Rss Feed Facebook button

Jukka Viljanen

TJ nolla

Jee, vihdoin pääsee kohti jäätikköä.

 

Fiilikset on kohtuu korkealla; en tunnista itsessäni ainakaan vielä mitään ”kisajännistystä”, mutta eiköhän se syke nouse viimeistään siinä vaiheessa, kun ajamme venheellä kohti jäätikön reunaa.

 

Syy ”rentouteen” voi johtua siitä, että olen käynyt Grönlannissa edellisen jäätikköseikkailun jälkeenkin. Tukitiimi on erittäin tuttu ja luotan miehiin kuin vuoreen.

 

Tärkeintä on saada heti kärkeen hyvä fiilis ja niin tulee myös tapahtumaan. Mehän olemme, uskokaa tai älkää, lähdössä pitämään hauskaa.

 

Sehän on (kuulkaa) ihan meidän oma valinta miten asioihin suhtaudumme.

 

Käyn tänään vielä yhdessä kaupassa ennen lähtöä hankkimassa yhden piuhan, mutta muuten kaikki on hankittu. Ehkä pitäisi ostaa samalla se päästä puuttuva ruuvi….tai ainakin jokin, jolla kiristää se.

 

Jatkossa blogikirjoituksia tippuu harvakseltaan. Niitä voi lukea täältä tai ehkä useammin tuolta. https://www.runningforthearctic.com/

 

Pitäkää peukkuja!

 

PS. On mahdollista, että teevee-kanava soittaa jäätikölle. Jos näin käy, niin yritän antaa siitä varoituksen blogin kautta.

PPS. Suomessa (Rovaniemi) järjestetään Arktinen huippukokous, johon osallistuvat mm. jenkkien ja venäjän ulkoministerit.

Mikäli ennakkotiedot pitävät paikkansa, niin kokouksesta otetaan suora satelliittiyhteys jäätikölle. Pääsen puhumaan noin 400 kokousedustajalle. Se on mahtavaa!

 

Kamaa on..

Olen joutunut ostamaan jotain uutta tavaraa matkaa varten ja kyllä se kyrsii, kun lähes kaikki tuotteet on ylipakattu.

 

Jätettä syntyy tosi paljon, varsinkin muovia. Se sapettaa.

 

Pakkaushommat on periaatteessa tehty. Jätän vielä tiistaille hieman hommia, sillä lähtö lentokentälle on vasta 11.30 tienoolla.

 

Kiitos kaikille, jotka olette lähettäneet kannustavia viestejä. Arvostan niitä tosi korkealle.

 

Muistan kun sain mm.Saharaan viestejä kotimaasta ja niitä oli mukava dyyneillä lueskella.

 

 

 

 

TJ1

Aamukampa on harventunut, nyt siinä on jäljellä enää yksi sakara.

 

Olin lauantaina yhteydessä Grönlantiin. Lähtöpaikassamme (Isortoq) on ollut rankka Piteraq-myrsky.

No, ei niitä kepeitä Piteraqeja edes olekaan.

 

Myrsky on ollut niin voimakas, että merenlahdelta ovat jäät lähteneet. Tämä tarkoittaa sitä, että retkikunta siirtyy Isortoqista jäätikölle veneillä, ei siis jäätä pitkin.

 

Se on kohtuu operaatio saada pari rekeä, koirat ja kaikki kamat + muu miehistöraijattua båtskeilla jään reunalle.

 

Tämä episodi kuvaa hyvin sitä kuinka ennakoimaton luonto on.  Siksi en vastaa ikinä kysymykseen ”millainen sää siellä on”, koska se voi olla ihan mitä tahansa.

 

Sitä paitsi, liiallinen (sää-)olosuhteiden miettiminen asettaa vaan turhia rajoitteita päänuppiin.

 

Kuinkakohan monta firmaa tai projektia olisi jätetty perustamatta, jos niissä mukana olleet olisivat tienneet etukäteen kuinka hurja (ja välillä kurja)”seikkailu” siitä tulee. Veikkaan, että aika moni.

