepun kanssa pääasiassa asvaltilla, vaikka oli siinä reitillä jonkun verran hiekkatietäkin. Jalassa oli maastokengät ja ihan hyvin niilläkin pärjää, vaikka alla on kovaa alustaa.

 

 

 

 

 

Muistoja

Katsoin Ylen kanavalta Lasse Virenistä kertovaa dokumenttia (löytyy Yle Areenalta).

 

Ohjelma oli täynnä hieno hetkiä, ei pelkästään niitä kultamitalijuoksuja, vaan mm.kuvaa 70-luvun treenilenkeiltä. Oli se Virenin askel vaan niin hieno, että parempaa saa hakea.

 

Kuten oheinen Antero Raevuoren artikkeli (Seura 12/2017) kertoo, niin meikäläinen juoksenteli jo 1970-luvulla…pitkälti Virenin innoittamana. Tosin oli siinä Pekka Vasalalla ja Juha Väätäisellä  oma vahva roolinsa ja varmaan monella muullakin sen aikaisella tähdellä

https://seura.fi/asiat/historia/uusiseelantilainen-arthur-lydiard-innosti-suomalaiset-holkkaamaan/

 

Juokseminen kolahti minuun sen verran vahvasti, että siitä tuli myös meikäläisen ammatti.

 

Näitä (ja muita asioita) tuli pohdiskeltua lauantain pitkällä lenkillä.

 

Ilman kosteusprosentti on noussut selvästi kesäkuun lukuja korkemmaksi. Hikeä nimittäin pukkaa melko voimakkaasti.

 

Lenkin jälkeen ihan ensimmäisiä tehtäviä on saada nestetasapaino normaalille tasolle. Olen juonut vettä, johon on lisätty magnesiumia ja c-vitamiinia,

 

 

Kestää kestää…

Perustin nettisivun (sportman.fi) kahdeksan vuotta sitten, juuri ennen Kalaharin autiomaan ylitystä.

 

Samaisella reissulla mukana oli Panasonicin Toughbook-tietokone. Lyhyesti esiteltynä….Toughbook toimii olosuhteissa, jossa muut koneet hyytyisivät. Kerroin maahantuojan (Kauko) haastattelussa heti Kalaharin autiomaan ylityksen jälkeen seuraavaa:

 

”Harvinainen tuotekokemus. En olisi minkään muun tietokoneen kanssa uskaltanut edes lähteä sinne (Kalahari). Käsiteltävyys on hyvä, eikä se ole moksiskaan maastoauton penkin alla tärinästä tai pölystä.”

Viljanen ylistää Toughbook-ideologiaa, ja sanoo, että autoista ja kodinkoneistakin pitäisi tehdä yhtä kestäviä.

”Minulle on tärkeää, että varusteet ja laitteet ovat maailman parhaita. Nyt minulla on tietoliikennepuolella maailman paras laite.”

Ja se sama laite on edelleen käytössä ja sillä minä naputtelen tämänkin tekstin.

 

Toistan nyt itseäni, mutta minua vaan nyppii kohtuullisen paljon se, että meille tarjotaan niin paljon skeidatuotteita.

 

Otan Toughbookin mukaan myös seuraavalle jäätikkö-ja aavikkoreissulle. Ohessa kuva aavikolta (Sahara), jossa pääroolissa on Toughbook ja BGAN-satelliittilaite. Toisessa kuvassa olen dyynin harjalla.

 

_MG_0520

Sahara2 562

 

Juoksen tänään 2,5h metsässä ja ulkoilureiteillä.

Nettisivut

Mites tämän nyt sanoisi…nettisivut ovat uudistumassa, kuten ne olivat viimekin vuonna ja varmaan sitä edellisenäkin.

 

Varovaisen arvion mukaan uudet sivut ovat auki kuukauden kuluttua.

 

Kuluneella viikolla on juostu pääasiassa asvalttilenkkejä, joissa vauhti on ollut melko kova.

 

Palaan huomenna taas metsäpoluille. Juoksen lenkkejä aina tiistaille asti, jonka jälkeen matkaamme loppuviikoksi Lappiin.

 

 

Uusia kenkiä

Olimme tänään Nuuksiossa Juoksija-lehden asioilla. Otimme nääs ensityypit upo-uusilla maastokengillä.

 

Joukossa oli pari helmeä, mutta myös lieviä pettymyksiä.

 

No, testit jatkuvat aina elokuun puoliväliin asti, jolloin lehtijutun on oltava valmis.

 

 

 

 

Kotikutoisia harjoitteita, osa xx

Puiden kanssa pulaaminen on hyvää treeniä varsinkin, jos sen tekee vaikeimman kautta.

 

Kannoin eilen tontillamme kohtuu painavia vaahtera-puupöllejä paikasta aa paikkaan bee. Yksitellen.

 

Järkevimmin pöllien kuskaaminen olisi suoriutunut esimerkiksi kottikärryjen avulla, mutta kantohommana siitä muodostui hikeä erittävä (ja lihasvoimaa kasvattava) treeni…etenkin, kun pihallamme on kohtuu suuret korkeuserot.

 

Siitä tuli erinomainen tunnin extra-treeni. Juoksin vielä sen päälle suurlähettilään kanssa kohtuu rapsakkavauhtisen lenkin.

 

Tänään on samanlainen treeni. Juoksua kaverin kanssa noin 1,5h ja myöhemmin tunti pöllien kantamista. Sitä kannettavaa kun riittää….

 

PS. Näyttää vahvasti siltä, että juoksen jäätikön halki yksin, mutta loistavan tukitiimin avustamana. Palataan siihen asiaan myöhemmin.

 

 

 

 

Arkistot