Rss Feed Facebook button

Jukka Viljanen

Vesikeli

On tää todella omituinen vuosi, vettä tulee solkenaan.

 

Kun me täällä mussutamme vesisateista, niin esimerkiksi Saharan puolella kuivuus vaan lisääntyy.

 

Kun olin viimeksi Saharassa, niin juttelin paikallisten ihmisten kanssa ilmaston muuttumisesta. Siellä kaivot ehtyvät tai vettä joutuu veivaamaan aina vaan syvemmältä kaivon uumenista. Ja se manuaalisesti taahtuva veden ylös kampeaminen on raskasta ja hidasta hommaa varsinkin, kun kammen varressa on vanha ukko.

 

Paimentolaisen omaisuus saattaa olla kiinni muutamassa vuohessa, joille on saatava vettä. Uusia kaivoja tarvittaisiin, mutta ne maksavat eikä rahaa ole.

 

Jukka 3262

 

Olen juossut lenkkini hiekkapäällysteisillä ulkoilureiteillä. Pääosa poluista on niin mutaisia, ettei siellä juoksusta tule oikein mitään.

 

Tein tänään 2h15min lenkin.

Mielipide

Aloitan blogin lyttäämällä maan rakoon syntymäpäiväänsä viettävän Espoon metron.  Hölmö hankinta. Piste.

 

Tein tänään hyvän aamuharjoituksen. Se alkoi puolen tunnin lihaskuntotreenillä ja jatkui heti perään 1h45 minsan juoksulenkillä.

 

Harva on varmaan kuullut, että Columbia Sportswear valmistaa myös juoksukenkiä. Firma osti Montrail-maastojuoksukenkiä valmistavan yrityksen jokunen vuosi sitten ja näin syntyi uusi maastojuoksumerkki Columbia Montrail.

 

Kyseinen merkki oli elokuussa päättyneen juoksukoulun kenkäsponsorina. Sain sieltä itsellenikin muutaman parin kenkiä ja olen ollut niihin tyytyväinen. Juoksin tänään Montrail Caldorado -maasturilla lenkkini.

 

Kenkä on päkiäosasta todella taipuisa, joka helpottaa askeleen rullaavuutta. Toisaalta jalkine on kohtuullisen ns.kiertojäykkä…ei siis mikään tiskirätti, joten se antaa jalalle hyvin tukea.

 

Vaimennus on maastokenkäsarjassa ylellinen.  Se tuntui aluksi jopa liian pehmeältä, mutta siihen tottui nopeasti. Kaikin puolin hyvä kenkä. Antaisin ekan lenkin pohjalta arvosanaksi 9+.

 

Katsoin tänään hiihdon Suomen Cu-lähestystä Yleltä. Uutena hiihtoasiantuntijana oli Sami Jauhojärvi, joka onnistui tehtävässään kiitettävästi. Sami kirjoittaa myös meidän Hiihto-lehteen todella asiantuntevia juttuja!

 

 

 

Row row…

Tämän talven aikana teen paljon muutakin kun juoksen. Jälkimmäinen pysyy edelleen päälajina, mutta heti kun lumi saapuu maahan niin ladulle mars..tai metsään lumikenkäilemään.

 

Päätin tänään uusia suksen siteet. Mulla on viime vuonna ostetuissa One Wayn suksissa vanha (tai vanhaksi jäänyt) sidemalli. Vaihdan sne siksi, että en pidä erityisen paljon OW:n monoista. Esimerkiksi Salomonin monot istuvat jalkaani paremmin.

 

Saan parasta mahdollista sparrausta hiihtoon(-kin) liittyen, sillä mehän kustannamme Hiihto-lehteä ja päätoimittaja Seppo Anttila tietää lajista about kaiken.

 

Tein tänään melko tiukan sisäsoututreenin. Puolisen tuntia kovavahtista airon (kahvan) vetoa puudutti mukavasti niin olkapään kuin käsivarret.

 

Uusi Juoksija

Marraskuun Juoksijan kansikuva on ehdottomasti vuoden parhain. Kuvassa esiintyy Juuso Simpanen, josta on myös pitkä jutu lehden sisäsivuilla.

 

Lehdessä on myös hyvä ja tosi konkreettinen juttu juoksijan ryhdistä. Hyvä perusryhti on avain koko kehon hyvinvointiin ja hyvään urheilusuoritukseen.

 

Jatkan vielä kaksi päivää yhdistettyä lihaskunto-ja juoksutreeniä. Viikonloppuna jätän soutulaitteen rauhaan ja juoksen ”vain” pitkät lenkit.

Perustekemistä

Näissä talven peruskuntokauden (se on alkanut..) treeneissä on oma viehätyksensä.