 

Eräs yritysjohtaja sanoi, että projektit ovat kuin labyrintissa etenemistä. Vähän väliä olet umpikujassa, mutta ne, joilla on kyky visualisoida lopputulos pärjäävät.

 

Se pätee seikkaihinkin. Onhan näiden järjestäminen välillä ihan perseestä, mutta pyrin näkemään tiimimme siellä aavikon/jäätikön toisessa päässä ja siitä mielikuvasta tulee hyvä fiilis.

 

Olen järjestellyt Grönlannin jälkeistä ”Arabian seikkailua” jo kohta viisi vuotta. Tuota edellä mainittua visualisointia on tullut senkin projektin osalta harrastettua kohtuu paljon. Labyrintti on tuntunut välillä katakombilta.

Ensi vuonna se sitten toteutuukin.

 

Tänään on vielä jonnin verran pakkaushommia. Käyn myös toimistolla, lenkillä ja saunassa. Tässä järjestyksessä.

 

Tiistaina on lähtö klo.11.45.

 

 

 

 

 

 

 

 

Tankkausta

Lehtitietojen mukaan Juha Mieto lapioi aikamoisen satsin mämmiä näin Pääsiäisen aikaan ja olen itsekin aikamoinen mämmin ystävä.

 

Tänä vuonna mämmin syönti jäi jostain syystä väliin (vielähän sitä ehtisi), mutta ei hätää, tankkausta on tehty.

 

Pistin pizzauunnin lämpiämään heti aamun juoksulenkin jälkeen. Aulis-niminen muurari teki meille upean takka-leivinuunin talon viereiselle kalliolle (ja teki myös uuden takan sisätiloihin).

 

Takka-leivinuuni on ollut kovassa käytössä sen viitisen vuotta mitä se tuossa pihalla on nököttänyt.

Leivinuuni on käytössä huhti-lokakuun aikana, takka läpi koko vuoden.

 

Nyt on massu täynnä pizzaa. Tätä herkutteluhetkeä on mukava muistella jäätikköä ylittäessä.

Vielä pizzasta sen verran, että olen esittänyt jo tilauksen eräälle pizzafirmalle, että lätty olisi odottamassa jäätikön länsireunamilla. Ans kattoo…

 

 

Kuulumiset

Talo on täynnä jäätikölle lähtevää roinaa; nyt ne vaan pitää pakata duffel bageihin.

 

Varustepuolelle ei tule mitään viime hetken muutoksia.  Juoksukenkien osalta on vielä pientä arpomista. Aion tänään tehdä vielä pientä kenttätestiä yhden maastokenkäparin osalta.

 

Tällä hetkellä vahvoja kandidaatteja ovat Mizuno, Icebug ja Montrail.

 

Sukkapuolella luotan Bridgedaleen (ei sponsori).  Muu vaatetus on merkkikohtaisesti katsottuna aika sekalaista seurakuntaa.

Sponsorini Patagonialta mukaan lähtee alusvaate, juoksuhousut ja yksi tuulenpitävä takki. Sen lisäksi myös paksu untuvatakki ja erittäin miellyttävä ja lämmin pipo.

 

Hanskoista luotan Haglöfsiin ja Black Diamondiin. Extremitiesin gaiterit (säärystimet) ja tuulta pitävä juoksupipo on jo pakattu mukaan. Sen lisäksi luotan Juoksija-lehden fleecepipoon ja sormikkaisiin.

 

Juoksusauvoja lähtee kaksi paria; Black Diamond ja OAC. Makuupussi on RAB:n 1400 Extreme ja makuualusta thermarestin Neoair xtreme.

 

Kiitän jo tässä vaiheessa sponsoreitani. Miika ja Reetta / OAC Finland. Olen saanut heiltä laadukkaita varusteita…ja hyvää ystävyyttä jo yli vuosikymmenen ajan.