 

Sellaista mukavan tasaista ja teholtaan matalaa harjoittelua tämä tällä hetkellä on. Tässä esimerkki tältä keskiviikko-päivältä:

 

Kevyt soututreeni 15 minuttia.

Juoksu; hidasvauhtinen, keskittyminen juoksuasentoon -ja tekniikkaan, 60 minuuttia.

Noin kahden tunnin tauon jälkeen palauttavaa, kevyttä soutua 20min.

 

Kuten olen aiemmin tänne kirjoittanut, niin seikkailu on ”hazardous action of uncertain outcome”.

 

Tällä hetkellä muutama retkikunta odottaa etelämantereen jäätiköllä sään muuttumista suosiollisemmaksi. He ovat asettuneet Union Glacier -nimiseen perusleiriin, jossa on ihan mukavat oltavat.

 

Mutta eivät ne retkikunnat siellä ole voidakseen nauttia perusleirin lämmöstä ja maittavista sapuskoista vaan siksi, että he voisivat aloittaa karun hiihdon kohti etelänapaa.http://theadventureblog.blogspot.fi/2017/11/antarctica-2017-weather-keeps.html

 

Odottavan aika on pitkä. Olin siellä perusleirissä jokusen viikon motissa lähes tasan yhdeksän vuotta sitten….Tässä kuva sieltä.

 

Jukka 1597

Lähde Saharaan

Olemme viimein saaneet Saharan matkajärjestelyt kuosiin. Viemme matkatoimisto Vetikon kanssa juoksijoita Saharaan ensi vuoden maaliskuussa. Tästä löydät tarkemmat matkatiedot…

 

https://vetikkotravel.com/juoksuseikkailu-saharassa-seikkailujuoksija-jukka-viljasen-mukana/

 

Tein tänään kevyen juoksu-ja lihaskuntotreenin. Tein ensiksi lyhyehkön harjoitteen sisäsoutulaitteella, jonka jälkeen lähdin kevyelle juoksulenkille.

 

Tämä tuntui niin hyvältä kombinaatiolta..ja juuri tässä järjestyksessä, että päätin lenkin aikana tehdä tämän saman harjoitteen huomenna keskiviikkona.

Nastat

Ensi viikolla ilmestyy uusi Juoksija. Siinä on mm. kattava raportti uusista nastajuoksukengistä.

 

Testitiimillä ja sen vetäjällä Pete Saavalaisella ei ollut ihan helpoin  tehtävä vertailla nastureita, sillä täällä etelässä on lievästi sanottuna haastavaa löytää autenttisia sääolosuhteita testiajankohtana eli lokakuussa.

 

Mutta jos on tahto keksii keinot.

 

Kirjoitin marraskuun lehteen myös pienen ”testaajan kommentti”-artikkelin, jossa kerron kokemuksiani nastakengistä vähän pidemmältä ajalta.

 

Viime päivinä kumisaappaat ovat olleet tarpeellisempia kuin nastakengät, mutta kyllä se sää tästä vielä pakastuu.

 

Suunnitelman mukaan minun pitäisi juuri nyt olla maailmalla ihan toisenlaisissa olosuhteissa. Kotona kuitenkin ollaan…On ihan mahdollista, että pistän ruksin pitkään suunniteilla olevan aavikkojuoksun päälle. Ainakin lyijykynällä.

 

Toinen vaiihtoehto on, että etsin uuden reitin nykyisen tilalle. Se on periaatteessa mahdollista.

 

Piirrustuspöydällä on muitakin vaihtoehtoja. Matkustan joulukuussa Berliiniin tapaamaan seikkailukaveriani, joka on niellyt hiekkaa alueella, joka minua on jo pitään kiinnostanut.

 

Eiä tässä mutta. Nyt lenkille.

 

80%

Tässä on ollut pari päivää hiljaiseloa…siis blogikirjoittamisen suhteen, ei kyllä muuten.

 

Kävin toissa päivänä Seinäjoella. Pidin siellä puheen erässä tapahtumassa, jossa paikalliset yrittäjät ja työntekijät kohtasivat.

 

Pohjanmaalla menee hyvin. Siellä on (edelleen) hyvä yrittämisen meininki, josta voisi muukin osa Suomea ottaa mallia.

 

Toinen mallimaa, ainakin mitä tulee pitkäikäisyyteen, on Japani. Maa on kerännyt positiivista huomiota mm.siksi, että sieltä löytää eniten toimintakykyisiä vanhuksia.

 

Tutustuin yli kymmenen vuotta sitten Okinawa -tutkimukseen. Kyseistä  paikkaa on kutsuttu jopa nimellä ”kuolemattomien saari”.