 

Taloudellista-ja tuotetukea tarjoavat Kauko Oy/Panasonic Toughbook. Kuten tiedätte, niin olen kantanut uskollisesti Toughbookeja halki Saharan, Kalaharin ja ne nähty mukana niin Nepalissa kuin Grönlannissakin. Kiitos Juha ja Kyösti.

 

Medifon Oy ja toimitusjohtaja Mika Flink ansaitsee aplodit mahtavasta tuesta, jota olen häneltä saanut. Medifonin Apteekki-tuotesarjan tuotteista matkaan lähtee FluAcute-sinkkisuihke, sinkki/C-vitamiini puristeet sekä D-vitamiinia. Mukana on saman firman rakkolaastareita ja jopa korvatulpat.

 

Pierre Fabre/Avene on uusin yhtestyökumppani. Kiitos Jenny Didrichsenille (ja muulle tiimille) mahtavasta tuesta. Pidän suojauksen yllä Avenen aurinkotuotteilla.

 

Suuret kiitokset myös Neste-kauppias Mika Huikolle viimehetken tuesta. Mika pyörittää Neste/K-asemia Keimolassa (Itä) ja Nelostien ”Tuuliruusu”-asemaa. Käykäähän tankkaamassa Mikan asemilla.

 

Tuotejeesiä tulee mm.Tuovisen Akilta, joka varustaa tiimin Helsportin teltalla ja Partioaitta hommasi REAL Turmatin safkat. Kiitos Markus ja Tiia.

 

Jaska Vuorensalmi on hyvä ystävä jo 50 vuoden takaa. Siinä on mies, joka jaksaa yllättää. Viime viikolla saimme hienoja Running For The Arctic -tarroja sekä T-paitoja koko tiimille. Kiitos myös Mikebonin Eijalle ja Kaitsulle.

 

Bace Campin Kirsi jeesaa 110% asenteella eikä pistä hanttiin, vaikka mies huitelee pitkin maailmaa.

 

Juoksija-lehden porukkaa saan myös kiittää kaikesta. Kiitos, että otitte juoksijapojan siipienne suojaan.

Last but not least…Savantum ja Pena Kotiaho. Kiitos!

 

 

 

 

 

 

TJ3

Jäätikölle lähtö lähestyy.

 

Aloitan jo tänään kamojen pakkauksen. Ja sitähän riittää.

 

Matkaan lähtee tod.näköisesti kolme isoa kassia (duffel bag) + iso koneeseen mukaana otettava selkäreppu, jossa kuskaan elektroniikan. Mukaan lähtee tietsika, kolme puhelinta + videokamera, kaksi virtapankkia ja hitonmoisen määrä piuhoja.

 

Kuljen lentokentällä hemmetin suurissa jäätikkösaappaissa, Sorelin Glacierit jalassa. Jalkahiki on taattu. Sori vaan muut lentomatkustajat.

 

Saappaat vievät niin paljon tilaa, että niille pitäisi varata oma pakaasi.

 

Tänään on vielä edessä snadia shoppailua, mutta sitä ennen käyn treenilenkillä. Juoksin eilen tunnin ja kolme varttia; tänään on tiedossa suunnilleen saman mittainen veto.

 

 

 

 

Hengähdys

Kuluva vuosi on ollut ylivoimaisesti kiireisin vai pitäisikö sanoa ”toimeliain” vuosikausiin.

 

Syy moiseen löytyy peiliin katsomalla.

 

 

 

Uusien asioiden kehittäminen ja niiden alkuun saattaminen on minulle ominaista toimintaa. Olenhan yrittäjä.

 

Minulla on päässä koelaboratorio. Siellä porisee (koeputkissa) jatkuvasti useita erilaisia seoksia.   Ideiota siis pursuaa, mutta kaikista ei tule toteuttamiskelpoisia.

 

Alkuvuoden aikana päässä on vilissyt todella paljon uusia idiksiä. Niitä voidaan kutsua nimellä ”unelma”. Haluan myös toteuttaa niitä enkä jättää vaan haaveilun tasolle.