 

”Okinawalaisten ruokavaliokin on saanut huomiota. Kiinnostavin heidän syömistottumuksistaan lienee hara hachi bu – kungfutselainen sanonta kannustaa lopettamaan syömisen, kun on 80-prosenttisesti täynnä”

 

”Vähäkalorinen ruokavalio näytti eräässä Wisconsinin yliopiston tekemässä tutkimuksessakin pidentävän elinikää ja vähentävän iän myötä yleistyvien diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien sekä syöpien esiintyvyyttä.

Saaren asukkaat luottavat kasvispohjaiseen ruokavalioon. Öljyssä kypsennetyistä vihanneksista, bataateista, misokeitosta, tofusta ja soijasta koostuvat ateriat ovat ravintoarvoiltaan rikkaita. Liha on varattu erikoistilaisuuksiin.

Lähes kaikki Okinawan satavuotiaat kasvattavat tai ovat joskus kasvattaneet puutarhaa, mikä tarjoaa paitsi tuoreita kasviksia, myös päivittäistä fyysistä aktiviteettia ja lievitystä stressiin. Puutarhoissa kasvatetaan myös lääkinnällisistä ominaisuuksistaan tunnettuja pujoa, inkivääriä ja kurkumaa.

Kodeissa on vain vähän huonekaluja, joten ihmiset sekä ruokailevat että rentoutuvat tatami-matolla. Lattialle istuutuminen ja sieltä ylös nouseminen useita kertoja päivässä auttaa ylläpitämään lihasvoimaa ja tasapainoa, jolloin myös vaaralliset kaatumiset vähenevät. Vanhukset myös kävelevät paljon ulkona ja saavat siten auringonvalosta D-vitamiinia” (Lähde MTV3/Studio55).

 

Tuoreessa Iltasanomien artikkelissa japanilaiset kertovat pitkän iän selitykseksi sen, ettei heillä ole lounaspuffetteja.https://www.is.fi/terveys/art-2000005442669.html

 

Kävin eilen erässä lounasruokalassa. Aikamoista mättösafkaahan siellä oli tarjolla. Eilisen kokemuksen perusteella ei ole ihme, että suomalaista työikäisistä noin viidennes luokitellaan lihaviksi. Japanissa vastaava luku on 3%.

 

Parin viime päivän lenkit ovat olleet ujoja. Torstaina istuin autossa lähes 10 tuntia, mutta eilen lenkkeilin sentään jo toista tuntia.

 

Vedän nyt hyvän kolmen päivän harjoituskokonaisuuden. Satoi tai paistoi.

 

2+1

Tiistaina sekä keskiviikkona 2h juoksua, ja torstaina pidän paussin. Tältä näyttää seuraavat kolme päivää treenien osalta.

Torstaille on tiedossa myös ”urheilusuoritus”, 8h autossa istumista. Ajan Seinäjoelle, pidän siellä luennon ja ajan takaisin himaan.

 

Puhun siellä mm.10 000 tunnin säännöstä. Sen verran ja 10 vuotta kestää (yleensä) tullakseen jossain asiassa todella hyväksi.

 

Vaikka olen juossut kauan ja paljon, niin koen, että voin edelleen kehittyä juoksijana. Teen melko usein juoksutekniikkaharjoituksia. Kuten mm.tänään.

 

Juoksin aluksi puolisen tuntia metsässä. Sen jälkeen juoksin loppumatkan (1h30min) hiekkatiellä. Keskityin jokaiseen askeleeseen erityisellä huolella. Pidin lantion ylhäällä..varmistin, ettei heikomman jalan lantio vuoda (petä) ja niin edelleen.

 

 

 

Maratoneista…

Minulla on hieman erikoinen suhde maratoneihin. En juokse niitä itse, mutta seuraan niitä mielenkiinnolla aina, kun siihen on mahdollisuus.

 

Maratoneiden suosio on ollut laskussa. Helsinki City Run ja Helsinki City Marathon -tapahtumat on päätetty järjestää samana päivänä. Uuden tapahtuman uusi nimi on Helsinki Running Day.

 

Ainakin minun korviini kantautuu tietoja, että myös muut maratonjärjestäjät tuskailevat alenevien osallistujamäärien kanssa.

 

Sama on laulu jenkeissä, kuten oheinen New York Timesin juttu kertoo.

 

Kilpailu erilaisten kestävyyttä mittaavien tapahtumien välillä kiristyy. Maratontapahtumien jatkuvasti nousevat osallistujamaksut kyrsivät juoksijoita ja he ovat äänestäneet jaloillaan. Mikään ei jatku ikuisesti. Voi kun yritykset ymmärtäisivät kääntää kelkkaa jo siinä vaiheessa, kun on myötätuuli.

 

https://www.nytimes.com/2017/11/05/sports/ny-marathon-running.html

 

2+1 tai 3+1, tällä treenimäärällä mennään ainakin tämä kuukausi. Kahta tai kolmea juoksutreenipäivää seuraa yksi vapaapäivä.

Viimeisimmät artikkelit

Arkistot