 

Unelmien toteuttaminen on kovaa työtä. Siinä ei pääse helpolla, mutta palkinto on myös hyvä.

 

Tänään on hengähdyspäivä. Juoksen pitkän lenkin ja nautin auringosta.

 

Teen kuitenkin joitakin toimenpiteitä tiistaina alkavan jäätikköjuoksun eteen. Pakkaaminen voisi olla sellainen.

 

 

 

Häkä

Kuulemani mukaan yksi sun toinenkin talviretkikunta on kärsinyt keittimistä syntyneistä häkäongemista.

 

Meillähän edellinen Grönlannin retkikunta meni kiville häkäonnettomuuden takia.

 

Kävimme tänään Sarlin Oy.ssä ostamassa ihan vimpan päälle hyvän häkävaroittimen ja saimme yrityksessä todella hyvää palvelua (ei sponsori).

 

Muutenkin päivä meni shopailessa. Korttia tuli vingutettua nelinumeroisen summan edestä. No, monet hankinnoista ovat sellaisia, joista on hyötyä retkikunnan jälkeiseenkin elämään.

 

Nyt vaikuttaisi siltä, että saimme asiat siihen malliin, että lähtö on pakkaamista vaille valmis.

 

(no,ei varmasti ole, mutta ainahan sitä voi itselleen uskotella näin olevan).

 

PS. Kiitokset lähtevät Mikebon Oy:lle, joka teki tiimille hienot retkikuntamerkit ja T-paidat.

Nettisivut ovat auki

Running for the Arctic-sivut ovat auki. Kiitokset Kari Koskiselle hyvästä työstä. Kari on myös suunnitellut juoksulle hienon logon.

 

Sivut on haluttu pitää aika simppeleinä. Ne kuvaa ehkä meikäläistäkin….

 

http://www.runningforthearctic.com/

 

Yksi sponsorilogo sieltä vielä puuttuu, mutta muuten… tuolla mennään.

Mistä motivaatio?

Eilisen ja myös tämän päiväisen luentoni yksi teema on, mistä löytää motivaatiota?

 

Paljon puhuttu ”merkitys” on yksi motivaatiota lisäävä tekijä.

 

Minulle seikkailuihin merkitystä on tuonut se, että voin auttaa jotakin organisaatiota saamaan viestiään läpi…ja ehkä keräämään myös rahaa.

 

Vuonna 2010 tein yhteistyötä Cheetah Conservation Botswanan kanssa. Saimme retkikunnan aikana levitettyä sanomaa gepardien alati heikkenevistä elinolosuhteista eteläisessä Afrikassa.

 

Olen ollut ko.organisaatioon yhteydessä siitä lähtien, viime viime viikonloppuna.

 

He tarvitsevat lisärahoitusta ostaakseen ”jääkarhun kokoisia” paimenkoiria, joita gepardit pelkäävät kuin ruttoa.

 

Paimenkoira on hyvä ratkaisu maanomistajien ja gepardien väliseen taisteluun.

 

Gepardit eivät käy laiduntavan lihakarjan kimppuun, mikäli paikalla on jättiläsmäinen paimenkoira. Olen telminyt tällaisten koirien kanssa Botswanassa; ne ovat ihmisille kilttejä, mutta auta armias jos gepardi tai joku muu kutsumaton vieras tulee paikalle….

 

Aion lahjoittaa ko.organisaatiolle hieman rahaa vielä ennen jäätikölle lähtöä.

 

https://www.crowdrise.com/o/en/campaign/help-us-conserve-cheetahs?fbclid=IwAR12Xh5s7_K8ffFwMEsv9d3fKHrEgOWJJo3EgdWRXIkV8kiN4Y5uJQ-En3c

 

Aion jatkaa ”merkityksellisten asioiden” tekemistä Grönlannin jälkeenkin. Uskon, että sen osuus tulee jopa kasvamaan.

Viimeisimmät artikkelit

Arkistot